Työ ja raha

Linda Lampenius kertoo harvinaisen rehellisesti, miltä puolisoa selvästi pienempi tili tuntuu: ”Tunnen itseni altavastaajaksi”

Linda Lampenius tekee nopeita ostopäätöksiä. – Minulla on jumalaton määrä kenkiä.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Niclas Mäkelä, iStock, valmistaja

Linda Lampeniuksen elämästä kertova dokumenttisarja alkoi lokakuussa MTV3:lla.

Linda Lampenius tekee nopeita ostopäätöksiä. – Minulla on jumalaton määrä kenkiä.

Viulisti Linda Lampenius, 53, on oppinut ikääntyessään hyväksymään itsessään nekin puolet, joista ei ole erityisen ylpeä – senkin, ettei aina ole kovin suunnitelmallinen rahankäyttäjä.

– Olen ostopäätöksissäni usein liian spontaani. Olen tällainen kuin olen enkä voi sille mitään. En tuhlaa itseeni, mutta 10- ja 14-vuotiaille tyttärilleni olen valmis ostamaan vaikka mitä. Jos näen jotain lapsille sopivaa, en mieti rahaa ollenkaan. Mieheni Martin moittii minua usein siitä. Jopa nuorempi tyttäreni yrittää toppuutella minua, että äiti, älä osta minulle tuota vaatetta, se on ihan liian kallis.

Linda ei haluaisi tuhlata itseensä, mutta uusia kenkiä hänen on vaikea vastustaa.

– Minulla on jumalaton määrä kenkiä, ja niihin on mennyt hirveästi rahaa. Ulkomailla päädyn aina kenkäkauppaan. Välillä mieheni kehottaa minua hankkiutumaan eroon muutamasta kenkälaatikosta. Yleensä piilotan laatikot varastoon.

Linda myöntää, että hän kuluttaa liikaa myös hiustuotteisiin.

– Viimeksi ostin Dysonin hiustenmuotoilijan. Se oli turha ostos ja kamalan kalliskin. En ole nähnyt laitetta sen koommin, sillä tyttäreni omi sen. Käyn säännöllisesti laittamassa pidennyksiä hiuksiini, koska vanhemmiten hiukseni ovat ohentuneet. Asumme maalla Tukholman ulkopuolella, enkä millään viitsisi lähteä kaupunkiin hoidattamaan itseäni. Olen aina ollut surkea ihonhoidossa. Tyttäreni muistuttaa minua meikkien pesemisestä.

Omat tyttärensä Linda Lampenius haluaisi opettaa säästäväisemmiksi.

– Haluan opettaa heille sen, ettei kyse ole vain isompien ostosten välttämisestä. Päivittäiset menot ja arjen kulutuskäyttäytyminen vaikuttavat omaan talouteen lopulta eniten.

Taiteilijaperheen kasvattina hän ei itse saanut kotoa talousoppia, jonka turvin luovia elämässään.

– Isäni ja äitini olivat näyttelijöitä. He olivat talousasioissa juuri niin huonoja kuin taiteilijoiden voisi kuvitellakin olevan. Säästämisestä ei ollut puhetta, vaan rahat käytettiin saman tien. Isä oli aina töissä ja vapaa-ajallaankin valmis lähtemään hommiin vaikka puoli-ilmaiseksi.

Lindalla ei ollut kotoa opittua mallia raha-asioiden hoitamisesta, eikä hän siksi tiennyt, miten toimia hankalaan tilanteeseen ajauduttuaan. Vuonna 1999 miljonääri Peter Nygård haastoi hänet oikeuteen ja vaati 10 miljoonan dollarin korvausta kunnianloukkauksesta.

– En osannut hoitaa asioita oikein, vaan päädyin ottamaan satojen tuhansien lainan pankista, jotta sain maksettua amerikkalaisten juristien palkkiot. Minulla oli vuosien ajan valtavasti velkaa. Vaikka tienasin töilläni hyvin, kaikki rahat valuivat lainojen takaisinmaksuun. Se oli kauheaa aikaa, enkä tiennyt, miten tulisin taloudellisesti pärjäämään.

Nykyään Lindan taloudesta huolehtii puolison kirjanpitäjä.

– Onneksi joku muu pitää huolta taloudestani. Miehelläni on paljon enemmän rahaa kuin minulla, ja välillä se tuntuu vähän hölmöltä. Olen aina ollut itsenäinen nainen ja halunnut ajatella, että pärjään yksin. Meillä on yhteinen talous. Vaikka pyrimme hankkimaan kaiken yhdessä, tunnen itseni altavastaajaksi, sillä tiedän, että minulla on vähemmän rahaa.

”Tunnen monia valtavan rikkaita ihmisiä.”

Linda Lampenius ei tavoittele rikkauksia.

– Tunnen monia valtavan rikkaita ihmisiä, eivätkä he ole sen onnellisempia.

Hänelle riittää se, että ruokakaupassa ei tarvitse miettiä, voiko ostaa luomutuotteita.

– Käyn kaupassa melkein joka päivä, ja joka kerta tulee ostettua ylimääräistä. Olemme mieheni kanssa suunnitelleet, että meidän pitäisi ruveta käymään kerran viikossa yhdessä kaupassa. Toivon, että oppisimme suunnitelmallisemmiksi tässä asiassa. Ostokseni maksavat yleensä 30–100 euroa. Ruoka on kamalan kallista.

Linda Lampenius: ”Toivon joka päivä muuttoa pois”

Linda osti ensimmäisen asuntonsa miehensä kanssa 37-vuotiaa­na. Sitä ennen hän oli aina asunut vuokralla.

– Vuokralla asuminen oli kätevää, koska en ikinä tiennyt, miten pitkään viihtyisin paikallani. Olen aina ollut levoton sielu. Ostimme jokin aika sitten talon Espanjasta, jossa aiomme viettää puolet vuodesta. Anoimme lapsille koulupaikat sieltä, mutta tytöt eivät viihtyneet koulussa, koska se oli niin elitistinen paikka.

Nykyisen Ruotsin-kodin kanssa on riittänyt ongelmia.

– Minä ja mieheni olemme siinä suhteessa samanlaisia, että teemme isotkin ostopäätökset nopeasti. Nykyisen talon ostimme lyhyen harkinnan jälkeen. Nyt talossa on ilmennyt monenlaisia puutteita, ja toivon joka päivä, että pääsisimme muuttamaan pois.


Juttu on julkaistu Kulutusvalintoja-palstalla Anna-lehdessä 41/2023.


X