Urheilijat älähtävät hölmöistä säännöistä eivätkä kumarra loputtomasti sponsoreilleen – 4 naista, joiden rohkea ratkaisu järisytti
Tämän päivän urheilijat ottavat esimerkiksi kantaa seksuaalivähemmistöjen puolesta tai tuovat esiin ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia.
Lumilautailija Enni Rukajärvi on tuonut esiin ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia.
Tämän päivän urheilijat ottavat esimerkiksi kantaa seksuaalivähemmistöjen puolesta tai tuovat esiin ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia.
Kantaa ottaminen ja omien mielipiteiden tuominen esiin on yleistynyt urheilussa. Urheilun ykkösnimistä on sukeutunut vahvoja mielipidevaikuttajia.
Yksi esimerkki tästä on alalla vallitsevien sääntöjen kyseenalaistaminen.
Lajeissa, joissa keho on näkyvästi esillä, kilpailuasu voi saada urheilijan tuntemaan itsensä esineellistetyksi. Usein sääntöihin ei löydy järkevää selitystä.
Kaksi vuotta sitten Norjan naisten rantakäsipallojoukkue esimerkiksi sai sakot pukeutuessaan Euroopan mestaruuskisoissa sortseihin säännöissä määrättyjen bikinialaosien sijaan. Sakon määrä oli 150 euroa pelaajaa kohti. Tilanne tuskastutti pelaajia, sillä jo vuodesta 2006 lähtien norjalaiset olivat nostaneet asiaa esiin, eikä sille siitä huolimatta ollut tapahtunut mitään.
– En voi ymmärtää, miksi miehet saavat pelata sortseissa ja meidän naisten on käytettävä bikinialaosaa. Kaiken kehoon liittyvän arvostelun vuoksi luulisi olevan luonnollista, että me pelaajat haluamme pukeutua peittävämmin, Norjan joukkueessa pelaava Martine Wefler, 31, hämmästeli.
Pohjoismaiden ministerit vetosivat Kansainväliseen käsipalloliittoon kesällä 2021 yhteisellä kirjeellään. Jo marraskuussa säännöt muuttuivat. Naiset saivat luvan pelata sortseissa, joskin niiden edelleen tulee olla napakasti istuvat.
Sääntöjen kyseenalaistamisen ohella itseensä luottavat nykyurheilijat eivät myöskään kumarra loputtomasti sponsoreilleen. Jos sponsorin ja urheilijan arvot eivät kohtaa, huippunimi voi uskaltautua puhaltamaan pelin poikki.
Näin teki esimerkiksi lumilautailija Enni Rukajärvi, 33, joka lopetti seitsemän vuotta sitten yhteistyön häntä tukeneen energiajuomajätti Red Bullin kanssa. Enni Rukajärvelle ilmasto, kestävä kehitys ja ekologia ovat tärkeitä, eikä hän nähnyt muun muassa autourheiluun panostavan energiajuomavalmistajan tukevan samoja näkemyksiä.
– Haluan toimia vain sellaisten yritysten kanssa, joiden arvojen takana voin seisoa ilman, että minun pitäisi esittää mitään. Jossain menee jokaisella se raja, minkälaisia asioita haluaa edustaa, hän perusteli päätöstään tuolloin Ilta-Sanomille.
Seuraavana vuonna maailmankuvastaan tarkka Enni palkittiin Urheilugaalassa Vuoden esikuvana. Tämänkin jälkeen hän on tuonut ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia esiin – näkyväthän ne selkeästi arktisten olosuhteiden lajissa.
LGBTQ-yhteisön asialla
Megan Rapinoe on ollut yksi viime vuosien näkyvimmistä seksuaalivähemmistöjen puolesta kantaaottavista naisurheilijoista, mutta ei hän ole ainoa. Ruotsalainen korkeushyppääjä Emma Green, 38, sai kymmenen vuotta sitten aikaan kohun, kun hän lakkasi kyntensä sateenkaaren sävyin Moskovan MM-kisoihin kritisoidakseen seksuaalivähemmistöjen kohtelua Venäjällä.
Ele nosti myrskyn vesilasissa Venäjällä, ja jopa Suomessa Olympiakomitea linjasi, ettei kisoihin ole jatkossa asiaa sateenkaarikynsissä – kysehän on poliittisesta kannanotosta, jollaiset eivät perinteisesti kuulu urheiluun.
Transurheilija, joka toteutti unelmansa
Viime vuosina myös transurheilijat ovat herättäneet keskustelua. Moni näkee aikanaan cis-mieheksi syntyneen, sittemmin sukupuolen naiseksi korjanneiden urheilijoiden olevan fyysisen voimansa puolesta etulyöntiasemassa suhteessa muihin kisaajiin. Toisaalta transurheilijoilla on takanaan raskas muutosprosessi, johon kukaan ei ryhdy kevein perustein.
Yksi keskustelun keskipisteeseen päätyneistä urheilijoista on italialainen pikajuoksija Valentina Petrillo, 49, joka kisasi ensimmäisenä transnaisena paralympialaisissa Pekingissä kesällä 2021. Teini-iässä geenivirheen vuoksi osittain sokeutunut juoksija syntyi Napolissa ja ristittiin Fabrizioksi.
Lapsuus köyhän kaupungin lähiössä kouli hänestä koviksen, joka pärjäsi asfalttiviidakon armottomia lakeja noudattamalla. Ei ollut tavatonta, että koulumatkan aikana saattoi päätyä naapurikorttelin jengiläisten kanssa nyrkkitappeluun. Nuori Fabrizio oli nopea ja voimakas, joten hän pärjäsi hyvin näissä kahakoissa.
Valentina vaikeni salaisuudestaan, sillä pelkäsi perheensä hylkäävän hänet sen vuoksi.
Kuitenkin jo yhdeksänvuotiaana hänellä oli salaisuus, jota hän ei halunnut jakaa muiden kanssa.
– Kokeilin silloin ensimmäistä kertaa äitini hametta salaa. Kun olin pukeutunut siihen, tuntui kuin koskettaisin taivasta sormenpäilläni, sillä olin hetken niin onnellinen, hän kertoi BBC:n haastattelussa.
Hän vaikeni salaisuudestaan vuosikymmenten ajan, sillä pelkäsi perheensä hylkäävän hänet sen vuoksi. Siksi hän yritti elää elämäänsä miehen kehossa ja meni jopa naimisiin. Hän ei kuitenkaan ollut onnellinen ja päätyi korjaamaan sukupuolensa nelisen vuotta sitten.
– Muutos kehossani oli valtava. En tuntenut itseäni enää yhtä vahvaksi ja energiseksi. Lääkitys sai minut palelemaan ja lihomaan. Olin kuitenkin tyytyväinen, kun sain vihdoin olla se, joka halusin. Olen mieluummin hitaampi, onnellinen nainen kuin nopea, onneton mies, Valentina kertoi.
Jutun alkuperäisversio on julkaistu urheilun vaikuttajanaisista kertovassa kokonaisuudessa Anna-lehden numerossa 29/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous