Kolumnit

Marianna Stolbowin kolumni: Ainakin 20 asiaa, joita rakastan syksyssä

Keltaisia lehtiä pyörittävä tuuli, teatterien ohjelmistolehdet, paksut sukkahousut… Syksy on ihmisen parasta aikaa, Marianna Stolbow kirjoittaa.

Teksti:
Marianna Stolbow

Keltaisia lehtiä pyörittävä tuuli, teatterien ohjelmistolehdet, paksut sukkahousut… Syksy on ihmisen parasta aikaa, Marianna Stolbow kirjoittaa.

Rakastan ensimmäistä kesän jälkeistä päivää, jolloin varpaita paleltaa ja on kaivettava sukat kaapista.

Rakastan syksyä, sillä silloin tuntuu, että elämänsä voi aloittaa uudella tavalla ja rakentaa arkensa tarvittaessa taas hieman toisin. Rakastan syyskauden suunnittelua, seinäkalenterin sivujen kiinnittämistä työpöydän yläpuolelle. Rakastan tyhjää kalenteria ja sen puhtaiden sivujen täyttämistä.

Rakastan syksyn värejä ja märkien lehtien tuoksua niin kaupungin puistoissa kuin metsän keskelläkin. Rakastan usvaa, utua ja sumua. Rakastan uimapaikkaani syysaamuisin ja etenkin surkealla säällä. Silloin moni muu jättää aamu-uinnin väliin ja tilaa on ruhtinaallisesti.

”Olen reppujen ja sadetakkien nainen.”

Eteisessäni roikkuu polveen saakka ulottuva sadetakki niitä hetkiä varten, jolloin syksyltä on suojauduttava. Sateenvarjot ja käsilaukut olen hylännyt viimeistään toisen lapsen kohdalla. Ne vangitsevat vähintään toisen käden, enkä ole vapaa touhottamaan haluamallani tavalla. Olen reppujen ja sadetakkien nainen. Satsaan myös kumisaappaisiin, sillä kurkku tulee kipeäksi, jos jalat kastuvat. Tunnen voitonriemua, kun onnistun pukeutumaan niin, ettei karmeinkaan kaatosade kiukuta.

Rakastan syksyssä sitä, että ympärilleni palaa systeemi ja struktuuri. Bussit ovat aamulla täysiä, lapset suuntaavat kouluihin ja kaikki tietävät ainakin muutaman tunnin, missä jälkikasvu viettää aikansa. Aikuiset palaavat viruksen salliessa omille paikoilleen ja pysyvät siellä niin että kaupungilla säilyy jokin tolkku ja aikataulut.

Kesä on vapaata vellomista, mutta samalla velvollisuutta asettua ulkosalle aina kun sää sallii ja kauhistella ilmastonmuutoksen tuomia helteitä. Kesällä pitää miettiä keskittyneesti, miten lomansa PARHAITEN käyttäisi, ettei sitten harmita, kun se on ohi.

Rakastan radiota ja kuunnelmia, joille ei kesällä tahdo löytyä aikaa, kun ulkona vaan kannattaa olla aina kun on sopiva lämpötila eikä liikaa mitään, paitsi kesävelvoitteita. Valosta ja auringosta on nautittava! On kerättävä D-vitamiinit, jotta syksystä ”selviytyisi”, mutta varottava uv-säteilyä. Näin ei onneksi syksyllä ole, sillä syksyllä ei ole mitään vaaraa. Lumi ei vielä yllätä autoilijoita eikä kaduilla liukastella.

Rakastan syksyn uutuuskirjaruuhkaa ja manailuani siitä, kuinka monta uutuutta jää lukematta. Rakastan postiluukusta putoilevia teatterien ohjelmistolehtiä.

Kun kumppanini vapaa-ajan täytti laulu yksin, kuorossa ja pienryhmässä, minussa heräsi harrastuskateus. Sellainen herkku syksystäni puuttui. Olin vuosia ajatellut, että harrastan kirjoittamista, kunnes lopulta neljän julkaistun teoksen jälkeen ymmärsin ja myönsin, että kyseessä on työ. Olin kasvanut kirjoittamisen aikuiseksi. Tein sitä oikeasti ja tosissani. Olin kirjoittanut kaikki lomat vuosien ajan ja vasta tänä vuonna päätin, että vietän oikean kesäloman enkä ”harrasta” töiden tekemistä mökiltä käsin. Kesäloma on kyllä mainio keksintö! Sen jälkeen syksy maistuu entistä maukkaammalta.

Ilmoittauduin esikoiseni kanssa ruotsin kielen ruosteenpoistokurssille sekä liikuntaharrastukseen, josta puhun julkisesti vasta, kun tiedän selvinneeni siitä hengissä.

Harrastuksessa on kivaa se, ettei sitä saa ottaa liian tosissaan, ja juuri se tekee harrastuksesta hauskaa. Sen saa ihan oikeasti lopettaa, jos siltä tuntuu, ja sinne on mentävä kepein mielin. Ellei näin ole, harrastus loppuu sen siliän tien.

”Rakastan kuplintaa kannen alla, patoja ja pitkää hauduttamista.”

Rakastan kotimaisten omenien kirpeyttä. Keitän hilloja ja mehuja. Rakastan kuplintaa kannen alla, patoja ja pitkää hauduttamista, höyrystyvää yrttien tuoksua. Rakastan muuttolintujen spektaakkelimaisia lähtöjä, lämpimiä keittoja, peittoja ja paksuja sukkahousuja. Rakastan käsineitä ja kaulahuiveja. Tuulta, joka kuuluu ja pyörittää pudonneet lehdet sikin sokin.

Käyn sienessä vähintään torilla. Ajan kynttilävalmistajan tehtaanmyymälään ja hankin kuukausien arsenaalit kerralla. Kaivan tuikut, lyhdyt ja kynttilänjalat. Nautin, kun pimeä laskeutuu aikaisin.

Luontaisesti laiskana rakastan syksyä, sillä aina löytyy syy jäädä kotiin, joka on maailman paras paikka.

Marianna Stolbow

Marianna Stolbow on kirjailija ja kouluttaja, joka etsii vastausta kysymykseen,
mitä rakkaus on.

X