Kolumnit

Marianna Stolbowin kolumni: Ero saa ihmisen tekemään isoja elämänmuutoksia – ja se raivostuttaa ex-puolisoa

Uuden kumppanin kanssa on usein helpompi muuttua itsekin kuin korjata tapojaan vanhan kumppanin rinnalla. Jo eroaminen saa monen tekemään isoja elämänmuutoksia – joskus juuri niitä, joita entinen puoliso rukoili vuosikausia tuloksetta, kirjoittaa Marianna Stolbow.
Teksti: Marianna Stolbow

Uusi alku kilisyttelee käsissään mahdollisuuksien avaimia. Jokainen arkiaamu ojentaa vaihtoehdon toimia toisin aivan tavallisissa tilanteissa. Vaikkapa sellaisissa, joissa ei aiemmin ole ollut tyytyväinen omaan kommunikointitapaansa, valintoihinsa, reaktioihinsa.

Joka maanantai voi ottaa uuden alun työpaikalla ja kantaa oman osuutensa, muttei sen enempää. Voi pyrkiä rakentamaan hyvää työyhteisöä muttei suostua enää raahaamaan koko taakkaa niskassaan, mikäli siihen aiemmin on syyllistynyt tai itseään patistanut. Tämä onnistuu tietenkin myös torstaisin eli kaikkina päivinä, sillä aina voi muuttaa omaa tapaansa kohdata ei ainoastaan kollega vaan myös perheen uhmaikäinen, teini, kumppani, naapuri tai menneisyys.

Uuteen kotiin emme halua kantaa vanhan kodin kinoja, uuteen kouluun emme mielellään raahaisi edellisen koulun kaverisuhteiden epäonnea, uuteen perheeseen emme halua vanhan perheen valtasuhteita vaivaksemme.

Siinä missä valtataisteluasetelmiin jumiutunut parisuhde ei useinkaan saa ihmistä tarttumaan kumppanin hyviinkään ehdotuksiin, uuden kumppanin kanssa tämä on monesti helpompaa. Ei tarvitse taipua nappaamaan lusikkaa kauniiseen käteensä vaan voi vain ”kaupata” itsensä uudenlaisena, kivempana tyyppinä.

Uuden kumppanin demoversio pyöriikin ketterästi, tarttuu omatoimisesti kodin repsottaviin kohtiin, korjaa, noukkii pyykit korista, pyöräyttää koneen, kuivauttaa rummussa vaatteet ja kysyy, kelpaisiko keväinen Pariisin-matka. Kun ilmaiset riemun, hän muistuttaa, että kyseessä on vain demoversio, joka lakkaa toimimasta heti kun oikea arki alkaa.

Leikki sikseen, mutta oletko koskaan huomannut, että uuden elämänsä kynnyksellä kompuroivat eronneet syttyvät lopulta aivan liekkeihin ja parhaissa tai pahimmissa tapauksissa ryhtyvät toteuttamaan juuri niitä asioita, joita heidän entiset puolisonsa rukoilivat vuosikausia tuloksetta. Tyrmäävä uudistus raivostuttaa, vaikka juuri sitä on samaiselta henkilöltä toivottu. Tulokset vain satavat eron jälkeen väärään laariin.

Puolison vanavedessä menee usein vaihtoon moni muukin asia: vanhat tavat, tavarat ja jotkut kaverit.

Ravisuttava erokokemus järkyttää kuitenkin perusturvaa sen verran, että monet sellaiset asiat kuten arki on rakennettava uudelleen ja uusille perustuksille. Siksi puolison vanavedessä menee usein vaihtoon moni muukin asia: vanhat tavat, tavarat ja jotkut kaverit.

Aiemmin yltiökiireinen vanhempi löytää uudessa elämäntilanteessaan aikaa jälkikasvulleen, sillä ajatuskin siitä, että puolison jälkeen menettäisi lapsensakin, saa useat ryhdistäytymään. Eron jälkeen lapsilla on näet parhaissa tapauksissa, mistä valita ja minne valittaa. Nuhjaantunut olemus saa kyytiä, kun yksinjäävän on saatava itsensä liikkeelle edes etsiäkseen uuden elämänkumppanin.

Aina ei tietenkään käy näin mutta kun käy, se kismittää entistä kumppania: miksi vasta nyt?

Monista tuntuu vilpittömästi helpommalta hankkia uusi tuntematon kuin korjata vanha käyttökelpoiseksi tai jopa hyväksi. Vanha, peilinä toiminut kumppani tuijottaa ja jähmettää liikkumattomaksi, koska hampaankoloon on kertynyt jo niin paljon asioita, joista olisi halunnut sanoa, muttei sanonut. Ei uskonut, että vanha mihinkään muuttuisi. Eikä jaksanut uskoa joka aamu alkavaan uuteen aamuun. Joskus yhteisessä osoitteessa on sinkoillut liian paljon asioita, joista olisi pitänyt pyytää anteeksi, muttei koskaan pyydetty. Siksi uuteen kumppaniin tarttuminen tuntuu helpommalta kuin uusiin tapoihin opettelu vanhan rinnalla.

Alkaako uusi aika silloin, kun uusi allakka aloitetaan? Kun kalenterista käännetään sivua, kun numeerisesti pääsemme uuden vuosikymmenen kynnykselle vai ehkä silloin kun päätämme toimia uudella tavalla? Milloin me lahjoitamme itsellemme uuden alun, uuden tavan toimia?

Minun vuoteni vaihtuu aina syyslukukauden alkaessa. Niin syvälle kouluvuodet piirsivät minuun uransa. Siksi en tee uudenvuodenlupauksia enkä edes kovin riehakkaasti kilistele keskiyöllä. Tänä vuonna juhlintaani kuuluivat raketteja pelkäävä beagle, raketteja rakastava lapsenlapsi, minua rakastava mies sekä valmistamani herkut, joilla halusin osoittaa omaa rakkauttani kaikille edellä mainituille.

Uuteen paperikalenteriin piirtyvät uudet työkuviot sekä mahdolliset lomasuunnitelmat on toki mukavaa merkata tyhjille, valkeille sivuille. Silloin voi rakentaa tulevat kuukaudet uudella tavalla ja tehdä valintoja, jotka antavat aikaa kaivatuille asioille.

X