Johannan, 53, poika kuoli surffilomalla – pojan viimeiset sanat ovat auttaneet surun käsittelemisessä: ”En pelkää moniakaan asioita, koska pahin tapahtui jo”

Johanna Walden menetti surffilomalla olleen Eliel-poikansa. Elämän arvaamattomuuden hyväksyminen ja Elielin viimeiset sanat ovat auttaneet surun käsittelyssä.

Poikansa kuoleman jälkeen Johanna Waldenin, 53, suru, tuska ja kaipaus oli niin suurta, että hänen oli mahdoton vain olla. Ahdistuksessaan hän siivosi ja raivasi varastoa.

Kun Elielin kuolemasta oli kulunut muutama kuukausi, Johanna alkoi kävellä. Ne olivat ensimmäisiä vaatimattomia toipumisen askeleita. Käveleminen, askelten keinutus ja rytmi helpottivat tuskaa.

Johanna kulki kotoa pienen sillan yli poikansa haudalle. Hän hoiti hautaa, kiersi kaunista hautausmaasaarta ja antoi merituulen pyyhkiä kasvojaan. Hän ei jaksanut kiinnittää huomiota luontoon ja kevään etenemiseen, vaan hän kääntyi sisäänpäin ja puhui Elielin kanssa puoliääneen.