Sovittelija Kristiina Komulainen: ”Lapsia kasvatetaan usein siihen, että ei saa riidellä ollenkaan”
Juontajana tunnetuksi tulleen Kristiina Komulaisen tie sovittelijaksi on kulkenut radion, television ja poliisikoulutuksen kautta. Hän haluaa auttaa ihmisiä käsittelemään konfliktit rakentavasti.
Kristiina Komulainen ei voinut nuorena hakea Poliisiammattikorkeakouluun vahvan likinäköisyyden takia. Aikuisena, näönkorjausleikkauksen jälkeen estettä ei enää ollut.
Juontajana tunnetuksi tulleen Kristiina Komulaisen tie sovittelijaksi on kulkenut radion, television ja poliisikoulutuksen kautta. Hän haluaa auttaa ihmisiä käsittelemään konfliktit rakentavasti.
Lupaukset pidetään aina. Sen Kristiina Komulainen oppi jo lapsena asuessaan vanhempiensa ja neljän sisaruksensa kanssa Siilinjärvellä.
Isossa perheessä riitti vilskettä ja vilinää. Vanhemmat eivät ehtineet jatkuvasti olla katsomassa jokaisen perään, joten lapset oppivat omatoimisiksi jo nuorena. Heillä oli kuitenkin tarkkoja sääntöjä. Yksi niistä oli, että isän kirveeseen ei saanut koskea.
Eräänä päivänä isä huomasi, että Kristiinan pikkuveli nilkutti omituisesti pihalla. Kun isä kysyi syytä, veli kertoi katsetta vältellen kaatuneensa. Isä oivalsi heti, että poika valehteli.
– Isä alkoi selvittää, miksi veljeni ei puhunut totta. Pian hän sai vastauksen, että veljeni pelkäsi menettävänsä viikkorahansa, Kristiina kertoo.
Isä lupasi pojalle, että rangaistusta ei tulisi, jos poika vain puhuisi totta. Vasta silloin poika uskalsi tunnustaa ottaneensa kirveen ja vahingossa lyöneensä sillä polveensa ison haavan. Isän lupauksen mukaan pikkuveli säästyi kuitenkin rangaistukselta.
– Opin vanhemmiltani, että luvatuista asioista pidetään aina kiinni. Sitä olen pyrkinyt noudattamaan koko elämäni ajan.
Parikymppisenä radiojuontajaksi
Lukion jälkeen Kristiina Komulainen opiskeli mainontaa ja viestintää Kuopiossa. Sen jälkeen hän työskenteli vähän aikaa Siilinjärven paikallislehdessä Uutis-Jousessa. Toimittajan työ pienessä lehdessä oli monipuolista.
– Yhtenä päivänä saatoin tehdä juttua mummon uudesta polkupyörästä ja seuraavana metsäkoneista.
Nuoren naisen veri veti kuitenkin Helsinkiin. Sinne Kristiina muutti 20-vuotiaana luottaen, että hän löytäisi media-alan töitä. Vajaan puolen vuoden kuluttua hän kuuli, että radiokanava NRJ etsi uusia toimittajia. Sanavalmis Kristiina sai pestin ja alkoi luoda uraa radiotoimittajana.
NRJ:n ohella Kristiina alkoi vähitellen tehdä myös paljon muita radio- ja televisiotöitä. Vuosien mittaan hän muun muassa ohjasi, tuotti ja käsikirjoitti yli 50 tuotantoa eri televisiokanaville. Hän myös perusti Loop-radiokanavan ja johti sitä kolme vuotta.
Kristiina Komulainen lähti uudelle uralle onnettomuuden sysäämänä
Työn ohella Kristiina opiskeli Helsingin ammattikorkeakoulussa televisiotuottajaksi ja Helsingin yliopistossa viestintää ja ratkaisukeskeistä valmentamista. Hän olisi halunnut opiskella myös psykologiaa, mutta siihen ei kiireisessä arjessa tuntunut koskaan löytyvän riittävästi aikaa.
Kohtalo puuttui peliin, kun Kristiina oli 35-vuotias. Kun Kristiina yritti ohittaa pyörätiellä edellä ajavaa pyöräilijää, tämä kiilasi hänen takarenkaaseensa, mistä seurasi yhteentörmäys. Toinen osapuoli haastoi Kristiinan oikeuteen. Vuosia kestänyt oikeudenkäynti tuntui raskaalta ja tarpeettomalta. Lisäksi Kristiina sai tuomion tieliikenteen vaarantamisesta.
– Oikeustajuni oli pitkään koetuksella. Kyselin jatkuvasti itseltäni, kohteleeko yhteiskuntamme oikeudenmukaisesti ihmisiä.
Pari seuraavaa vuotta Kristiina sulatteli kokemustaan. Sen jälkeen hän oli valmis ottamaan uuden askeleen elämässään ja lähti opiskelemaan ratkaisukeskeiseksi työyhteisösovittelijaksi Helsingin Psykoterapiainstituuttiin.
– Vuoden kestänyt viikonloppukoulutus veti minua vahvasti puoleensa. Oli pakko ottaa selvää, mistä sovittelussa oikein on kyse.
Koulutuksen jälkeen Kristiina halusi oppia laista ja sovittelusta vielä lisää. Hän päätti hakea Poliisiammattikorkeakouluun. Se oli ollut hänen mielessään jo nuorena, mutta vahva likinäkö oli estänyt hakemasta koulutukseen. Näönkorjausleikkauksen jälkeen estettä ei enää ollut.
Kristiina läpäisi Poliisiammattikorkeakoulun pääsykokeet ja aloitti opinnot Tampereella neljä vuotta sitten. Lopputyönsä hän teki haastavasta vuorovaikutuksesta.
Poliisin työ avarsi näkökenttää
Poliisiammattikorkeakoulu laittoi Kristiinan koko elämänkatsomuksen uusiksi. Hän alkoi ymmärtää, miten eri tavoin ihmiset elävät arkeaan saman maan sisällä. Kenttäharjoitteluiden aikana hän näki esimerkiksi päihdeongelmista ja fyysisestä väkivallasta kärsivien ihmisten todellisuutta.
Valmistumisen jälkeen Kristiina työskenteli Helsingin poliisilaitoksella kunniaan liittyvän väkivallan parissa. Hän oli jälleen uusien asioiden äärellä. Poliisitehtävät eivät olleet ollenkaan mustavalkoisia, vaan jokainen ihminen toi mukanaan uusia harmaan sävyjä.
– Opin nopeasti, että objektiivisen kokonaiskuvan takia täytyy aina kuunnella molempien osapuolten tarinat. Muuten elää koko ajan vahvojen ennakko-oletusten varassa.
Joskus taas kaikkein kovimpia rangaistuksia saattaa vaatia suvun vanhin nainen.
Kristiina näki, että kunniaan liittyvän väkivallan uhrin lisäksi myös sen toteuttaja on yleensä omalla tavallaan uhri. Kunniaan liittyvään väkivaltaan ei myöskään päde mustavalkoinen miehet vastaan naiset -ajattelu. Esimerkiksi joillakuilla maahanmuuttajilla on tyypillistä, että ulkomailla asuvat sukulaiset pakottavat suvun nuoria miehiä kurittamaan siskojaan, vaikka nämä eivät haluaisi sitä tehdä.
– Joskus taas kaikkein kovimpia rangaistuksia saattaa vaatia suvun vanhin nainen.
Työssään Kristiina huomasi, että usein tilanteet jäivät syvemmältä tasolta kokonaan käsittelemättä. Tekijä saattoi saada lainmukaisen rangaistuksen, mutta tilannetta uhrin, tekijän ja omaisten välillä ei koskaan selvitetty.
– Käytännön kokemukseni saivat minut kiinnostumaan sovittelusta jälleen enemmän. Halusin tehdä jotakin syvemmällä tasolla.
Konflikti voi olla kasvunpaikka
Viime heinäkuussa Kristiina jätti poliisin työt ja keskittyi tarjoamaan yrityksensä kautta sovittelupalveluja ja -koulutuksia yrityksille. Työlle on Kristiinan mukaan tarvetta, sillä melkein kaikki organisaatiot hyötyvät hyvistä konfliktinratkaisutaidoista.
– Pääasiassa koulutan ihmisiä riitelemään hyvin. Monille se tulee yllätyksenä, sillä meidän kulttuurissamme lapsia kasvatetaan usein siihen, että ei saa riidellä ollenkaan.
Konflikteja tulee kuitenkin aina, kun ihmiset ovat tekemisissä keskenään. Kristiinan mielestä niitä ei kannata pelätä, sillä parhaimmillaan ne ovat kasvukohtia, joiden kautta asiat voivat muuttua entistä paremmiksi.
Kun riitoja tarkastelee, on hyvä miettiä, mikä pelko ihmistä ohjaa.
– Tärkeää on, että riidat kohdataan ja puretaan hyvin.
Niin isot kuin pienetkin konfliktit etenevät yleensä saman kaavan mukaan. Ensin jokin asia alkaa kyteä ja kiristyä. Esimerkiksi kylpyhuoneen lavuaariin jätetyt hammastahnatahrat voivat alkaa sapettaa perheen äitiä. Teko on kuitenkin niin pieni, että hän siivoaa ne pois sanomatta asiasta kenellekään mitään.
Jossakin vaiheessa tilanne saattaa kärjistyä vaikka siksi, että äidillä on ollut poikkeuksellisen raskas työviikko. Hammastahnaviirut saavat hänet räjähtämään ja huutamaan muille perheenjäsenille.
– Kun riita on huipussaan, sovintoon ei kannata vielä pyrkiä. Ketään ei saa myöskään yrittää pakottaa pyytämään anteeksi.
Vasta kun tilanne laantuu ja molemmat osapuolet alkavat haluta sopua, on aika pyrkiä sovintoon. Sovintoneuvotteluissa on tärkeää kuunnella toisen osapuolen näkökulma tilanteeseen, jotta konfliktin ratkaisu voi olla pysyvä. Usein toisen näkökulman kuuleminen muuttaa tilanteen täysin. Saattaa esimerkiksi käydä ilmi, että hammastahnan tiputtaja ei ole nähnyt tahroja.
– Voi olla, että hän on pessyt hampaansa aina suihkun jälkeen ja silmälasit ovat menneet kosteudesta huuruun. Silloin hän ei ole oikeasti nähnyt, kun tahnaa tippuu lavuaariin.
Kristiina Komulainen: Riidat johtuvat usein häpeästä
Kristiinan mukaan riidat johtuvat usein syvällä taustalla olevista juurisyistä, joista yleisimmät ovat käsittelemätön häpeä ja väärät olettamukset. Ne koskettavat jossakin määrin kaikkia ihmisiä.
– Meille suomalaisille on tyypillistä miettiä jatkuvasti, mitä muut ajattelevat meistä. Se ruokkii valtavasti häpeää. Vääriä olettamuksia taas teemme jatkuvasti. Haluamme lokeroida ihmisiä ja asioita, koska se tuo turvan tunnetta.
Jos häpeää ei käsittele, ihminen alkaa helposti kasvaa kieroon. Hän alkaa esimerkiksi toimia niin kuin olettaa toisten haluavan hänen toimia. Häpeään liittyy usein myös vahva menettämisen pelko. Ihminen voi pelätä menettävänsä esimerkiksi ihmissuhteen, sosiaalisen aseman tai toimeentulon.
Kun riitoja tarkastelee, on hyvä miettiä, mikä pelko ihmistä ohjaa.
– Kun pikkuveljeni ei lapsena halunnut kertoa isälle totuutta kirveestä, häntä ohjasi pelko viikkorahansa menettämisestä. Onneksi isä oli viisas ja pystyi tarkastelemaan tilannetta pintaa syvemmältä.
Palkinto häpeän käsittelystä ja hyvän riitelyn taidosta on suuri: itsetunto paranee ja ihmissuhteet alkavat kukoistaa.
Tällä hetkellä Kristiina opiskelee rakentavaa vuorovaikutusta Jyväskylän yliopiston maisteriohjelmassa.
– En vielä tiedä, mitä kymmenen vuoden päästä teen. Vuorovaikutuksen taitoja tarvitaan kuitenkin kaikkialla työelämässä.
Vaikka Kristiina ei pelkää konflikteja tai vaikeista asioista puhumista, hänelläkin on vielä paljon opittavaa.
– Voin vieläkin joutua tilanteisiin, joissa huomaan, että ennakko-oletukseni jostakin ihmisestä oli täysin väärä.
Silloin hän ottaa käyttöönsä tärkeän opin, kuuntelemisen taidon, jota hän pääsi harjoittelemaan myös poliisina.
– Meillä ei tarvitse olla valmista ratkaisua kaikkeen. Riittää, että on todella valmis kuuntelemaan toista ei-tietämisen tilassa. Silloin riittää, että luottaa prosessiin.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous