Julkkikset

Maailmalla menestyvä musikaalitähti Mira Ormala: ”Tässä työssä on nahka paksuuntunut”

Mira Ormala, 32, lähti nuorena maailmalle ja onnistui saavuttamaan uran Lontoon musikaalimaailmassa. Miran mukaan ylä- ja alamäet ovat alalla jyrkkiä. – Kilpailu on kovaa ja jokainen haluaa edetä urallaan. Jos minua kampitetaan, yritän olla välittämättä, hän sanoo.

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Ofer Amir

Freelancerin leipä on palasina maailmalla. Musikaaleissa esiintymisen lisäksi Mira Ormala opettaa, vetää työpajoja ja tekee konserttikeikkoja.

Mira Ormala, 32, lähti nuorena maailmalle ja onnistui saavuttamaan uran Lontoon musikaalimaailmassa. Miran mukaan ylä- ja alamäet ovat alalla jyrkkiä. – Kilpailu on kovaa ja jokainen haluaa edetä urallaan. Jos minua kampitetaan, yritän olla välittämättä, hän sanoo.

Nuori nainen oksensi vessassa. Niin kovasti häntä hermostuttivat Royal Academy of Musicin pääsykokeet. Yhteen maailman arvostetuimmista musikaalikoulutuksista hakee vuosittain satoja opiskelijoita.

Vuosi oli 2009. Suomalainen Mira Ormala katseli vieressään oksentavaa ruotsalaistyttöä ja päätti, että hän ei antaisi jännityksen pilata mahdollisuuksiaan.

– Ajattelin, että niin ei saa käydä, että olisin maksanut lennot ja tullut tänne asti turhaan.

Nyt Miralla, 32, on takanaan jo liki kymmenen vuoden ura musikaalinäyttelijänä Lontoon West Endissä. Ala on raadollinen: kilpailu on kovaa, ja näyttelijöiden on hallittava suvereenisti sekä näytteleminen, laulaminen että tanssiminen.

Mutta Mira menestyy. Tästä on osoituksena vaikkapa se, että hänet valittiin taannoin yhteen musikaalikentän isoimmista naispäärooleista. Kyseessä on Phantom of the Operan (Oopperan kummitus) norjankielinen tuotanto, jota aletaan esittää Oslon Kansallisteatterissa ensi syksynä.

Musikaali kertoo Pariisin oopperan sopraanosta Christinestä, johon oopperatalon kummitus rakastuu. Mira näyttelee Christinen roolin.

– Yleensähän musikaaleissa miehet loistavat ja naiset ovat taka-alalla. Mutta Christinen rooli on huippu!

Esiintymishaluinen jo pienenä

Helsingissä kasvanut Mira muistaa ensimmäisen roolinsa – hän esitti päiväkodin Tuhkimo-näytelmässä hyvää haltiaa. Polte esiintymään oli jo tuolloin niin kova, että Mira meni näyttämölle korkeassa kuumeessa, vaikka äiti yritti estellä. Valokuvassa kovin sairaan näköinen pikku-Mira katselee kameraan ja pitelee taikasauvaa kädessään.

Mira harrasti pianonsoittoa, tanssia ja näyttelemistä. 16-vuotiaana hän pääsi isänsä ja veljensä kanssa Broadwaylle katsomaan Lion King -musikaalia. Se liikautti jotain syvällä Mirassa.

– Eläinten asuihin pukeutuneet näyttelijät heittivät voltteja ja lauloivat. Tuli tunne, että haluan myös olla tuolla!

Lukion jälkeen Miralla oli kaksi vaihtoehtoa: hakea Teatterikorkeakouluun tai Sibelius-Akatemiaan. Hän valitsi Sibelius-Akatemian ja klassisen laulun. Se antaisi teatterikoulua laajemman pohjan ponnistaa kohti unelmaa.

”Itseluottamuksen kanssa oli tehtävä valtavasti töitä”

Kun oli Miran vuoro tanssia, laulaa ja näytellä RAM:n pääsykokeissa, hän kanavoi hermostuneisuuden energiaksi, joka sai hänet syttymään. Mira oli yksi 24 valitusta.

Kattaakseen kalliit opinnot Mira alkoi vimmaisesti hakea stipendejä. Stipendit, opintotuki ja Savonlinnan oopperajuhlien kuorossa hankitut kesätienestit pankkitilillään 23-vuotias Mira muutti syksyllä 2009 kimppakämppään Lontooseen.

Kun vuoden mittaisia opintoja oli kestänyt vain pari viikkoa, opiskelijat pääsivät tekemään produktion Elton Johnin kanssa. Arkeen ei mahtunut muuta kuin opintoja: koululla tehtiin 12-tuntisia työpäiviä ja niiden päälle laulu- ja teatteriharjoituksia kotona.

– Olin ollut Suomessa iso kala pienessä järvessä. Yhtäkkiä olin pieni kala isossa meressä. Itseluottamuksen kanssa oli tehtävä valtavasti töitä.

Oikean englantilaisen aksentin oppiminen vei aikaa. Mira kuunteli Harry Potter -äänikirjoja ja seurasi korva tarkkana Mr. Darcya esittävän Colin Firthin ääntämystä tv-sarjassa Ylpeys ja ennakkoluulo.

Vaikka olikin kaukana kotoa, Mira ei tuntenut itseään yksinäiseksi. Kouluyhteisö oli tukena. Perhe ja ystävät kotona elivät mukana Miran vaiheissa, ja Skype, Whatsapp ja Facetime kävivät kuumina.

Sitten syttyi rakkaus Miran ja hänen englantilaisen opiskelukaverinsa James Meunierin välillä.

– Sain ääntämyksen opettajan omasta takaa, Mira virnistää.

Jamesin perhe oli ”varaperheenä” uraansa aloittelevalle Miralle.

– Vietin paljon aikaa heidän kanssaan. Muistan Jamesin äidin valmistamat upeat sunnuntaipaistit.

”Varmaa on vain jatkuva epävarmuus”

Unelmien saavuttaminen on Miran mukaan usein kiinni sattumasta.

– Tähtien ja kuun on oltava juuri oikeassa linjassa. On satoja ammattitaitoisia tyyppejä, jotka voisivat tehdä työn hyvin, mutta kaikki riippuu siitä, mitä ohjaaja juuri sillä kertaa haluaa.

Kerran Mira haki Tuhkimon roolia eräässä musikaalissa. Koe-esiintymisen jälkeen ohjaaja hieroi leukaansa ja mutisi, että tosi hyvä, tosi hyvä. ”Mutta olen kuitenkin ajatellut rooliin erästä toista näyttelijää, joka on todella nuori ja laiha.”

Pajunvitsanhoikan, 25-vuotiaan Miran suu loksahti auki.

– Mutta ei siinä auttanut kuin hymyillä kauniisti, kiitellä ja toivottaa hyvää päivänjatkoa.

Mira kuvailee, että musikaalinäyttelijän työ on pääasiassa työn hakemista ja agentin puhelinsoiton odottelua. Jos hyvin käy, koe-esiintymisiä on jopa viikoittain. Huonosti menee silloin, kun vain odottaa kotona tilaisuutta hakea töitä.

Varmaa hänen työssään on vain jatkuva epävarmuus. Samalla on kuitenkin kyettävä säilyttämään usko siihen, että seuraavakin keikka ilmestyy jostain. Mira oivalsi jo varhain, että jaksaakseen alalla on kehitettävä omaa psyykeä. Hän on löytänyt vinkkejä alan kirjallisuudesta. Myös keskustelut perheen, aviomiehen ja ystävien kanssa ovat auttaneet.

– On hyvin tärkeää erottaa omanarvontunne siitä, miten menestyy työelämässä. Oikea elämä on työn ulkopuolella.

Hyvä parisuhde auttaa välttämään ulkonäköpaineita

Kaikkien kantti ei kestä raakaa alaa. Miran mukaan mielenterveysongelmat ovat alalla yleisiä.

– On masennusta, huumeidenkäyttöä, ääritilanteissa jopa itsemurhia. Jos omanarvontunto on riippuvainen urakehityksestä, silloinhan sitä syyttää itseään ja riittämättömyyttään, jos ei saakaan haluamiaan töitä.

Suurin syy siihen, että Mira jaksaa rankkaa ammattia, on hänen rakkautensa alaan. Kun hän aikoinaan mietti musikaaleihin erikoistumista, musiikkiopiston rehtori antoi hyvän neuvon: ”Lähde alalle vain, jos et osaa kuvitellakaan tekeväsi mitään muuta.”

Mira kertoo, että ulkonäköpaineet alalla ovat kovat ja syömishäiriöt yleisiä. Mira on välttänyt karikot. Hän miettii, että hyvä parisuhde on vahvistanut hänen positiivista kehonkuvaansa.

– Ulkonäköpaineisiin pitää kyetä ottamaan etäisyyttä niin, että lähestyy asiaa terveellisten elämäntapojen ja oman kehon hyväksynnän kautta.

Iän tuomiin muutoksiin Mira suhtautuu lempeästi, vaikka tietääkin, että musikaalityöt vähenevät, kun nainen alkaa näyttää yli 40-vuotiaalta. Hän ei ole kuitenkaan huolissaan tulevaisuudestaan. Klassisen laulun koulutuksen saaneena hän uskoo, että hänellä riittää töitä myöhemminkin.

”Jos minua kampitetaan, yritän olla välittämättä”

Miran ura sai lentävän lähdön RAM:sta valmistumisen jälkeen. Opintojen loppuvaiheessa Mira oli pohtinut tulevaisuuttaan. Kannattaisiko hänen jäädä Lontooseen ja olisiko hänellä mahdollisuutta työllistyä? Vai pitäisikö palata kotiin? ”Ehdottomasti kannattaa jäädä”, oli musikaalilaulun professori vastannut.

Kauan Miran ei tarvinnut työskennellä Jägermeister-tyttönä ja myydä shotteja, kun hän jo debytoi understudyna eli varanäyttelijänä West Endissä, Andrew Lloyd Webberin musikaalissa Love Never Dies, joka on Phantom of the Operan jatko-osa.

Työpaikka West Endissä mahdollisti asunnon oston. Lounais-Lontoosta löytyi sopiva koti, jonne Mira muutti Jamesin kanssa.

West Endin jälkeen seurasi pienempiä teatteri-, ooppera- ja konserttitöitä erilaisissa tuotannoissa. Mira pääsi tekemään sitä, mitä hän eniten rakasti: laulamaan, tanssimaan ja näyttelemään, vaihtamaan vaatteita ahtaissa pukuhuoneissa ja syöksymään taas lavalle.

– Joskus esiintyjien kesken syntyy tiivis yhteys ja tsemppihenki. Joskus taas ei, sillä kilpailu on kovaa ja jokainen haluaa edetä urallaan. Jos minua kampitetaan, yritän olla välittämättä. Mutta kyllä tässä työssä on nahka paksuuntunut.

Uran varrelle on mahtunut myös epäilyksen hetkiä. Yksi tällainen tuli Love Never Diesin loputtua. Mira ei saanut sellaisia töitä kuin olisi halunnut. Osaltaan tilanne johtui ongelmista silloisen agentin kanssa. Lopulta hän keräsi rohkeutensa, jätti agenttinsa ja etsi uuden.

– Myöhemmin ymmärsin, että kun tällä alalla ollaan alhaalla, ollaan todella matalalla, ja kun ollaan huipulla, ollaan todella korkealla. Elämänkokemuksen myötä osaan suhtautua ylä- ja alamäkiin rauhallisemmin.

Entä seksuaalinen häirintä? Varmasti sitä esiintyy myös musikaalimaailman kulisseissa.

Mira on varovainen asetellessaan sanojaan.

– Kyllähän ihmiset ehdottelevat asioita, mutta kun olen sanonut ”ei kiitos”, se on riittänyt. En ole kokenut, että kieltäytymisellä olisi ollut negatiivisia vaikutuksia urakehitykseeni.

”Kahden uraihmisen pitää parisuhteessa tukea toistensa valintoja”

Työ vie Miraa ja Jamesia eri puolille maailmaa, ja joskus he tapaavat vain kerran kuukaudessa.

– Usein tarvitaan kovaa tahtoa, järjestelykykyä ja rahaa, jotta voimme viettää aikaa yhdessä. Suhde kuitenkin kestää, koska rakastamme toisiamme, luotamme toisiimme ja puhumme paljon. Kahden uraihmisen on tärkeä pysyä samassa tiimissä eli tukea toistensa uraa ja valintoja.

Mira ja James avioituivat viime kesänä, mutta lapsia pariskunta ei vielä suunnittele, sillä elämä on tällä hetkellä täynnä uusia haasteita. Mira kuitenkin toivoo, että he saisivat lapsia lähivuosina.

Parhaillaan Mira elää jännittäviä aikoja, sillä Oslon Phantomin harjoitukset käynnistyvät toukokuun lopussa. Heinäkuussa Mira ja James pääsevät lataamaan akkuja perheen ja ystävien kanssa kesämökille Hauholle. Elokuussa Miran on aika muuttaa Osloon.

– Juuri nyt elän unelmaani. On upeaa saada tehdä työtä, jota rakastaa. Elävän taiteen avulla pystyn antamaan yleisölle tunteita ja elämyksiä ja jakamaan heidän kanssaan tarinoita. Se voittaa kaikki ammatin haasteet.

X