Julkkikset

Kipeän eron jälkeen yksin olemisen valinnut Laura Honkasalo: ”Minusta ei riittänyt toiselle ihmiselle”

Avioeronsa jälkeen Laura Honkasalo kävi läpi deittailurumban, löysi uuden rakkauden ja meni kihloihin. Sen jälkeen hän huomasi, että hänen on sittenkin parasta olla yksin.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Niclas Mäkelä/Otavamedia

Kirjailija ja Annan kolumnisti Laura Honkasalo, 45, asuu Helsingin Lauttasaaressa yhdessä kahden poikansa kanssa.

Avioeronsa jälkeen Laura Honkasalo kävi läpi deittailurumban, löysi uuden rakkauden ja meni kihloihin. Sen jälkeen hän huomasi, että hänen on sittenkin parasta olla yksin.

Ups, kirjailija Laura Honkasalo poimii kukikkaan puseronsa hihankäänteestä nuppineulan. Miten se tänne on päässyt unohtumaan, Laura ihmettelee naureskellen. Hän on itse ommellut puseronsa.

Istumme sokkeloisessa kahvilassa, jonka jokainen tuoli on erilainen kuin vierustoverinsa. Sohvapöytien ja koristetyynyjen kaikenkirjavat kuosit luovat harmonisen sekamelskan. Viettääkö kirjailija täällä kotikulmiensa kuppilassa kenties useinkin aikaa käsitöitä tehden?

– En käy täällä yksin, Laura toteaa.

Mutta ei yksin kahvilassa istuminenkaan hänelle mikään ongelma olisi, enää.

Kun mies jätti, yksinäisyys iski todella

Lauran lapsuudessa hänen vanhempansa erosivat. Ero osui herkkään hetkeen, eikä Laura tuntenut kuuluvansa oikein mihinkään. Isällä oli uusi perhe, ja äitikin löysi nopeasti uuden puolison. Laura viihtyi joko itsekseen tai isovanhempiensa luona. Hän arveli, että oli hänen omaa syytään, ettei hänellä ollut kavereita.

Hän ei osannut olla luontevasti ikätoveriensa seurassa ja valitsi mieluummin normaalin koulunkäynnin kuin leirikoulumatkan Saksaan. Hän vältteli paitsi muiden seuraa myös tilanteita, joissa joutui muiden keskelle ilman seuraa.

– Jos istuin yksin kahvilassa, tuntui kuin kaikki olisivat katsoneet ja ajatelleet, että eikö tuolla ole ystäviä. Nolotti, Laura sanoo.

Vielä 30 vuotta täytettyään Laura uskoi, ettei hän ikinä löytäisi ketään, joka rakastaisi juuri häntä, tarvitsisi juuri häntä.

Niin kuitenkin kävi. Hän tapasi ihanan miehen, meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Hän nautti perhe-elämästä, kunnes mies yllättäen jätti hänet viitisen vuotta sitten.

Silloin yksinäisyys iski todella.

– Vieressäni oli koko ajan tyhjä tila.

Sokkotreffeiltä löytyi mies

Eron jälkeen Laura kaipasi kosketusta. Hän etsi sopivaa miestä deittipalveluissa. Lopulta ystävän järjestämiltä sokkotreffeiltä löytyi mies, jonka kanssa Laura meni kihloihin kesällä 2015. Hänellä oli nyt kumppani, mutta kaikki ei ollut sittenkään niin kuin piti. Laura oli muuttunut. Hän oli oppinut hyväksymään yksin olemisen, eikä se tuntunut enää pelkästään pahalta.

– Tein tietoisesti asioita, joita ihmiset eivät yleensä tee yksin. Vietin esimerkiksi mökillä itsekseni yhdeksän vuorokautta.

Hän alkoi myös kirjoittaa kirjaa yksinäisyydestä ja haastatteli siihen muita, joiden elämää yksinäisyys on varjostanut.

”Valitsin yksin olemisen”

Nyt kihlaus on purkautunut.

Valitsin yksin olemisen. Lapset alkoivat olla isompia, ja tuntui siltä, että piti olla omissa oloissa ja miettiä, kuka oikeasti olen, kun en ole enää pienten lasten äiti. Minusta ei riittänyt toiselle ihmiselle.

Kihlauksen purkautumisen jälkeen yksin oleminen tuntui vapauttavalta, ja Laura tajusi suorastaan kaivanneensa sitä.

– Viihdyn yksin kotona liiankin hyvin. On ihanaa, jos on koko ilta aikaa ommella. Joudun vähän ponnistelemaan, jotta tulisi lähdettyä ihmisten ilmoille, hän sanoo.

”En haluaisi päätyä kenenkään omaishoitajaksi”

Ajoittain yksin oleminen piinaa silti edelleen. Koulun vanhempainilloissa Lauralle on tullut tunne, että kaikki muut ovat pariskuntia, vain hän on yksin.

– Tulee hetkiä, joina olen kateellinen jollekulle, joka on parisuhteessa. Puolison kanssa olisi kiva jakaa pöhköjäkin juttuja.

Nyt Laura olisi valmis uuteen rakkauteen. Mutta hän ei enää tarvitse kumppania siksi, että häntä esimerkiksi pelottaisi vanheta yksin. Päinvastoin.

– En haluaisi päätyä kenenkään omaishoitajaksi. Niinhän monille käy vanhemmiten, Laura toteaa.

Hän unelmoi kumppanista, jonka kanssa voisi käydä mökillä ja kulttuuririennoissa. Ja jonka kanssa ei tarvitsisi asua yhdessä.

– Olen luvannut lapsilleni, että meille ei muuta kukaan. En halua, että he joutuvat kerta toisensa jälkeen sopeutumaan johonkin uuteen perheeseen.

Lauran yhteenmuuttohaluttomuuteen on toinenkin syy.

– Minun pitää saada olla myös itsekseni.

Lue myös:

Laura Honkasalo: Sinkku, sinä olet tähti

Tällaista on nelikymppisellä naisella deittiviidakossa

Yksinhuoltajasta tuli nuukailun mestari

X