Kolumnit

Marianna Stolbowin kolumni: Epävarmuus ei ole muotia, mutta juuri sitä maailma tarvitsisi

Ehdottomiin totuuksiin uskominen säästää energiaa, mutta maailma kaipaisi nyt monisävyisyyttä, Marianna Stolbow kirjoittaa.
Teksti: Marianna Stolbow

Minuun teki vaikutuksen tutkija, joka päätyi poliitikoksi ja kertoi vaikeuksistaan uudella uralla. Tutkijana hän oli kokenut, ettei päässyt tarpeeksi vaikuttamaan, siksi politiikka veti puoleensa. Luulisi, että me kaikki aplodeeraamme asioi­hin perehtynyttä osaajaa, mutta totuus olikin karu.

Poliitikolta vaaditaan aivan päinvastaista taitoa kuin tutkijalta – epäilyksen peittämistä. Ei saa sanoa, ettei johonkin aiheeseen ole vielä varmaa kantaa, koska asia on monisyinen. Vaikka sitähän asiat oikeasti ovat! Politiikassa päätetään päivittäin asioista, jotka ovat moniulotteisia.

”Pähkäily herättää kuulijassa epävarmuutta. Varmuuksien huuteleminen turuilla ja toreilla on päivän sana.”

Pähkäily herättää kuitenkin kuulijassa epävarmuutta. Varmuuksien huutelu turuilla ja toreilla on päivän sana. Ääneen pohdinnoista olisi kuitenkin etua, kun monimutkaisia kysymyksiä valotettaisiin eri suunnilta. Tuolloin päättäjän viesti kuitenkin vesittyy, ja ennen muuta otsikoita on vaikea laatia, jos kysymyksessä on liian­ monta tulokulmaa ja katsantokantaa. ”Toisaalta, toisaalta, toisaalta” – ei vakuuta ketään. Ja kun viestinnässä mennään otsikot edellä, kantojen kahtiajaot vain voimistuvat.

Juuri monivärisyys on kuitenkin se, mitä keskusteluissamme tarvittaisiin. Siispä vähemmän varmuutta ja enemmän näkökulmien pallottelua.

Asioiden yksinkertaistaminen on kuitenkin monen ajattelevankin aikuisen toiveena siitä yksinkertaisesta syystä, että siinä säästyy energiaa. Kognitiivisen energian säästäminen tarkoittaa muun muassa sitä, että meitä miellyttää informaatiotulvassa tieto, joka vastaa mahdollisimman hyvin aiemmin muodostamaamme vaikutelmaa maailmasta. Siksi emme usein edes kuuntele, saati ota kuuleviin korviin toisin tavoin ajattelevan argumentteja tai epäilyksiä. Se vaatisi meiltä liikaa ponnistelua. Tällainen järjestelmä aivoissamme juuri tukee joko tai -asetelmaa sekä että -käsityksien kustannuksella.

”Aivomme siis oikein kannustavat yksinkertaistaviin sloganeihin.”

Aivomme siis oikein kannustavat yksinkertaistaviin sloganeihin ja saatamme olla kokonaan rekisteröimättä uutta tietoa riitasointujen välttämiseksi. Uutta ”totuutta” hotkaistaan kuitenkin jopa pureskelematta silloin, kun se istuu riittävän kitkattomasti usein kuulemiimme väitteisiin. Ja kun jotain väitettä rummutetaan tarpeeksi, ihminen kokee sen omaksi ja pitää siksi ”totena”.

Sen lisäksi, että systeemi kärjistää kahtiajakoja, se myös selittää sen, miksi näkökulman muutos on vaikeampaa kuin kuvittelemme.

Entä jos kuitenkin yrittäisimme ymmärtää ja purkaa toisinajattelevien vyyhtejä edes hieman?

Olisivatko rokotteiden vastustajat vähemmän rokottamista vastaan, jos joku kirjoittaisi, että heidän pelkonsa on ymmärrettävää? Lääkefirmathan näyttäytyvät kieltämättä usein oudossa valossa. Päästäisiinkö keskusteluissa syvemmälle, jos epävarmuustekijät saisivat tilaa? ”Asioita voi katsoa tuostakin valosta” tekisi hyvää kaikissa tilanteissa. Uskon sellaisen käsittelytavan lisäävän suvaitsevaisuutta kaikin puolin, kun taas kuuro ehdottomuus sahaa tiukkoja rajoja välillemme kärjistäen ja yksinkertaistaen keskustelua.

”Leikkauslistat – puolesta vai vastaan?” olivat toimittajien tapa ”helpottaa” poliitikkojen ymmärtämistä vaalipaneeleissa, mutta ne yksinkertaistivat monimutkaiset asiat äärimmilleen. Valtion velka ei ehkä sittenkään aina ole pahasta, näkemykset senkin suhteen muuttuvat eri aikakausina. Esimerkiksi jos tänään jättää leikkaamatta lastensuojelusta, valtio säästää pitkällä tähtäimellä paljon rahaa. Tai jos tänään peräti lisää koulutukseen laitettua rahaa, on pidemmällä aikavälillä kyse paljon tuottavasta investoinnista.

”Väkipakolla yksinkertaistettujen asioiden vastakkainasettelulista on keskusteluissamme loputon.”

Väkipakolla yksinkertaistettujen asioiden vastakkainasettelulista on keskusteluissamme loputon.

Sävyt puuttuvat vaikkapa maahanmuutto- ja työvoimapulakeskustelusta, kuten myös tasa-arvoon, eroon, vanhemmuuteen sekä sukupuoliin liittyvistä ajatustenvaihdoista liian usein.

”Ei, joo, mun puoli, sun puoli” -ajattelun levittäytyminen tappaa debatin. Se taas olisi tärkeää, jotta populisteille ah niin rakas yksinkertaistaminen ei valloittaisi koko julkista keskustelua. Jopa perheen sisällä toisen näkökulman kuuntelu voisi tällöin tuntua helpommalta.

X