Marianna Stolbowin kolumni: Aivoja huuhteleva 2+5+7-jumppa tekee meistä terävämpiä kuin kaikki saatavilla oleva tieto
Multitaskaaminen on harha. Sen sijaan meidän tulisi haahuilla ja opetella monotaskaamaan, kirjoittaa Marianna Stolbow kolumnissaan.
Multitaskaaminen on harha. Sen sijaan meidän tulisi haahuilla ja opetella monotaskaamaan, kirjoittaa Marianna Stolbow kolumnissaan.
Olen viime kuukaudet ajatellut paljon aivoja. Omia ja muiden. Alun perin kiinnostuin niistä ammatillisista syistä, mutta sittemmin olen tarkkaillut itseänikin uudella tavalla.
Humanistina olen aina ajatellut, että ihminen on kokemustensa ja ympäristönsä summa. Geenikeskustelut sen sijaan ovat tuoneet mieleeni liiaksi 1930-luvun, ja niistä on siksi ollut vaikeampi innostua. Olen kuitenkin ollut siinä mielessä oikeassa, että vaikka meissä toden totta on yksilöllisiä eroja, elämän aikana koetut asiat muuttavat myös aivojamme koko ajan.
”Tuntuu mahtavalta, että aivoja voi jumpata siinä missä pakaralihaksia.”
Kohtaamamme tilanteet ja ihmiset jättävät jälkiä aivojemme rakenteisiin ja toimintaan. Hyvä puoli on, että voimme myös itse tukea ja treenata aivokapasiteettiamme alituisesti. Tuntuu mahtavalta ajatella, että aivoja voi jumpata siinä missä pakaralihaksia. Eikä oppiminen tietenkään missään vaiheessa lopu, koska reagoimme ympäristöömme koko ajan.
Paitsi jos lakkaamme käyttämästä aivoja riittävästi tai käytämme niitä väärin. Silloin ne alkavat surkastua, kuten muutkin unohtamamme lihakset. Tai uupuvat niiden väärinkäytöstä – esimerkiksi liiallisen informaation tulvasta.
Äkkiseltään luulisi, että kaikki se mahtava tieto, joka meillä koko ajan löytyy käden ulottuvilta – kenelläpä ei olisi kännykkä hakukoneineen maksimissaan metrin etäisyydellä – tekee meistä viisaampia. Valitettavasti asia on kuitenkin päinvastoin.
Koska aivomme ovat peräisin ajalta, jolloin tietoa tuli tarpeen tullen etsiä, jouduimme käyttämään niitä tavalla, joka piti neuroplastisten aivojemme synopsit vetreinä ja synnytti uusia yhteyksiä. Meillä siis ”välähti” tuon tuosta. Nykyinen ympäristömme sen sijaan hukuttaa meidät informaatioon ja vie perherauhan ohella myös keskittymiskyvyn, kuten moni lienee jo huomannutkin.
Huomiostamme kilpailevat asiat ovat kaikki pitkien tutkimusten ja tarkkojen suunnitelmien aikaansaamia koukuttavia aikasyöppöjä. Niiden seurauksena olemme alituisesti jäljessä siitä, mitä meidän tulisi tehdä, ja arkisetkin asiat unohtuvat. Tämä puolestaan synnyttää meissä tyytymättömyyttä, jatkuvia pettymyksiä sekä itsesyytöksiä. Ahdistumme ja alamme pian epäillä olevamme masentuneita tai tarkkaavaisuushäiriöisiä.
Tätä tyytymättömyyden tunnetta pyrimme sitten hoitamaan kirimällä kiinni ja tekemällä montaa asiaa samanaikaisesti. Se puolestaan lisää pettymyksen tunnetta entisestään, sillä multitaskaaminen on vain harha. Todellisuudessa virheet lisääntyvät ja kompuroimme kaiken aikaa pahemmin. Stressi ja ahdistus kasvavat, koska multitaskaajan ajansäästö on vain näennäistä.
Meidän tulisi sen sijaan ”huuhdella” aivojamme haahuilulla ja opetella monotaskaamaan. Levätä, suunnitella ja tehdä yksi asia kerralla.
Ihastuin ikihyviksi Ylen kesällä näyttämään australialaissarjaan Aivojen arvoitus. Siinä neurotieteilijä Stacy Quiroz Vernon vinkkasi hauskan mutta haastavan aivojumppaohjelman, joka sopii jokaiselle.
Ideana 2+5+7. Kaksi kertaa päivässä on annettava 45 minuuttia keskittymistä vaativalle työlle. Helppo nakki! Luen ja kirjoitan niin paljon, ettei tämä ole hankalaa. Viisi kertaa päivässä meidän tulisi pitää viiden minuutin tauko, jolloin emme tee tai ajattele mitään erityistä. Tuntui yllättävän vaikealta pysäyttää itsensä viisi kertaa päivässä tieten tahtoen tyhjyyteen.
Mutta harjoitusohjelman hankalin osuus on kuitenkin viimeinen. Meidän tulisi seitsemän kertaa päivässä tehdä jotain uutta, uudella tavalla. Tai vaihtoehtoisesti havainnoida jotain, mitä emme ennen ole huomanneet.
Voimme vaihtaa työmatkareittiä. Laskea matkalla kaikki vastaantulevat lapset, pyörät tai kahvilat. Käydä tuntemattoman taiteilijan näyttelyssä. Puhua bussissa vierustoverille tai pyytää kylään joku, joka ei koskaan ole meillä käynyt. Tai laskea laskumme allekkain paperilla laskimen sijaan.
Innovatiivinen ajattelu on paras aivojen vahvistaja. Mutta sille pitää osata ensin luoda tieten tahtoen tilaa tyhjentämällä, vaikka sen seitsemän kertaa päivässä, jolloin kohtaamme pieniä asioita uudella tavalla mutta autamme samalla isosti aivojamme.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous