Näyttelijä Elena Leeve: ”Nyt osaan jo paremmin sanoa ääneen, jos tarvitsen lepoa”

Näyttelijä Elena Leeve, 35, opetteli ottamaan omaa aikaa ja raivasi perheen kalenteriin itselleen säännöllisen harrastusajan.

Näyttelijä Elena Leeve on jo ulko-ovella, muttei vielä pääse sisään töölöläiseen Tin Tin Tango -kahvilaan. Hän pitelee ovea auki vanhemmalle rouvalle ja rollaattorille.
Sitten Elena pujottelee pöydän luo ostoskasseja käsissään. Niissä on kaikkea tarpeellista synttärijuhlia varten. Esikoinen täytti juuri viisi vuotta, ja huomiseksi on kutsuttu kavereita kylään.

Repliikit tulevat uniin asti

Ajatukset pitäisi siis siirtää pois teatterilta ja harjoituksista. Elena on yksi kolmesta sisaresta Kansallisteatterin näytelmässä, jonka ensi-ilta lähestyy huimaa vauhtia.

– Päässä surisee niin, että herään öisinkin miettimään repliikkejä.

Etenkin intensiivisessä työvaiheessa arjen sumplimista helpottaa se, että myös Elenan mies, Jussi Nikkilä, on freelance-näyttelijä. Hän ymmärtää, miten paljon keskittymistä harjoittelu vaatii.

Elena muistelee viime kesää, jolloin Onnela-sarjan toista kautta kuvattiin muutama tiivis viikko. Silloin Jussi ja lapset olivat mökillä.

– Kun tulin kotiin kuvauksista, kävin läpi seuraavan päivän kohtaukset, söin jotain ja menin nukkumaan. Oli kummallista olla yksin kotona. Sytyttelin valoja vain tiettyihin huoneisiin enkä edes liikkunut olohuoneessa.

Yksinolo on tärkeää

Esikoistaan odottaessaan Elena oli huolissaan siitä, miten hän pärjäisi, jos ei saisi tarpeeksi omaa aikaa. Yksinolo on aina ollut hänelle tärkeää.

– Onneksi anoppini pystyi hoitamaan vauvaa välillä päivisin, koska hän on eläkkeellä. Hän ilmoitti, milloin on tulossa, ja minä sain valita, miten käytän sen puolitoistatuntisen. Olin todella kiitollinen.

Nyt kun nuorimmainenkin on pian kolmevuotias, vipinää riittää niin, että oma aika on kortilla. Joka sunnuntai kello 19 perhekalenterissa lukee Elenan kohdalla ”jooga”.

– Koska joogatunti on etukäteen tiedossa, en ole kertaakaan ollut sieltä pois. Uskomatonta! Ei pidä ajatella niin, ettei voisi ottaa viikoittaista harrastusta. Näköjään voi.

Sopivasti itsekäs

Elena on oppinut olemaan sopivasti itsekäs, niin on parempi lapsillekin.

– Aikaisemmin olen joustanut ja taipunut tosi paljon, niin teatterin lavalla kuin kotonakin. Nyt osaan jo paremmin sanoa ääneen, jos tarvitsen lepoa.

Yksinäisyyteen Elena vetäytyy myös silloin, kun mieltä painaa jokin asia. Aina se ei ole hyväksi.

– Olen tottunut ajattelemaan, että jaksan vaikka mitä, kunhan saan olla välillä yksin. Mutta voi käydä myös niin, että otan liikaa kannettavakseni. Usein olisikin parempi, jos lähtisin ratkomaan asioita jonkun toisen kanssa.

Jos mielii keskustella puolison kanssa, kotona joutuu nostamaan äänentasoa.

– Kuulumiset on huudettava! Lapset ovat mustasukkaisia meistä kahdesta.

Välillä pariskunta käy kahden kesken lounaalla ja juttelee kaikessa rauhassa myös työasioista.

– Olen aina nauttinut siitä, että meidän liitossamme työ ja perhe limittyvät.

Alkusyksystä Elena on ollut enemmän poissa kotoa, loppusyksystä on Jussin töiden vuoro. Hänellä on keväällä päärooli Turun kaupunginteatterin Hamletissa. Harjoitusten aikaan Jussi asuu arkipäivät Turussa. Silloin Elenalla on näytöksiä parina kolmena iltana viikossa, joten lastenhoitaja on nyt haussa.

Ei paineita kodinhoidon suhteen

Mutta ketäs sieltä tulee! Jussi ja lapset Varpu ja Onni lampsivat sisälle kahvilaan. He ovat matkalla pitseriaan. Varpu kurkkaa äitinsä ostoskasseihin.

Elena esittelee värikkäitä mukeja ja jätskikippoja ja kertoo, että illalla koristellaan kotia. Tyttö utelee, eikö äidin todellakaan enää tarvitse mennä töihin.

– Ei, kulta. Ei, Elena sanoo ja etsii kassista prinsessakruunun synttärisankarille.

Pipo pois, kruunu kutreille. Seurue poistuu tyytyväisenä.

– On jännä huomata, että kun teatterissa on rankin vaihe meneillään, koti on turvapaikka, Elena sanoo.

– Enkä ota juuri paineita siitä, missä kunnossa koti on. Petaamatta jääneet sängyt eivät nosta verenpainettani. On vain ihanaa, että rauhan voi löytää kotoa eikä välttämättä aina tarvitsekaan päästä yksin kävelemään merenrannalle. Sen voi tehdä vaikka sitten, kun lapset nukkuvat.