Julkkikset

Rankoista kokemuksista selvinnyt Teuvo Loman: Kun raiskaus lakaistiin maton alle, tunsin etten ollut mitään

Teuvo Loman, 53, on selviytynyt raiskauksesta, itsemurhayrityksestä ja äidin varhaisesta kuolemasta. Tuore ero on saanut hänet jälleen kerran miettimään, kuka hän oikeasti on.

Teksti:
Iina Alanko
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Teuvo Loman, 53, on selviytynyt raiskauksesta, itsemurhayrityksestä ja äidin varhaisesta kuolemasta. Tuore ero on saanut hänet jälleen kerran miettimään, kuka hän oikeasti on.

Teuvo Loman kantaa henkarissa olevan mustan smokkitakin makuuhuoneestaan ja pukee sen sitten ylleen.

– En edes itse usko, että tämä on totta…

Teuvon nyrkki mahtuu kevyesti vatsan ja takin väliin.

– Aiemmin minulla oli pömppömaha. Tämä takki oli tosi pinkeä ja meni just ja just kiinni. Mutta katso, nyt tämä on näin iso!

Teuvo riemuitsee uudesta, 14 kiloa kevyemmästä olemuksestaan, joka on lenkkeilyn, fillaroimisen ja salin ansiota.

Vähän hoikistumisessa ovat jeesanneet myös suru ja ruokahalun puute. Teuvon ja hänen miehensä Niko Heleniuksen 12 vuotta kestänyt suhde päättyi maaliskuussa.

Vaikka ero oli yhteinen päätös, Teuvo otti sen raskaasti.

– Olin pitkään työkyvytön enkä pystynyt pariin kuukauteen olemaan ollenkaan kotona. Asunto tuntui kamalan tyhjältä, kun Niko oli vienyt tavaransa pois.

Teuvo on tyytyväinen, ettei hän paennut suruaan alkoholiin – juomisen hän lopetti neljä vuotta sitten lähes kokonaan – vaan matkusteluun, treenaamiseen ja terveeseen elämään.

– Kun eroaa, itseään joutuu katsomaan vähän uudesta kulmasta. Minä olen parisuhdeihminen enkä tykkää olla sinkkuna. Kun olen hyvässä kunnossa, ihmiset kiinnostuvat minusta taas eri tavalla.

Toisenlaisen sysäyksen toipumiseen antoi toisen eronneen, Janna Hurmerinnan, haastattelu iltapäivälehdessä.

– Otsikko meni jotenkin niin, että ero ei saa pilata loppuelämää. Se auttoi minua tajuamaan, etten enää voi tuhlata elämääni suremalla, vaan minun pitää jatkaa uusin voimin ja uusilla jutuilla. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon, nyt minun täytyy alkaa alusta uudelleen. Elämä on niin ohut naru, että se menee helposti poikki, jos ihminen luovuttaa.

Luovuttaa Teuvo olisi voinut jo monta kertaa aiemminkin, ja kerran hän oli sen vähällä tehdäkin. Hänen elämänsä on kuitenkin selviytymistarina, ja lannistumattomuudessaan Teuvo hakee vertaistaan.

Koulun alku oli vaikea

Lapsena Teuvo oli äidin poika. Äiti ymmärsi ja rakasti tyttömäistä, muista poikkeavaa ja herkkää Teuvoa.

– Kun olin seitsemän, äiti joutui selkäleikkaukseen. Pelkäsin hänen puolestaan ja minua itketti. Sukulaistätini puki minulle mekon päälle ja sanoi, että vain tytöt itkevät. Se oli suuri häpeä, sitä sen ajan kasvatusta.

– Isäni kanssa minulla oli huonot välit. Hän oli alistava eikä pitänyt minua minään. Hän sanoi muun muassa, että menen turhaan kouluun, koska en kuitenkaan opi siellä mitään.

Koulun alku olikin vaikea. Opettajat huomauttelivat siitä, että Teuvo puhui liikaa missikisoista, koulukaverit haukkuivat Teuvoa homoksi ja kiusasivat häntä hänen tyttömäisyydestään.

– Hirveintä oli se, kun en yhtään tiennyt, mitä homous tarkoittaa, ja menin kirjastoon ottamaan siitä selvää. Kirjoissa luki, että se on sairaus ja rikos. Se ahdisti minua ihan hirveästi.

Teuvo peitti pahan olonsa ja ihmetteli, miksei hän koskaan saanut Hymypoika-patsasta. Hänhän hymyili koko ajan niin, että naamaan sattui.

Raiskauksen jälkeen ommeltiin 12 tikkiä

Kun Teuvo oli 16-vuotias, hänen äitinsä kuoli yllättäen. Isän luona lapset eivät voineet asua. Teuvon sisarukset saivat kodin sukulaisten luota, mutta Teuvoa ei kukaan halunnut luokseen.

– Yksi sukulainen sanoi ihan suoraan, ettei hän ota minua, koska olen homo. Se oli aika kovaa, koska asia ei ollut itsellenikään vielä ihan kunnolla selvinnyt.

Teuvo oli tosin muutama vuosi aiemmin tajunnut pitävänsä pojista, mutta ei ollut kertonut eikä myöntänyt asiaa kenellekään.

Koska kotia ei muualla ollut, Teuvo joutui Irjalan nuorisokotiin.

– Se tuntui kovalta rangaistukselta heti äidin kuoleman jälkeen. Kasvu jäi kesken. Olin 16-vuotiaana vielä ihan pikkulapsi.

Poikakoti osoittautui kuitenkin mukavaksi paikaksi, jossa Teuvo viihtyi. Mutta koska siellä ei ollut vanhempia, jotka olisivat pönkittäneet aikuistuvan Teuvon itsetuntoa, hän alkoi hakea hyväksyntää muualta.

Poikakodin ympärillä pörräsi autoja, joissa oli aikuisia miehiä seuraa hakemassa. Kerran Teuvo lähti mukavalta vaikuttaneen miehen kyytiin. Ajomatka päättyi siihen, että mies raiskasi Teuvon.

– Se oli ensikokemukseni seksistä miehen kanssa. Lähdin hakemaan huomiota, hellyyttä ja turvaa, joita vailla olin. Sain jotain aivan muuta. En ole päässyt siitä yli vieläkään, vaan se on vaikuttanut koko elämääni, Teuvo kertoo.

Sairaalassa Teuvoon ommeltiin 12 tikkiä. Seuraavaksi hän ilmoitti raiskauksesta poliisille kuvitellen saavansa apua ja oikeutta.

– Mutta he sanoivat vain, että oma vika, itsehän olin mennyt sen miehen autoon. Asia lakaistiin maton alle.

Raiskaus tapahtui pian Teuvon äidin kuoleman jälkeen.

– Äidin kuolema, sukulaisten käytös, raiskaus ja poliisin halveksunta saivat yhdessä aikaan sen, että tunsin oloni täysin arvottomaksi. En ollut yhtään mitään.

Minusta tulee vielä laulaja

Arvottomuuden tunteesta seurasi holtitonta käytöstä, muun muassa itsensä viiltelyä.

Poikakodissa Teuvoa ei onneksi kiusattu, vaan hän tuli mukavasti toimeen kaikkien kanssa.

– Kun täyttää 18, poikakodista pitää muuttaa pois. En olisi millään halunnut lähteä. Sain kuitenkin vuokra-asunnon Espoon kaupungilta, joka oli vähän aikaa minulle sekä äiti että isä. Minusta huolehdittiin niin kauan, kun opiskelin oppisopimuksella lihamestariksi Kivenlahden Ässässä.

Valmistuttuaan Teuvo teki kaupassa töitä, mutta alkoi kiinnostua kaikesta muustakin. Ensimmäiset vaatteet hän oli suunnitellut siskon luokkakaverille, aloittelevalle laulajalle Bianca Moralesille, jo peruskoulussa.

Teuvo tuli vanhetessaan yhä tutummaksi yhden persoonallisuutensa piirteen kanssa: jos hän jostakin innostuu, hän alkaa tehdä sitä täysillä.

– Kun joku sanoo minulle, etten pysty tekemään jotain, minun on pakko kokeilla kumpi on oikeassa, hän vai minä. Kun kerroin Biancalle, että haluan laulajaksi, hän sanoi, ettei susta Teuvo koskaan tule laulajaa. Sanoin, että kyllä minä vielä jonain päivänä sinkun teen. Ja niin teinkin.

Lue lisää Teuvon ajatuksia muun muassa vuodesta Lapinlahden sairaalassa ja monipuolisesta urasta Annan numerosta 24/2016. Sen ilmestymispäivä on 16.6.

Lue lisää:

Tiinan lapsen isä asuu kadulla: Poika osaa kertoa, että isiä ei voi tavata, koska isi juo alkoholia

Laulaja Johanna Pakonen: Ero opetti, että kannattaa pysyä itsenäisenä

Äidin alkoholismin vuoksi huostaan otettu Kreetta Onkeli: ”Olen itse kokenut äitinä valtavaa epävarmuutta”

Emilia Vuorisalmi: ” Vain fyysinen kosketus saa minut täysin rauhoittumaan”

Pätkätyöläisen arki on kuin ainaista yt-neuvottelua: ”En tiedä, voinko ensi kuussa maksaa vuokran ja ostaa ruokaa”

X