Kolumnit

Juha Itkosen kolumni: Marie Kondo lopetti vihdoin itsekin konmarituksen - sen epäloogisuus on aina ärsyttänyt minua

Lueskelin Marie Kondon siisteyden evankeliumia sotkuisessa kodissamme. Totesin, ettei minussa ollut voimaa, jota kääntymys olisi vaatinut. Sitä paitsi uskoon ei voi tulla, jos välittömästi kyseenalaistaa uskon keskeisimmät opinkappaleet, Juha Itkonen kirjoittaa.

Teksti:
Juha Itkonen

Lueskelin Marie Kondon siisteyden evankeliumia sotkuisessa kodissamme. Totesin, ettei minussa ollut voimaa, jota kääntymys olisi vaatinut. Sitä paitsi uskoon ei voi tulla, jos välittömästi kyseenalaistaa uskon keskeisimmät opinkappaleet, Juha Itkonen kirjoittaa.

Uutinen nosti hymyn huulille: konmarituksen keksijä on lopettanut konmarituksen. Ratkaiseva käänne siisteysapostoli Marie Kondon elämässä oli kolmannen lapsen syntymä, jonka jälkeen hän ei kuulemma enää ole priorisoinut kotinsa jatkuvaa siistimistä.

No niin, minä ajattelin, vihdoinkin! Huvittuneisuudessani oli ripaus vahingoniloa. Noin siinä käy, kun ihanteet törmäävät todellisuuteen. Todellisuus voittaa aina.

Konmaritus nousi globaaliksi ilmiöksi viime vuosikymmenen puolivälissä, kun Kondo julkaisi elämänhallintaoppaansa KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika. Tässä vaiheessa perheessämme oli vasta kaksi lasta, mutta en enää silloinkaan priorisoinut kotimme jatkuvaa siistimistä. Totuus on, etten ole priorisoinut sitä ikinä. Lapsettomana epäjärjestys oli hallittavissa, mutta perheellisenä se kieltämättä tuntui toisinaan karkaavan käsistä.

Yhtenä iltana tässä elämänvaiheessa näin Kondon kirjan lähikirjaston bestseller-hyllyssä. Olin utelias, tai sitten etsin pelastusta, en ole varma. Jokin osa minusta kyllä kaipasi kipeästi muutosta elämään, jossa lakanoittemme välistä löytyi pikkuautoja ja legopalikoitten päälle astuminen oli jatkuva turvallisuusriski.

Lueskelin siisteyden evankeliumia sotkuisessa kodissamme. Totesin, ettei minussa ollut voimaa, jota kääntymys olisi vaatinut. Jumalan olemassaoloon ei ole helppo uskoa, mutta vielä vaikeampaa ainakin minun on siihen, että ihminen saavuttaisi pysyvän onnen ja mielenrauhan siivoamalla. Mitään sen vähempää kirja ei tuntunut lupaavan.

”Sitä paitsi uskoon ei voi tulla, jos välittömästi kyseenalaistaa uskon keskeisimmät opinkappaleet”

Sitä paitsi uskoon ei voi tulla, jos välittömästi kyseenalaistaa uskon keskeisimmät opinkappaleet. Kondo kehotti minua tarkastelemaan kriittisesti jokaista kodistani löytyvää tavaraa, miettimään, tuottiko se minulle iloa, ja kielteiseen vastaukseen päätyessäni heittämään tavaran pois.

Useamman ihmisen taloudessa kysymyksenasettelu tuntui itsekeskeiseltä. Esimerkiksi lelulaatikosta löytynyt jo hieman rikkinäinen Star Wars -valomiekka ei tuottanut iloa minulle, mutta sen sijaan valtavasti riemua pojillemme, jotka mätkivät siellä toisiaan harva se päivä.

Mielestäni mahdotonta oli myös ainoastaan nykyhetkeen keskittyvä tarkastelu. Omistamiini esineisiin kiinnittyi tietenkin muistoja. Muistot eivät välttämättä liikuttaneet juuri nyt, mutta halusin silti mieluummin muistaa kuin unohtaa. Se tuottaa minulle enemmän iloa ja on sitä paitsi ammatissani hyödyllistä.

Päivänselvää on sekin, että useimpia kodin kaapit täyttäviä tavaroita yksinkertaisesti vain tarvitaan, ei joka päivä mutta joskus. Sen takia ne siellä ovat, eivät esteettisistä syistä. Tämä epäloogisuus ärsytti suuresti myös vaimoani, joka hänkin suhtautuu konmaritukseen kriittisesti. Esimerkiksi nippusiteet tai kuusiokoloavain eivät ihmisen niitä ihmetellessä sen kummemmin riemastuta, mutta kun nippusiteille tai kuusiokoloavaimelle sitten tulee tarve, ne pois heittäneen ihmisen on lähdettävä rautakauppaan. Epäilemme molemmat konmarituksen johtaneen vain kulutuksen lisääntymiseen.

Noin yleisesti pidän hyvänä, että ihmisellä on kykyä muuttaa ajatuksiaan elämän edetessä ja kokemuksen karttuessa. Takinkääntäjä on haukkumasana, mutta vaarallisempina pidän ihmisiä, jotka eivät ikinä edes raota vetoketjua ja vilkaise vuorta.

”Mitä nyt miettivät miljoonat ihmiset, jotka ovat heittäneet pois isoäidiltä perityt kahvikupit?”

Marie Kondon kohdalla takinkääntö herättää silti kysymyksiä. Mitä nyt miettivät miljoonat ihmiset, jotka ovat heittäneet pois isoäidiltään perimänsä kahvikupit ja kirjat, joita eläkepäivinään olisivat voineet lukea? Riittääkö heillä ymmärrystä uskostaan luopuneelle miljonääriesikuvalleen?

Kohtuus kaikessa on oikeasti erinomainen elämänohje, vain valitettavan tulkinnanvarainen ja siksi vaikea noudattaa. Siihen Kondokin nyt kuitenkin näyttää päätyneen, sillä uudessa kirjassaan hän ilmeisesti kannustaa siisteyden tarkastelemiseen aikaisempaa laajemmasta näkökulmasta, sellaisena elämäntapana, joka itse kullekin tuo iloa.

Kuulostaa järkevältä. Kohta varmaan se voitontunnin lanseerannut kanadalainenkin tajuaa, ettei viideltä heräämisessä ole mitään mieltä, vaan paljon fiksumpaa on nukkua. Kun hän ymmärtää, hän kyllä kertoo sen meille muille. Pientä maksua vastaan, totta kai.

Juha Itkonen

Juha Itkonen on kirjailija ja perheenisä, joka yrittää muistaa huomata ihmeet ympärillään. Anna Juhalle palautetta: juha.itkonen@icloud.com

X