Raija Pelli saa tyttäreltään kuittailua säästäväisyydestä: ”Vanhemmiten olen ruvennut visukintuksi”
Raija Pelli käyttää rahaa elämyksiin ja hetkiin ystävien kanssa. – Jos ne otettaisiin minulta pois, olisin aika köyhä.
– Tietyt kirjat haluan omistaa itse, jotta voin palata niihin yhä uudestaan. Meillä on kotona kokonainen huone kirjoille. Se on samalla työhuoneeni, sillä teen edelleen toimittajan töitä satunnaisesti.
Raija Pelli käyttää rahaa elämyksiin ja hetkiin ystävien kanssa. – Jos ne otettaisiin minulta pois, olisin aika köyhä.
Toimittaja Raija Pelli, 66, on aina ollut maltillinen kuluttaja. Kosmetiikkaa hänen on silti vaikea vastustaa.
– Minun on vaikea pysyä tiukkana tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla. Jos Stockmannilla tai Sokoksella on lempimyyjäni töissä, jään mielelläni sanalle. Samalla kuulen uutuuksista, joilla pääsen eroon rypyistä tai saan mahtavat ripset, ja pian lähden kassalle tuotteet ostoskorissa. Hajuvedet ovat paha heikkouteni. Usein ostokset liittyvät siihen, että palkitsen itseäni. Miksi meidän naisten pitää ajatella, että olemme ansainneet jonkun ostoksen? Eiväthän miehet ajattele niin, kun marssivat kauppaan ostamaan uutta uistinta.
Raijan ja puoliso Jörgenin liitossa ei ole riidelty rahasta.
– Jos soraääniä on kuulunut, olen todennut, että itsepähän olen rahani tienannut ja säästän sitten muusta.
Ensimmäisestä palkasta ostettu turkki hävettää
Yhtä turhuutta Raija myöntää katuneensa: punertavaksi värjättyä sinikettuturkkia, jonka hän osti ensimmäisestä palkastaan.
”Nyt kun katson turkkia, se näyttää kammottavalta.”
– Olin 27-vuotias ja päässyt juuri Yleisradioon töihin. Näin unelmieni turkin liikkeen ikkunassa Tampereella. Se oli kauhean kallis, ja jouduin ostamaan sen osamaksulla. Tulen Pohjanmaalta, missä turkistarhaus on varteenotettava elinkeino, joten en osannut ajatella sitä pahana. Turkki on minulla säästössä, ja nyt kun katson sitä, se näyttää kammottavalta. En laittaisi sitä päälleni mistään hinnasta.
Raijaa hävettää, kun hän näkee itsensä vanhoissa lehtikuvissa turkki yllään.
– Minulla oli se päälläni monissa Poliisi-TV:n jaksoissa. Häpeän, kun näen kuvia, joissa poseeraan isossa tukassa ja vielä isommassa turkissa poliisiauton vieressä. Tuntuu, että juuri niitä kuvia nostetaan kiusallaan esille.
Raija Pelli on sukupolvea, jossa rahasuhde oli aivan toinen
Raija kuulee säästäväisyydestään kuittailua tyttäreltään. Viimeksi yhteisellä shoppailureissulla Tallinnassa, kun Raija ei tahtonut löytää ostettavaa. Silloin tytär puuskahti: ”Kuule äiti, nainen ei kadu mitään niin paljon kuin ostamatonta tavaraa.”
– Totesin siihen, että minulla taitaa sitten olla paljonkin kaduttavaa. Oikeasti en kadu ostamattomia tavaroita. Harmittelen ennemmin, jos kiinnostava konsertti tai teatteriesitys myydään loppuun ennen kuin ehdin ostaa liput.
Raija on opettanut maltillista rahankäyttöä lapsilleen, joiden sukupolvella on erilainen suhde rahaan.
– Olen sen sukupolven kasvatti, jossa raha ei ollut itsestäänselvyys. Sain lapsena hienot voimistelutossut ja olen vasta jälkeenpäin tajunnut, että vanhempani joutuivat säästämään niihin. Nyt katson hämmentyneenä lapsenlapsiani, joilla on uusinta muotia olevat lenkkarit. Vanhemmiten olen ruvennut visukintuksi ja yritän muistuttaa lapsiani siitä, että vähempikin riittäisi. Kuulen itsessäni äitini äänen, joka sanoo, että sukan varressa pitää olla pahan päivän varalle.
Raija Pelli tuhlaa elämyksiin ystävien kanssa
Raija Pelli ei kuitenkaan ole pitkäjänteinen säästäjä.
– Ekonomimieheni on yrittänyt kannustaa minua rahastosijoittajaksi. Olen talousasioissa onneton humanisti. En ymmärrä niistä tarpeeksi enkä ole välittänyt ottaa selvää. Minulle riittää, että rahaa on tarpeeksi tärkeiksi kokemiini asioihin, kuten Inkoon-mökillämme pöydän koreaksi laittamiseen vieraita varten, kulttuurista nauttimiseen kirjan äärellä, elokuvissa ja keikoilla tai ystävien kanssa sienestämiseen ja siihen, että kaapissa on kermaa sienisoppaan. Lopulta kyse on vaatimattomista jutuista. Käytän rahaa elämyksiin ja hetkiin ystävien kanssa. Jos ne otettaisiin minulta pois, olisin aika köyhä.
Tärkeään ajanviettoon kuuluu vapaaehtoistyö Kauniaisten alakoulun luokkamummona.
– Minua pyydettiin kotipaikkani koululle vapaaehtoistyöhön, ja lähdin heti mukaan. Olen mielelläni syli, jota pienet lapset tarvitsevat.
Raija vaihtaa ystäviensä kanssa vinkkejä, mistä löytyy halvin mansikkalaatikko tai ruokaa tarjouksessa. Vaikka arjessa venytetään senttiä, kulttuuriin Raija on valmis satsaamaan.
– Minä ja ystäväni emme nuukaile, jos huomaamme, että hyvä artisti on keikalla tai kiinnostava uusi kirja on tullut. Mielestäni kirjat eivät ole edes kalliita. Samasta teoksesta voi nauttia useampi perheessä.
Vaikka Raija kokee olevansa taloustilanteessaan etuoikeutettu, elämä on opettanut sen, että yllätys voi olla nurkan takana.
– Jos tulee terveysmurheita, on hyvä olla pientä puskuria, sillä hoidot eivät ole ilmaisia. Kun sairastuin yllättäen nivelreumaan ja jouduin jäämään osatyökyvyttömyyseläkkeelle, puskuri tuli tarpeeseen.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous