Laura Honkasalon kolumni: Kateus auttaa ymmärtämään, mitä hyvää omassa elämässä on

Kateus ei ole paha tunne. Se pakottaa miettimään, mitä oikeasti haluan. Haluanko samaa kuin muut? Laura Honkasalo pohtii kolumnissaan.

Kun elämä kapenee, kateus alkaa rehottaa. Kohtaan omat kateuden tunteeni esimerkiksi kävelyllä. Muut joutuvat välttämään fyysistä kontaktia ja pitämään turvaväliä, mutta pariskunnat saavat kävellä käsi kädessä, pussailla ja istua rantakalliolla kylki kyljessä. En uskalla käydä treffeillä edes turvaväliä pitäen, enemmästä puhumattakaan.

En uskalla halata omia lapsiani, koska mitä jos kävisikin ilmi, että olen tartuttanut heidät? (Teinille voi tietysti olla helpotus, että äiti ei pääse halailemaan.)

Kävelyllä kadehdin myös ihmisiä, joilla on oma auto. Kun ylitän Länsiväylän lauantaina, autoja on menossa molempiin suuntiin. Julkisilla liikennevälineillä matkaaminen ei houkuta, kun ei ole pakko. On myös reilua työssäkäyviä kohtaan, ettei julkisiin liikennevälineisiin tungeta vain huvin vuoksi. Autoilijat saavat sentään nähdä maisemia vaikka eivät pääsisi kahville tai kartanohotelliin. Autoilijat voivat käydä kauempana luontokohteissa.

Maalla asuvia kadehdin erityisesti. He saavat samoilla metsässä, missä ei ole muita.

Kadehdin ihmisiä, joilla on oma piha. He voivat juoda kahvia omassa pihassa, suunnitella kasvimaata ja vaikka neuloa ulkosalla.

Maalla asuvia kadehdin erityisesti. He saavat samoilla metsässä, missä ei ole muita. Kaupungissa ulkoilureiteille ja retkialueille ei viitsi lähteä viikonloppuisin ollenkaan, koska sekaan ei mahdu. Mekin voisimme olla koko poikkeusajan mökillä, jos se olisi lähempänä eikä olisi vaaraa mökkipaikkakunnan terveyspalvelujen kuormittamisesta. Kannattaa siis kadehtia myös niitä, joiden mökki on lähempänä kotia.

Poikkeusoloissa kateus on pinnassa kaikkialla. Helppohan rikkaiden filmitähtien on kehottaa ihmisiä noudattamaan ulkonaliikkumiskieltoa, kun heillä on hehtaarikämpät, omat kuntosalit ja uima-altaat.

Eristys omassa kodissa on helpompaa lapsettomille kuin lapsiperheille, koska heidän ei tarvitse keksiä tekemistä energisille lapsille. Nuoremmat saavat sentään käydä kaupassa, vanhat halutaan sulkea kotiin.

Pitkälle aikuisikään ajattelin, että kateus on paha, häpeällinen tunne. Ihmiset ovat innokkaita julistamaan, somessa varsinkin, etteivät koskaan tunne kateutta. He osaavat iloita ystäviensä ja kollegoidensa puolesta.

Kateuteen liittyy katkeruutta, kateellinen ihminen on kielteinen ja synkkä. Kateellisen itsetunto on varmasti surkea, miksi hän muuten kadehtisi muita. Kateus on syntiä: se tarkoittaa, että haluaa jotain, mikä on toisen omaa. Kateellinen on pikkumainen ja ikävä ihminen.

Kateus on voimakas tunne, joka haluaa kertoa jotain.

Mutta onko mikään tunne itsessään paha? Pahaa on se, jos antaa tunteen vaikuttaa siihen, miten kohtelee muita.

Kateus on voimakas tunne, joka haluaa kertoa jotain. Välillä kateus yrittää peittää kaiken sen, mikä elämässä on hyvin. Keski-Euroopassa asuva ystävä kertoo videopuhelussa, että päästäkseen oikeaan luontoon pitäisi lähteä autolla kauas kaupungin ulkopuolelle. Vaikka minulla ei ole ikiomaa pihaa, olen parissa minuutissa meren rannalla. Asun lähellä Helsingin keskustaa, mutta omilla kulmillani hyörii fasaaneja, metsäjäniksiä ja kettuja. Vähän aikaa sitten törmäsin Lauttasaaressa valkohäntäpeuraan. Puhelumme sai ymmärtämään, miten moni maailmassa voisi nyt kadehtia minua.

Kateus pakottaa miettimään, mitä oikeasti haluan. Haluanko samaa kuin muut? Haluanko sittenkin ikioman auton?

Kateuden tunteet auttavat ymmärtämään, mitä hyvää omassa elämässä on. Ihanat sukulaiset ja ystävät eivät katoa minnekään, vaikka heitä ei pääse tapaamaan. Jotkut ovat koronaeristyksen aikana aivan yksin, ja he ovat yhtä yksin sitten, kun normaaliajat taas koittavat.

Kateus ei ole paha tunne, jos se saa tutkiskelemaan omia tarpeita.

Moni voi vain haaveilla kesämökistä, minulla on sellainen, vaikka se onkin tällä hetkellä kaukana. Siellä pääsee metsään koska vain. Poikkeusaikojen jälkeen mökille meneminen on varmasti monin verroin ihanampaa.

Kateus on paha tunne, jos ei kuuntele, mitä se haluaa kertoa, vaan antaa kateuden myrkyttää oman mielen. Kateus ei ole paha tunne, jos se saa tutkiskelemaan omia tarpeita. Usein huomaan, etten oikeasti haluakaan sitä, mikä aiheuttaa kateutta, vaan elämäni on hyvää näin.

Oma piha vaatii sitä paitsi ruohonleikkuuta ja muita hommia – siellä ei voi vain lekotella.