Menestysdekkaristi Max Seeck ei menisi vanhempiensa omistamaan linnaan yksin: ”Tiedän selkeästi, mikä minua pelottaa”
Kirjailija Max Seeck vietti lapsena aikaa vanhempiensa hankkimassa linnassa, muttei nukkuisi siellä vieläkään yksin. – Vaikka tulisi mikä Hollywood-menestys, en ikinä ostaisi tuhannen neliön kartanoa.
– Minulla on aina ollut halu näyttää ja menestyä.
Kirjailija Max Seeck vietti lapsena aikaa vanhempiensa hankkimassa linnassa, muttei nukkuisi siellä vieläkään yksin. – Vaikka tulisi mikä Hollywood-menestys, en ikinä ostaisi tuhannen neliön kartanoa.
Sovittu haastattelu peruuntui viime hetkellä, koska vaimo oli lähdössä synnyttämään. Samana yönä Max Seeck ja Pauliina-vaimo saivat pojan ja kaksivuotiaasta Williamista tuli isoveli.
Viikkoa myöhemmin kirjailija tulee haastatteluun kantapaikkansa Pub Ludvigin kabinettiin Helsingin keskustaan.
– Kaikki on mennyt tosi hyvin. Vauva enimmäkseen nukkuu.
Viikon aikana Max Seeck ei ole juuri poistunut kotoaan Espoon Westendistä. Kynnys lähteä perheen luota kasvaa koko ajan.
– On vaikea löytää hyviä syitä olla olematta lasten kanssa. Olen radikaalisti vähentänyt edustustilaisuuksia, koska kaikki sellainen on pois perhe-elämästä, Max kertoo.
Työn puolesta reissaaminen ei koskaan ole ollut hänen lempijuttujaan, mutta nykyään lähteminen tuntuu pahemmalta kuin aiemmin.
– En halua olla faija, joka ei ole himassa. Jos olisin duunissa isossa firmassa, vaihtoehtoja ei olisi. Mutta nyt minulla on. Voin sumplia aikataulut niin, että olen kotona.
Max Seeck: ”Olen luova, mutta en taiteilija sanan perimmäisessä merkityksessä”
Yössä Maxin tulee nukuttua viisi tai kuusi tuntia, mutta sillä pärjää. Kansainvälinen ura kirjailijana tarkoittaa tällä hetkellä muun muassa sitä, että Teams-palaverit Yhdysvaltoihin alkavat iltakahdeksalta. Päivisin Max Seeck edistää seuraavaa kirjaa, jossa rikosylikonstaapeli Jessica Niemi jahtaa rikollisia. Viimeisteltävänä on myös käsikirjoitus kauhuelokuvaan, jonka kuvaukset alkavat ensi vuonna.
– Hommaa on niin paljon kuin jaksaa tehdä. Mutta jos kaipaan irtiottoa, voin päättää huomenna lähteä vaikka pelaamaan frisbeegolfia kuudeksi tunniksi. Vapaallakaan en laita puhelinta kiinni. Se tuntuisi pahalta; jotain voisi mennä ohi.
Kova työ on tuottanut tulosta. Kolmikymppiseksi suomalaiseksi kirjailijaksi Max Seeck on saavuttanut paljon. Tuoreimman trillerin, Pahan verkko, käännösoikeudet on myyty yli 20 maahan. Se on saanut myös erinomaisia arvioita. Edellinen teos, Uskollinen lukija, myytiin yli 40 maahan. Se oli ensimmäinen Jessica Niemi -kirja ja kipusi taannoin The New York Timesin myydyimpien pokkareiden listalla sijalle 11. Parhaillaan Uskollista lukijaa (englanniksi The Witch Hunter) kuvataan tv-sarjaksi Hollywoodissa.
Menestystä Max on hakenut tietoisesti. Kun ensimmäiset kolme kirjaa eivät lyöneet läpi maailmalla, hän valitsi Uskolliseen lukijaan aineksia, joiden kirjallisuusagentti Elina Ahlbäck tiesi kiinnostavan maailmalla: lumisen ja pimeän Helsingin, koska se on monille eksoottista, sekä naispäähenkilön.
– Minulla on aina ollut halu näyttää ja menestyä. Olen luova, mutta en taiteilija sanan perimmäisessä merkityksessä, Max sanoo.
– Minulle menestyksen mittari on myynti. Jo silloin, kun vasta unelmoin kirjailijan urasta, halusin, että kirjojani ostetaan ja että niitä luetaan. Ainakaan kukaan ei pääsisi sanomaan, että tämä olisi minulle vain harrastus.
”Omille lapsilleni aion korostaa, että jos jotain haluaa, sen eteen pitää tehdä paljon”
Äskettäin Max Seeck löysi lapsuudenkodistaan kasan ruutuvihkoja, jotka oli 9-vuotiaana raapustanut kaunokirjoituksella täyteen tarinoita.
– Tykkään luoda maailmoja. Olisi kivaa, jos voisin vain kirjoittaa. Mutta tähän duuniin liittyy paljon sellaista, mikä ei ole niin kivaa. Esiintymisestä en juurikaan nauti.
Maxin äiti on taiteilija Riitta Nelimarkka ja isä yrittäjä Jaakko Seeck. He eivät ole koskaan painostaneet poikaansa millekään tietylle uralle. Kotona on kannustettu malttiin ja sinnikkyyteen.
– Arvostan sitä, että minulla on ollut vapaus valita oma tieni. Omille lapsilleni aion korostaa, että jos jotain haluaa, sen eteen pitää tehdä paljon.
Lapsena Max Seeck vietti silloin tällöin aikaa vanhempiensa kunnostamassa Bongan linnassa Loviisassa. Ruokkiko erikoinen ympäristö mielikuvitusta?
– Mielikuvitukseni kyllä laukkaa niin, etten menisi sinne vieläkään yksin missään olosuhteissa. Vaikka tulisi mikä Hollywood-menestys, en ikinä ostaisi tuhannen neliön kartanoa. Ahdistuisin, jos en tietäisi, mitä länsisiivessä tapahtuu. Kaikki kummitusjutut pelottavat minua, Max sanoo.
Yllättävä tunnustus, kun ottaa huomioon, että Max on juuri käsikirjoittanut kauhuelokuvan. Tosin se sijoittuu metsään, ei linnaan.
– Yksin keskelle metsää meneminenkin olisi jonkinlaista masokismia. Viihdyn ihmisten kanssa! Mutta kirjoittaessa on hyötyä siitä, että tiedän selkeästi, mikä minua pelottaa. Silloin se voi toimia muillekin.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous