Petra Mannerilla on tähtihiihtäjän vanhat sukset hiihtolenkeillään: ”Hän ei varmastikaan tiedä”
Petra Manneria on vuosien varrella monesti kysytty hyväpalkkaisempiin töihin. – En ole halunnut lähteä, koska työn sisältö on minulle tärkeämpää kuin se, paljonko tienaan.
Petra Manner on halunnut pysyä raha-asioissa itsenäisenä.
Petra Manneria on vuosien varrella monesti kysytty hyväpalkkaisempiin töihin. – En ole halunnut lähteä, koska työn sisältö on minulle tärkeämpää kuin se, paljonko tienaan.
Yleisradion Urheiluruudun urheilutoimittaja Petra Manner, 38, kotona ei säilyttele kotonaan ylimääräisiä tavaroita.
– En halua joutua tyhjentämään kaappeja jatkuvalla syötöllä, siksi en aio edes täyttää niitä. Minulla ei ole kotona yhtään tavaraa, jota en oikeasti käyttäisi.
Petra on ostanut valtaosan omista ja lastensa vaatteista käytettyinä kirpputoreilta ja second hand -liikkeistä. Hän haluaa pysyä kierrätysostoksissa kohtuudessa, sillä kirppiksillä shoppailukaan ei oikeuta hamstraamiseen.
– Menen ostoksille vain pakon edessä, jos minun on hankittava vaikkapa kumisaappaat tai sukkia rikkinäisten tilalle. Minulla ei ole minkäänlaista ostovimmaa.
Yksi heikko kohta Petralla silti on: urheiluvälineet. Niiden suhteen hän on höveli rahankäyttäjä.
– Harrastaminen ei jää perheessämme siitä kiinni, etteikö olisi riittävästi urheiluvälineitä. Olen hankkinut ison osan omista ja 4- ja 7-vuotiaiden lasteni urheiluvälineistä käytettyinä, kuten sukset, pyörät, luistimet, mailat ja hyppynarut. Ne eivät seiso tyhjän panttina kellarissa, vaan kaikkia käytetään.
Kaikki tavarat ovat Petran mielestä korvattavissa. Yhdestä ostoksesta hän ei olisi silti valmis luopumaan – hiihtäjä Riitta-Liisa Roposen vanhoista vapaan hiihtotavan suksista.
– Ne päätyivät minulle mutkan kautta. Riitta-Liisa oli palauttanut sukset välinevalmistajalle, jonka kautta ostin ne. Hän ei varmastikaan tiedä, että sukset ovat minulla. Olen miettinyt jokaisella hiihtolenkillä, että tulipa hommattua hyvät sukset.
Petra Manner: ”En koskaan tuhlaisi merkkilaukkuihin”
Petra Manner ei ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta tai omaisuutensa kasvattamisesta.
– Minua on vuosien varrella kysytty työpaikkoihin, joista olisin saanut huomattavasti parempaa palkkaa kuin nykyisestä työstäni. En ole halunnut lähteä, koska työn sisältö on minulle tärkeämpää kuin se, paljonko tienaan. Olen kertonut kollegoilleni avoimesti, paljonko saan palkkaa. Ajattelen, että on yhteinen etu, että uskallan kertoa sen. Minussa ei herätä minkäänlaista kateutta, jos joku tienaa enemmän kuin minä.
Petralle riittää se, ettei hänen tarvitse valvoa öitään murehtien, riittävätkö rahat laskuihin.
– Tietyn elintason saavutettuani raha on menettänyt merkityksensä. En haaveile luksuksesta, eikä raha tee minua onnelliseksi. En koskaan tuhlaisi kalliiseen autoon tai merkkilaukkuihin. Vaikka minulla on oma auto, käytän sitä harvoin. Asun Helsingissä keskusta-alueella ja kävelen ja pyöräilen joka paikkaan. Autoni voi seistä paikallaan viikkotolkulla.
Petra ja hänen miehensä kertovat toisilleen, jos omat rahat ovat tiukassa
Petra Manner osti ensimmäisen oman asunnon vain 18-vuotiaana.
– Äiti kehotti minua ostamaan asunnon sen sijaan, että olisin mennyt vuokralle. Olen hänelle neuvosta kiitollinen, sillä en olisi osannut itse tehdä yhtä järkevää ratkaisua. Asunnon arvo on noussut 20 vuodessa reippaasti.
Asuntolainan korkojen nousu tuntuu Petrankin perheen arjessa. Sen vuoksi rahankäyttöä on mietittävä tarkemmin kuin vielä vuosi sitten.
”Pystyn tulemaan toimeen paljon vähemmälläkin.”
– Lainan korkoihin menee enemmän rahaa kuin toivoisin, eikä ruokakaupassa voi olla huomaamatta, että ruoka on kallistunut. Palkasta jää vähemmän ylimääräistä käteen, mikä on vähentänyt osto- ja matkustusvimmaa entisestään. Toisaalta tekee ihan hyvää, että rahankäyttöä joutuu miettimään uudestaan. Vaikka joudun välillä pohtimaan, riittävätkö rahat, minulla on olo, että selviän kyllä. Pystyn tulemaan toimeen paljon vähemmälläkin.
Petra on halunnut pysyä raha-asioissa itsenäisenä. Hänellä on oma tili ja asuntolaina, mutta yhteiset laskut maksetaan puoliksi kumppanin kanssa ja ruokakaupassa käy se, joka ehtii.
– Minulle on aina ollut tärkeää, etten elä toisen varoilla ja saan päättää omista raha-asioistani. En ole erityisen pihi tai säästäväinen, mutta en myöskään elä yli varojeni. En käytä luottokorttia, jos minulla ei ole rahaa maksaa velkaa heti pois. Jos minulla on hyvin rahaa, saatan olla sen suhteen aika huoleton.
Petra Manner ja hänen miehensä puhuvat raha-asioista avoimesti. Toiselle voi aina kertoa, jos oma rahatilanne on tiukka. Silloin toinen maksaa yhteisistä menoista enemmän.
– Emme todellakaan pidä Excel-taulukkoa siitä, kumpi on maksanut mitäkin. Raha ei aiheuta riitoja, koska hoidamme omat raha-asiamme. En voi arvostella kumppaniani hänen ostoksistaan, vaikka ne tuntuisivat joskus hölmöiltä, koska hän hankkii ne omalla rahallaan. Nauramme yhdessä urheiluvälineostoksillemme, kuten nyt viimeksi heinäkuussa ostamilleni hiihtolaseille. Ne tuntuivat helteen keskellä tuiki tarpeelliselta hankinnalta.
Petra Manner on mukana Facebook-ryhmässä, joka auttaa vähävaraisia lapsiperheitä. – Ostan apua tarvitsevien perheiden lapsille joululahjoja. Saatan kysyä, mitä perhe tarvitsisi ruokakaupasta, käyn kaupassa ja vien ostokset heidän kotiovelleen.
Juttu on julkaistu Annan Kulutusvalintoja-palstalla lehden numerossa 33/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous