Ihmiset ja suhteet

Johannan, 53, poika kuoli surffilomalla – pojan viimeiset sanat ovat auttaneet surun käsittelemisessä: ”En pelkää moniakaan asioita, koska pahin tapahtui jo”

Johanna Walden menetti surffilomalla olleen Eliel-poikansa. Elämän arvaamattomuuden hyväksyminen ja Elielin viimeiset sanat ovat auttaneet surun käsittelyssä.
Teksti: Tiina Suomalainen Kuvat: Aleksi Niemelä ja Johanna Waldenin kotialbumi

Poikansa kuoleman jälkeen Johanna Waldenin, 53, suru, tuska ja kaipaus oli niin suurta, että hänen oli mahdoton vain olla. Ahdistuksessaan hän siivosi ja raivasi varastoa.

Kun Elielin kuolemasta oli kulunut muutama kuukausi, Johanna alkoi kävellä. Ne olivat ensimmäisiä vaatimattomia toipumisen askeleita. Käveleminen, askelten keinutus ja rytmi helpottivat tuskaa.

Johanna kulki kotoa pienen sillan yli poikansa haudalle. Hän hoiti hautaa, kiersi kaunista hautausmaasaarta ja antoi merituulen pyyhkiä kasvojaan. Hän ei jaksanut kiinnittää huomiota luontoon ja kevään etenemiseen, vaan hän kääntyi sisäänpäin ja puhui Elielin kanssa puoliääneen.

Johanna sanoo, että jälkeenpäin ajatellen oli pelastus, että hän jaksoi kävellä. Se piti hänet hengissä ja jotenkin kiinni elämässä.

Viimeinen halaus

Viimeisen kerran Johanna halasi Elieliä kotiportailla Helsingissä joulukuussa 2019. 22-vuotias Eliel oli valmiina unelmiensa surffaus- ja kuvausmatkalle Aasiaan. Kotiin Eliel ei palannut enää koskaan, vaan hän menehtyi kaksi kuukautta myöhemmin Balilla äkilliseen allergiseen reaktioon.

Tilaa Anna ja jatka lukemista

Tämä artikkeli on tilaajille varattua maksullista sisältöä.

Tilaa Anna Kirjaudu

X