Leila tuli raskaaksi 15-vuotiaana – äiti lausui ehdotuksen, joka lukitsi teinitytön ratkaisun

Suomessa on vähän teiniraskauksia, ja määrä pienenee entisestään. Leila Manninen ja Grace Lemley ovat kulkeneet vastavirtaan, toinen 1990- ja toinen 2020-luvulla.

”Äiti, minä olen raskaana.”

Grace Lemleyta pelotti soittaa tuo puhelu. Elettiin vuoden 2021 alkua, ja Grace oli 17-vuotias. Raskaus ei ollut hänen ensimmäisensä, vaan vuotta aiemmin Gracella oli ollut äidilleen samanlaista kerrottavaa.

Gracen suurin pelko oli nyt, että äiti sanoisi, että etkö sinä oppinut mitään. Mutta ei äiti sanonut niin. Pienen tauon jälkeen äiti kysyi, miten tytär haluaa edetä asias­sa. Grace vastasi, että hän haluaa pitää lapsen.

Ensimmäisellä kerralla Grace oli pohtinut abortin mahdollisuutta, mutta päättänyt sitten, että raskaus saa jatkua. Hän sai tuolloin kuitenkin keskenmenon raskauden alkupuolella.

– Luulen, että lähes kaikki ihmiset ympärilläni olivat helpottuneita siitä. Minulle se oli todella vaikeaa aikaa. Kun tulin uudestaan raskaaksi, en harkinnut aborttia sekuntiakaan.

Nyt 20-vuotiaan Gracen 2-vuotias tytär Minnow lusikoi suuhunsa äidin tekemää makaronilaatikkoa pienen perheen pienessä kodissa Helsingin Kumpulassa.

Grace erosi Minnow’n isästä ollessaan viidennellä kuulla raskaana. Nykyään Minnow tapaa parikymppistä isäänsä kerran viikossa.

Maksuton ehkäisy on vähentänyt teiniraskauksia

Grace oli ehtinyt täyttää 18 vuotta, kun hän synnytti Minnow’n syksyllä 2021. Vaikka hän nuori olikin, hän ei näy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alle 18-vuotiaiden synnyttäjien tilastoissa.

Suomessa on kansainvälisesti vähän teiniraskauksia. Teiniraskauksien määrä on myös vähentynyt tasaisesti viime vuosikymmeninä. Vuonna 1987 alle 18-vuotiailla oli neljä synnytystä tuhatta samanikäistä kohden. Nyt lukema on yksi synnytys tuhatta samanikäistä kohden.

Nuorten äitien määrä on kaiken kaikkiaan vähentynyt, kuten on toki synnytystenkin määrä. Vuonna 1987 oli yhteensä 60 000 synnytystä, joista 3,2 prosenttia eli 1 900 synnytystä oli alle 20-vuotiaiden synnytyksiä. Vuonna 2022 oli enää vajaat 45 000 synnytystä, joista runsas prosentti eli noin 500 oli alle 20-vuotiaiden.

Teiniraskauksien vähenemiseen vaikuttavat monet seikat, sanoo THL:n tutkimuspäällikkö Reija Klemetti.

– Ensiksi on se yleinen syy, että synnytykset ovat ylipäätään siirtyneet myöhemmälle iälle. Lisäksi ehkäisyä on helpommin saatavilla. Suurimmalla osalla hyvinvointialueista on nykyään maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille. Seksuaalikasvatustakin annetaan enemmän.

Kouluterveyskyselystä käy myös ilmi, että yhdynnässä olleiden nuorten osuus on hieman pienentynyt.

– Ehkä nuoret miettivät näitä asioita nykyään enemmän, pohtii Reija Klemetti.

”Nykyäänhän tuollainen johtaisi lastensuojeluilmoitukseen”

Leila Manninen, 49, muistaa vieläkin sen kaukopuhelun, jonka hän soitti äidilleen puhelinkopista Vantaalta vuonna 1989. Hän oli 15-vuotias ja raskaana. Hän oli parisuhteessa itseään kahdeksan vuotta vanhemman miehen kanssa, jonka perässä hän oli umpirakastuneena muuttanut pikkukylästä Savosta.

– Suhdettamme ei silloin erityisemmin paheksuttu. Nykyäänhän tuollainen johtaisi lastensuojeluilmoitukseen, Leila sanoo.

Reija Klemetti vahvistaa, että näin on. Ainakin selvitettäisiin parisuhteen laatu, sillä suojaikäraja on 16 vuotta.

Leilan mieli oli vaihdellut kuin tuuliviiri aina sen mukaan, kenen kanssa hän keskusteli. Erityisesti neuvolalääkäri ja koulukuraattori yrittivät käännyttää häntä aborttiin. Leila sanoo ymmärtävänsä sen ja huomauttaa, että tekisi itse varmaan samoin, jos olisi lääkäri ja vastaanotolle tulisi raskaana oleva 15-vuotias.

– Puhelu äidille oli ratkaiseva. Äiti sanoi, että jospa vain tekisit sen vauvan – etköhän sinä pärjää. Äidin sanat kannustivat. Tuli jotenkin vahvempi olo ja usko siihen, että selviydyn.

Leila suoritti peruskoulun 9. luokan tenttimällä, ja hänen esikoisensa syntyi pian hänen valmistumisensa jälkeen, kesäkuussa 1990. Vuosi ja kaksi kuukautta myöhemmin Leila sai miehensä kanssa vielä toisen lapsen.

Jokusen vuoden kuluttua pari erosi, ja Leilasta tuli yksinhuoltaja. 25-vuotiaana Leila sai kolmannen lapsen. Nyt hänen vanhimmat lapsensa ovat jo kolmekymppisiä, ja toisella on 11- ja 13-vuotiaat lapset.

– Jos tyttäreni esikoinen tulisi muutaman vuoden kuluttua sanomaan mammalle, että hän on raskaana, niin aivan varmasti pyörtyisin. Hänhän on aivan pikkuinen vielä, Leila sanoo.

Leilan opintoja varhainen äitiys hieman viivästytti. Hän lähti 28-vuotiaana ensimmäistä kertaa ammattiopintoihin opiskelemaan kosmetologiksi ja on opiskellut sen jälkeen muutakin.

Teiniäitiys kulkee usein suvussa

Teiniraskaudet ovat harvoin suunniteltuja. Iso osa raskauksista on ylipäätään suunnittelemattomia. Suomalaisaineistossa yli 30-vuotiaista 18 prosenttia kertoi, ettei raskaus ollut suunniteltu, ja alle 30-vuotiaista näin oli 40 prosentilla.

Usein teiniäitiys kulkee suvussa. Reija Klemetti pohtii, että siihen voi vaikuttaa hedelmällisyys, mallioppiminen ja pärjäämisen ajatus – jos isoäiti ja äiti ovat pärjänneet, miksen minäkin.

– Ja kyllä minä sanoisin, että taustalla on myös lapsirakkautta.

Teiniraskauksiin liittyy usein erilaisia ongelmia jo yksistään siksi, että nuori ihminen joutuu vaikeaan elämäntilanteeseen. Lisäksi on taloudellista ja sosiaalista huono-osaisuutta sekä päihteidenkäyttöä. Teiniäidit saavuttavat myös alhaisemman koulutustason kuin vanhemmat synnyttäjät tai ikätoverit ilman teiniraskautta.

– Toisaalta tiedämme, että jos nuori on päättänyt jatkaa raskautta ja häntä on tuettu, kaikki voi edetä hyvin myös nuoressa vanhemmuudessa, Reija Klemetti sanoo.

Neuvoloiden ohjeissa korostetaan yksilöllistä tukea. Teiniäiti voi tarvita tukea vaikkapa tupakoinnin lopettamiseen, imettämiseen, taloudelliseen pärjäämiseen tai apua vauvan ja kodin hoitoon. Neuvolan, lastensuojelun, perhetyön ja sosiaalityön lisäksi monet järjestöt tukevat nuorta vanhemmuutta.

– Nykyään nuorille äideille annettava apu ja tuki on kokonaisvaltaisempaa kuin aiemmin. Varmistellaan äitien koulutuspolkuja niin, että lukio- tai ammattiopisto-opinnot voivat jatkua, ja pidetään huoli siitä, että lapsi saa varhaiskasvatuspaikan. Monessa suhteessa asiat ovat menneet eteenpäin, mutta toki paljon on vielä tehtävää.

”Hippikodissa kasvaneena minulla on vahva luottamus kehooni”

Kumpulassa pikkuinen Minnow on syönyt iltaruokansa ja valittaa äidille, että jalkoihin koskee. Grace ottaa tytön syliin ja hieroo tämän jalkoja. Hän kertoo, ettei raskausaikana pelännyt mitään, sillä hän tiesi pärjäävänsä.

Grace on solahtanut äitiyteen luontevasti. Minnow on ollut hyvä nukkumaan, ja Grace on huomannut myös olevansa äärimmäisen kärsivällinen.

– Olen kuullut koko elämäni, miten hyvä olen lasten kanssa. Olen aina tykännyt hoitaa nuorempia serkkujani ja tiennyt, että haluan äidiksi. Hippikodissa kasvaneena minulla on myös tosi vahva luottamus omaan kehooni.

Laskettuna päivänä Grace pyöräili vielä Alepa-pyörällä ympäri kaupunkia.

Grace synnytti Minnow’n kotonaan ammeeseen. Synnytyksessä oli mukana vain Gracen äiti, joka on myös doula. Äiti ja muu perhe ovat olleet tukena muutenkin – ainakin taustalla – sillä Grace ei arjessa paljon apuja tarvitse.

Noin kerran kuukaudessa Minnow menee isoäidille yöksi, jotta Grace voi viettää vapaa-aikaa ystäviensä kanssa.

Loppuraskaudesta Grace alkoi käydä nuorille vanhemmille tarkoitetussa Silmu-toiminnassa, joka tarjoaa vertaistukea ja yhdessä tekemistä. Hän käy ryhmässä edelleen Minnow’n kanssa.

– Kun menin ryhmään ensimmäisen kerran, samaan aikaan sisään oli kävelemässä eräs toinen nuori nainen masunsa kanssa. Hän on nyt yksi parhaimmista kavereistani.

Hiekkalaatikon äitien seura kannatteli nuorta Leilaa

Leila muistelee kulkeneensa pystypäin raskausmahansa kanssa, vaikka jotkut katsoivat paheksuen. Kun supistukset alkoivat, hän hakeutui heti sairaalaan, koska oli niin hädissään.

– Ei minua sieltä kotiin laitettu, vaan pidettiin kuin ruususta. Lähellä asuva tätini oli mukana synnytyksessä, Leila kertoo.

Ennen kotiutumista Leila keskusteli sosiaalityöntekijän kanssa avun ja tuen tarpeista, mutta sellaisia ei hänellä ollut.

– Äitiys ei pelottanut minua. Tiesin, että pärjään. Kaikki tuntui jotenkin niin helpolta ja rutiininomaiselta. Johtuiko se sitten siitä, että olin hoitanut paljon itseäni useita vuosia nuorempaa pikkusiskoa, kun hän oli vauva.

Arjen on täytynyt kuitenkin olla raskasta, miettii Leila, sillä esikoisella oli koliikki ja hän itki paljon.

– Toisaalta, pystyin keskittymään vain vauvaan. En osannut stressata mistään, en rahasta, työstä tai opiskeluista. Minun ei tarvinnut revetä joka suuntaan, vaan vauva oli minulle tärkein.

Kun toinen lapsi syntyi, arki oli täyttä. Toinen lapsi oli onneksi esikoisen vastakohta, hän vain söi ja nukkui.

Lasten ollessa uhmaiässä Leila alkoi väsyä. Hän olisi kaivannut hengähdystaukoa, mutta ei päässyt koskaan mihinkään ilman lapsia. Sitten joku naapureista vinkkasi hänelle Pelastakaa Lapset ry:n tukiperhetoiminnasta. Leila sai tukiperheen, jonne lapset menivät kesäisin ja talvisin muutamiksi viikoiksi, jotta hän pystyi pitämään lomaa. Lasten ja tukipariskunnan väleistä tulivat lämpimät, ja he ovat edelleen tekemisissä.

Eniten Leilaa kannattelivat naapurustossa asuvat äidit. Hiekkalaatikolla oli aina äitiseuraa, ja joskus istuttiin tuntitolkulla jonkun luona kahvittelemassa lasten leikkiessä.

– Ei sitä varmaan silloin edes tajunnut, miten tärkeää se oli. Jos ei niitä äitiystäviä olisi ollut, arki olisi ollut todella kurjaa.

Leila sanoo, että kun hän nyt miettii noita vuosia, hänen on vaikea ymmärtää, miten hän pärjäsi ja jaksoi.

– Mutta elossa ollaan kaikki ja vielä suht täyspäisinä.

”Haluan hyvän elämän Minnow’lle ja itselleni”

Synnyttäneiden keski-ikä nousee Suomessa, eikä ole tavatonta, että nainen saa ensimmäisen lapsensa vasta nelikymppisenä. Reija Klemetti pohtii, että tämä voi vaikuttaa siihen, miten nuorten raskauksiin suhtaudutaan.

– Sitähän ei tarvitse selittää, jos on nelikymppinen ja raskaana, mutta toisin on, jos olet nuori ja raskaana. Toivon, että suhtautuisimme kaikkiin ras­kauksiin positiivisesti ja tukisimme ja kunnioittaisimme myös jokaista teininä raskaaksi tulevaa hänen päätöksessään. Jos hän päättää jatkaa raskauttaan, oltaisiin siitä iloisia ja autettaisiin häntä hänen yksilöllisten tarpeidensa mukaan.

Grace sanoo, että hänen elämänsä muuttui täysin äitiyden myötä. Elämään tuli motivaatiota ja rutiineja. Aiemmin hän yritti käydä aikuislukiota, mutta se jäi kesken, koska ei kiinnostanut. Päivissä ei ollut oikein mitään rytmiä, vaan hän söi ja nukkui, miten sattuu. Nyt rutiinit ja säännöllinen aikataulu luovat raamit arjelle.

Grace opiskelee ammattiopistossa media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa, ja Minnow on päivähoidossa kodin lähellä sijaitsevassa päiväkodissa.

– Aiemmin, kun heräsin uuteen päivään, olo oli ihan plaah. Nyt minulla on motivaatiota. Haluan saada tutkinnon valmiiksi ja jatkaa opintoja tai mennä töihin. Haluan hyvän elämän Minnow’lle ja itselleni.

---

---

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Julkkikset

   Toisenlaiset teiniäidit -juontaja Sami Kuronen oivalsi jotain tärkeää: ”Niin paljon kuin on vanhempia, on myös tapoja olla vanhempi”

2. Julkkikset

   Anna Hanski isoäidiksi 47-vuotiaana: "Nyt saan nauttia vauvan tuoksusta"

3. Julkkikset

   Aki Linnanahde on ihmetellyt itsekin, miten uskalsi ryhtyä isäksi niin nuorena: ”Nyt joutuisin keräämään paljon enemmän rohkeutta”