Kaisla jännitti viime hetkeen, mahtuuko synnyttämään lähisairaalaan – säästöt uhkaavat synnyttäjien turvallisuudentunnetta

Synnytyssairaaloiden kiire, ruuhkat ja yksiköiden lakkautukset tuovat turvattomuutta synnyttäjille – nyt kaivataan synnytysrauhaa, joka pienemmissä yksiköissä usein yhä vallitsee. Espoolainen Kaisla Rautio sai jännittää viime metreille, mahtuuko hän synnyttämään lähisairaalaan, mikkeliläinen Suvi-Tuulia Palvaila oli omassaan päivän ainoa synnyttäjä.

Syyskuun 19. päivän iltana espoolaisella Kaisla Rautiolla, 30, alkoivat supistukset. Hän soitti Espoon sairaalaan ja tiedusteli, sopiiko tulla, jos synnytys yöllä alkaa. Hänelle vastattiin, että täyttä on, kuten on myös Naistenklinikalla Helsingissä. Kaislalle suositeltiin ajoa 40 kilometrin päähän Lohjan sairaalaan, jos tarve vaatii.

Kolmatta lastaan odottanut Kaisla päätti jäädä kotiin seuraamaan, että synnytys käynnistyisi. Seuraavana iltana alkoikin tapahtua, mutta Espoossa myytiin yhä ”eioota”.

Kotona Kaislan tukena oli perheen palkkaama doula, joka hieroi häntä ja neuvoi asentoja, joissa synnytys edistyisi. Kun Kaisla aamuyöstä vielä kerran otti yhteyttä kahdeksan minuutin ajomatkan päässä olevaan sairaalaan, siellä oli vapautunut synnytyshuone.

Kaisla, hänen puolisonsa Ville sekä doula hyppäsivät autoon. Heitä vastassa oli nuori, empaattisen oloinen kätilö, johon Kaisla tunsi voivansa luottaa. Tämä oli laittanut Kaislan toivelistalla olleen synnytysammeen valmiiksi, johon Kaisla sitten melkein suoraan menikin. Joonatan oli maailmassa tunnin kuluttua.

– Sain ottaa vauvan itse vedessä vastaan, kuten olin toivonut, eikä kukaan tullut heti häsäämään siihen pyyhkeiden kanssa. Saimme olla hetken aivan rauhassa, ja sain silitellä hänen selkäänsä.

Huoneessa oli hämärää, eteerinen öljy tuoksui ja rauhoittava musiikki soi.

Doula tueksi 1500 eurolla

Puolivuotias Joonatan sylissään Kaisla Rautio miettii, että ensisynnyttäjänä häntä olisi hirvittänyt tilanne, jossa synnytyksen käynnistyessä ei tiedä, mihin sairaalaan pääsee. Onneksi kokemusta oli ja hän oli itse hankkinut tietoa.

Aiemmissa raskauksissaan hän oli kokenut neuvolan synnytysvalmennuksen riittämättömäksi. Nyt myöskään synnytyspaikkaan ei päässyt etukäteen tutustumaan muuten kuin videon välityksellä.

Siksipä Kaisla ja puoliso olivat käyneet yksityisessä synnytysvalmennuksessa ja palkanneet doulan eli tukihenkilön, joka tuki ja opasti Kaislaa sekä Villeä koko raskauden ajan. He olivat haaveilleet myös kotisynnytyksestä, mutta sen hinta, 3 000 euroa, oli liikaa. Doulan sai 1 500 eurolla.

Kaikki tämä, koska Kaislaa oli jäänyt aiemmissa synnytyksissä vaivaamaan se, että hän koki omien voimien loppumetreillä ehtyvän ja kontrollin synnytykseen katoavan. Silloisessa synnytyspaikassa Lohjan sairaalassa hänelle tarjottiin tilanteeseen epiduraalipuudutusta.

– Jo ennen tätä raskautta olin ajatellut, että haluan tehdä asiat mahdollisimman luonnonmukaisesti, omaan tahtiin, ilman turhaa puuttumista. Että vaikka sairaalassa olisi mikä hulapaloo tahansa päällä, sitä ei tuotaisi synnytyssaliin.

Hän uskoo hyvän synnytyskokemuksen kantavan pitkälle koko elämään.

– Voi ajatella, että kun on onnistunut vauvan kanssa synnytyksessä, selviää yhdessä mistä vaan.

Joonatania ponnistaessaan hän jaksoi hyvin loppuun asti ilman kivunlievitystä.

– Jos minulta meinasi usko loppua, kätilö viestitti, että hyvin menee. Hän oli aivan erilainen kuin keskimmäisen lapseni synnytyksessä kohtaamani leipiintynyt ihminen, joka suoritti perustyövuoroaan.

Kokemus lapsivuodeosastolla oli lyhyt. Onneksi, koska siellä oli ”härdelli” päällä: täydessä kolmen hengen huoneessa oli kuuma, ikkunan takana tehtiin räjäytystöitä eivätkä hoitajat kiireiltään ehtineet täyttää vaippavarastoja. Lääkärin lopputarkastuksen jälkeen perhe kotiutui samana päivänä, niin kuin he olivat toivoneet.

Kaisla Rautio sanoo, ettei hän pidä synnyttämistä minään elämysmatkailuna, mutta ei hyväksy myöskään aiemmin vallinnutta ajattelua, että ”olkaa tyytyväisiä, sinä ja vauvahan selvisitte hengissä”.

– Jos ihminen menee jalkaleikkaukseen ja häneltä joudutaan amputoimaan jalka, ei hänelle todeta jälkikäteen, että selvisit sentään hengissä.

Lue myös Kotiliesi.fi: Lääkäri yritti nähdä kohtuun rikkinäisellä ultralaitteella – mitä ylistetyille neuvoloille on tapahtunut? 5 synnyttäjää kertoo

Suomessa synnyttämistä keskitetään

Koska Suomessa syntyy nyt ennätyksellisen vähän lapsia ja huoltosuhteesta ollaan huolissaan, äitien kokemukset olisi tärkeä huomioida, jotta lapsia haluttaisiin vielä esikoisenkin jälkeen.

Suomalaista synnytyskulttuuria selvittävässä Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa todetaan, että suomalaisessa hoitojärjestelmässä on vallalla standardisairaalasynnytys eikä vaihtoehtoja sille ole juuri tarjolla.

Toisin on vaikkapa Saksassa, Tanskassa tai Hollannissa, joissa on erillisiä synnytyskeskuksia ja enemmän myös kotisynnyttämistä. Norjassa tunnetaan synnytystuvat, ja siellä synnytyssairaaloita on 45, kun Suomessa on vain 23.

– Meilläkin voisi olla kätilövetoisia, synnytyskotityyppisiä paikkoja, jotka sijaitsisivat lähellä sairaalaa, sosiologian dosentti Kaisa Kuurne sanoo. Hän johtaa Kamppailu synnytyksestä – synnytyskulttuurin murros Suomessa -hanketta.

Sen sijaan meillä on lakkautettu pieniä yksiköitä ja keskitetty synnyttäminen suuriin sairaaloihin. Viimeksi päätettiin synnytystoiminnan lakkautuksesta Länsi-Pohjan keskussairaalassa Kemissä. Siellä syntyy vuodessa lapsia alle tuhat, mitä on pidetty meillä kriittisenä rajana synnytyspaikan olemassaololle.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS:n Naistenklinikka sekä Espoon sairaala ovat suuria synnytyssairaaloita. Niissä syntyy nyt joka neljäs suomalainen. Naistenklinikalla syntyi viime vuonna vajaat 8 000 lasta ja Espoon sairaalassa 4 200. Kaikkiaan vauvoja syntyi viime vuonna Suomeen noin 43 320.

Synnyttämistä ei voi digitalisoida

Nykyäideille ei mikä tahansa synnytystoiminta enää kelpaa. Liikehdintä synnytyksen ympärillä alkoi vuonna 2019 Me too -liikkeen jälkimainingeissa syntyneen Minä myös synnyttäjänä -kampanjan myötä. Naiset kertoivat kokemuksiaan siitä, kuinka heidän toiveitaan ei ollut kuultu tai kuinka heidän ruumiinsa rajoja oli rikottu.

– Suomessa on painotettu synnytyksen lääketieteellistä turvallisuutta, jolloin tekninen tekeminen voi huomaamattakin mennä inhimillisen kohtaamisen ohi. Synnytys on nähty ohimenevänä asiana eikä kokemuksena, joka vaikuttaa naiseuteen, mielenterveyteen, seksuaalisuuteen ja vanhemmuuteen, Kaisa Kuurne sanoo.

– Jo vuoden 2015 Väestöliiton perhebarometrista tiedämme, että kolmanneksella naisista, jotka eivät halua toista lasta, syynä oli aiempi raskaus tai synnytys. Sama näkyy myös meidän aineistossamme.

Kuurne sanoo, että synnyttäjän turvallisuuden tunnetta lisää se, että hän tietää missä synnyttää, on käynyt tutustumassa paikkaan ja tavannut kätilöitä.

– Hoitoa on paljon digitalisoitu, mutta hyvin fyysisissä asioissa, kuten synnyttämisessä, pelkkä digitaalinen valmennus ja tuki eivät riitä.

Synnytysten keskittämisen myötä äitien kokemukset ovat menneet huonompaan suuntaan. Silti yhä noin 70 prosenttia ensisynnyttäjistä kokee, että synnytys on sujunut odotusten mukaan tai odotuksia paremmin, Kuurne kertoo. Vajaa kolmannes sanoo, että synnytys sujui odotettua huonommin. Uudelleensynnyttäjistä odotettua huonompi kokemus on 15 prosentilla.

– Nyt synnyttää sukupolvi, joka ei ole yhtenäiskulttuurin kasvatti. Heitä on kannustettu löytämään itsensä, harrastuksensa ja elämänpolkunsa. He ovat tiedostavia ja vaativat vaihtoehtoja myös synnytyksessä.

Kuurne korostaa, että kätilöillä ja lääkäreillä on suuri halu kuulla synnyttäjiä, ja sen eteen on tehty parannuksia sairaaloissa.

– Mutta onhan se rajallista, mitä kätilö pystyy tekemään, jos hän joutuu hoitamaan useaa synnytystä samaan aikaan. Osa onkin siirtynyt pienempiin sairaaloihin, koska he eivät ole voineet hoitaa synnyttäjiä, kuten haluavat.

Lue myös: Leila tuli raskaaksi 15-vuotiaana – äiti lausui ehdotuksen, joka lukitsi teinitytön ratkaisun

Synnytys on asia, jota ei voi täysin hallita

Äitien kokemukset synnyttämisestä HUS:n alueella heikentyivät hieman vuosien 2012–2018 välisenä aikana, selviää filosofian tohtori Johanna Joensuun väitöstutkimuksesta. Vaikka kokemukset olivat pääosin myönteisiä, olivat ne noin 10 prosentilla ensisynnyttäjistä kielteisiä.

Kokemukset 120 000 synnytyksestä kartoitettiin ns. VAS-mittarilla, johon tuoreet äidit vastasivat synnytyslaitoksella.

– Yksi syy heikkenemiseen on se, että noina vuosina synnytysvalmennuksia karsittiin eikä niitä tarjottu enää synnytyssairaaloissa, Joensuu sanoo.

Hänestä valmennuksien vähentäminen on virhe, koska silloin äidit hakevat tietoa verkosta erilaisilta yksityisiltä toimijoilta.

– Saatu tieto ei välttämättä tue luottamusta nykyiseen sairaalasynnytykseen. Voidaan myös pohtia, ovatko äitien odotukset ja mielikuvat synnyttämisestä aina realistisia, jos tieto on saatu netistä.

Myös synnyttäjien ikä on voinut vaikuttaa kokemuksiin.

– Jos nainen on siihen asti tuntenut voivansa hallita elämäänsä, synnytys on asia, jota ei voi täysin hallita.

Usein kielteiset kokemukset liittyvät synnytyksiin, joihin on jouduttu puuttumaan toimenpiteellä, kuten käynnistyksellä, koska asiat eivät ole edenneet toivotulla tavalla.

– Nykyään Suomessa yli kolmannes synnytyksistä käynnistetään. Äitien iän lisäksi siihen vaikuttavat ylipaino sekä raskausdiabeteksen lisääntyminen.

Kuunnelkaa myös kätilöitä!

Kohta parikymmentä vuotta kätilönä työskennellyt Outi Kaasinen on nähnyt monen asian muuttuneen synnytyshuoneissa. Hänen uransa alussa Jorvin (nyk. Espoon) sairaalan synnytyshuoneissa valitsi synnytysrauha. Kätilöllä oli aikaa olla synnyttäjän rinnalla, hengitellä yhdessä tämän kanssa. Synnytys sai edetä kiirehtimättä.

Nykyisin Outi Kaasinen saattaa hoitaa kahta eri vaiheessa olevaa synnytystä yhtä aikaa ja ottaa vastaan päivystyskävijöitä.

– Usein joudun keskeyttämään synnytyshuoneessa olon, kun minua tarvitaan muualla osastolla. Pitää priorisoida, kuka tarvitsee minua eniten juuri sillä hetkellä.

Vastaavan kätilön vuorossa hän kuulee puhelimessa synnyttäjien hätää siitä, pääsevätkö nämä heille vai pitääkö lähteä ajamaan kauemmas.

– Synnyttämiseen liittyvissä kysymyksissä pitäisi nykyistä enemmän kuunnella synnyttäjien lisäksi myös kätilöitä, mutta meidät jätetään kokonaan virkamiesten päätöksenteon ulkopuolelle.

Hän pitää epätasa-arvoisena tilannetta, jossa valmentautuminen synnytykseen vaatii rahaa käydä yksityisillä kursseilla.

– Espoon sairaalassa oli viime keväänä pilottikokeilu, jossa ensisynnyttäjät puolisoineen kävivät taas paikan päällä tutustumassa, ja saimme siitä hyvää palautetta. Resurssisyistä sitä ei kuitenkaan jatkettu.

Hänestä Suomessa on fyysisesti turvallista synnyttää – mutta se vaihtelee, onko se aina emotionaalisesti turvallista.

– Yksi hyvä malli olisi synnytystupa, jossa kätilö hoitaa sekä raskausajan, synnytyksen että lapsivuodeajan, jolloin luottamus syntyy parhaalla mahdollisella tavalla.

Kuormittavuuden lisääntymisestä huolimatta kuusikymppinen kätilö on ajatellut jatkavansa työssään mahdollisimman pitkään, koska ”synnytysten hoitaminen on parasta työtä, mitä ihminen voi tehdä”.

Lue myös Kaksplus.fi: Nina vietiin leikkaussaliin ja vauva teholle, eikä kukaan kertonut syytä – Näin hoitajapula näkyy synnytyksissä

Mikkelissä synnytyssairaalaan pääsi tutustumaan

Suvi-Tuulia Palvailalla, 30, on takanaan kaksi hyvää synnytystä Mikkelin keskussairaalassa. Mutta jos puheet lähellä olevan synnytyspaikan lakkautuksesta olisivat toteutuneet, olisi se voinut vaikuttaa haaveeseen kolmannesta lapsesta.

– En halua edes ajatella tilannetta, että pitäisi lähteä autolla tai ambulanssilla kohti Jyväskylää tai Kuopiota, yli sadan kilometrin päähän.

Tällä hetkellä hänelle ja Jaakko-puolisolle riittävät perheeksi vajaa kolmivuotias Eino ja nelikuinen Aurora. Eino syntyi sektiolla, koska oli perätilassa eli tulossa pylly edellä maailmaan, ja Aurora syntyi alateitse.

Molemmilla kerroilla Suvi-Tuulia tunsi olevansa turvassa ja hyvissä käsissä. Sekä neuvolakäynnit että synnytykset tapahtuvat Mikkelissä saman katon alla sairaalan niin sanotussa perhetalossa.

Lasten saaminen on ollut Suvi-Tuulialle niin merkityksellistä, että siitä puhuminen herkistää hänet.

– Siitäkin olen onnellinen, että sain kokea sektion jälkeen alatiesynnytyksen. Koin synnyttämisen hyvin voimaannuttavana kokemuksena; että mä pystyn tähän!

Pitkästä ja kivuliaasta avautumisvaiheesta sekä ponnistusvaiheessa syntyneestä repeämästä huolimatta kokemuksesta jäi hyvät muistot.

Kummassakaan synnytyksessä ei tarvinnut stressata, mahtuisiko lähisairaalaan.

– Kun lapsivedet Auroran kohdalla menivät kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa, soitin heti sairaalaan. Sieltä kysyttiin, olenko pakannut sairaalakassin. En ollut, mutta heittelin sitten tavaroita kassiin märissä housuissani.

Suurin jännitys koettiin kotipihassa, kun auto ei meinannut käynnistyä 30 asteen pakkasessa.

Toivelista jäi tekemättä

Tämän vuoden tammikuun alussa Mikkelin keskussairaalassa syntyi yhdestä kolmeen vauvaa päivässä. Aurora oli ainoa 6. tammikuuta syntynyt vauva.

Perheen esikoisen Einon syntyessä lapsivuodeosastolla oli ihana kätilö, joka opetti yötä myöten Suvi-Tuuliaa imettämään. Hän ohjasi myös isää vauvan hoidossa, koska Suvi-Tuulia ei leikkauksen jäljiltä päässyt liikkumaan.

Auroraa odottaessaan hän osallistui sairaalan synnytysvalmennukseen, koska ei ollut ennen alatiesynnyttänyt. Synnytystiloihin pääsi tutustumaan kätilön kanssa.Toivelistaa hän ei ehtinyt laatia, koska synnytys käynnistyi laskettua aiemmin.

– Jos olisin ehtinyt, olisin kirjoittanut, että toivon, että minulle kerrotaan, mitä milloinkin tapahtuu. Erityistoiveita ei ollut. En ajatellut lääkkeetöntä synnytystä. Otin epiduraalin, kun kätilö sanoi, että nyt siitä voisi olla hyötyä – ja niin olikin.

Auroran synnytys kesti 19 tuntia.

– Se tuntui menneen kuitenkin nopeasti. Sain apua ja tukea aina kun tarvitsin.

Nyt kaikki on kotona hyvin.

– Maitoakin tulee niin paljon, että sitä riittää sairaalalle luovutettavaksi.

Vuonna 2022 Suomessa syntyi 45 186 lasta, mikä on 9 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2021. Syntyneiden lasten määrä laski yhtäjaksoisesti vuodesta 2011 lähtien vuoteen 2019. Vuosien 2020–2021 pienen kasvun jälkeen syntyvyyden lasku jatkui vuonna 2022. Lähde: THL

---

---

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Ihmiset

   Kätilö Åsa auttoi Josephinen maailmaan 22 vuotta sitten – kaksikko kohtasi uudelleen synnytyssalissa kollegoina

2. Julkkikset

   Jasper Pääkkösen puoliso Alexandra Escat sai unelmasynnytyksensä jälkikäteen – "Yksikään synnytys ei mene kuten suunniteltu"

3. Julkkikset

   Raju synnytyskokemus sai Kira Poutasen pohtimaan sukunsa hiljaisia muistoja: ”Tieto trauman siirtymisestä oli järisyttävä”