Piia Hiltusella oli himoittu työ muotimaailman huipulla, kunnes kaikki alkoi tuntua kylmältä: ”En voinut enää väistää tosiseikkaa, että vaihdan alaa”

Piia Hiltunen keikautti elämänsä päälaelleen, kun hän päätti pyrkiä opiskelemaan taidetta. Samaan aikaan hän huomasi myös haluavansa äidiksi.

Jo lapsena Piia Hiltunen, 40, kirjoitti kavereidensa ystäväkirjoihin, että haluaa isona meikkaajaksi tai taiteilijaksi. Hän oli keskimmäinen kolmesta sisaresta. Perhe asui peltojen keskellä Mikkelin kupeessa maalla. Mummola oli pellon toisella laidalla lähes näköetäisyydellä, toinenkin mummola vain muutaman kilometrin päässä. Tyttöjen tiiviiseen joukkoon kuului myös Piiaa vain neljä vuotta vanhempi äidin sisar, ja leikeissä oli usein mukana myös serkku.

– Kiinnostukseni muotiin, meikkaamiseen ja taiteeseen tulee jo noilta ajoilta, Piia sanoo.

Hän on usein pohtinut, millaiset virikkeet heitä maalla inspiroivat. Vahvoja vaikutteet kuitenkin olivat, sillä myös Piian isosiskosta Jenni Hiltusesta tuli taiteilija.

– Leikimme paljon pukuleikkejä. Varsinkin äitini äidillä oli ihana vaatekaappi, jonka sisällöllä saimme leikkiä vapaasti. Teimme toisillemme hienoja kampauksia ja pukeuduimme erilaisiin asuihin. Roolileikit olivat tärkeitä. Ne olivat hyvin visuaalisia ja vastasivat kauneudenkaipuuseemme.

Isoäitien vaikutus oli myös suuri. Molemmat olivat taitavia käsitöiden tekijöitä ja taiteellisia. Heidän kanssaan tytöt osallistuivat työväenopiston posliinimaalauskursseille.

– Osasin neuloa ja virkata ennen kuin lukea, Piia sanoo.

Ensi esiintyminen Mäntän Kuvataideviikoilla

Tänä kesänä Piia ja Jenni Hiltunen rakensivat juuri päättyneille Mäntän Kuvataideviikoille muistuman lapsuudenkotinsa kesähuoneesta ja peltomaisemista. Installaatiossa oli Jennin maalaus ja veistoksia sekä Piian veistoksia.

Piialle näyttely oli ensimmäinen julkinen esiintyminen arvostetussa, kuratoidussa taidetapahtumassa. Hänen polkunsa taiteilijaksi on ollut pitkä ja käynyt meikkaajan ammatin kautta. Vuotta vanhempi Jenni-sisko lähti aikoinaan taidelukioon Savonlinnaan. Piia ei pyrkinyt lukioon lainkaan.

– Sähläsin peruskoulun ylä­asteella. Todistukseni oli niin huono, etten olisi päässyt sillä mihinkään lukioon.

Floristi, taidetakoja vai meikkaaja? Peruskoulun jälkeen Piia mietti ammattivaihtoehtojaan ja tunsi olevansa vähän hukassa. Hänet hyväksyttiin metallialan kouluun suorittamaan taidetakojan opintoja, mutta mieli veti pois kotiseudulta.

– Mielestäni Mikkelillä ei silloin ollut minulle enää mitään annettavaa. Tätini oli muuttanut Helsinkiin, ja kävin usein hänen luonaan. Halusin muuttaa metron varteen, sillä se tuntui upealta.

Aikakauslehtien muotijutut meikkeineen olivat myös aina kiinnostaneet Piiaa. Meikkaaja Riitta Vaara oli perustanut pääkaupunkiseudulle meikkauskoulun, ja Piia ajatteli hakea sinne. Maksaakseen opinnot hän meni hampurilaisravintolaan töihin, muttei onnistunut säästämään riittävästi rahaa. Lopulta hän päätyi Helsingissä kauneudenhoitoalan oppilaitokseen opiskelemaan kampaajaksi. Kolmen vuoden opintojen jälkeen samassa koulussa oli mahdollista suorittaa maskeeraajan teatterialan ammattitutkinto.

– Fiilistelen edelleen teattereiden kummitusmaisia takatiloja ja tuolloin ajattelin, että teatteri voisi olla alani. Huomasin kuitenkin pian, ettei teatterityössä päässyt toteuttamaan omaa näkemystä, vaan maskeeraaja teki työtään usein toisten visioiden pohjalta. Se ei sopinut luonteelleni.

Piia viihtyi koulussa kuitenkin hyvin ja kävi sen loppuun.

– Olin hyvin nuori tullessani Helsinkiin. Koulu tarjosi hyvää aikaa kasvaa.

Oli ihanaa löytää samanhenkisiä ihmisiä

Piia ei muista koskaan olleensa kateellinen Jenni-siskolle, joka pääsi taidelukioon ja sen jälkeen Kuvataideakatemiaan.

– Jennin taidelukioon lähtö oli minusta täysin luonnollista. Olisi ollut outoa, jos hän ei olisi lähtenyt. Vaikka meillä molemmilla oli vahva halu taiteilijaksi, Jenni oli minua itsevarmempi ja määrätietoisempi. Hänellä oli ollut hyvä kuvaamataidonopettaja, joka oli kannustanut häntä. Minulla oli oppimisvaikeuksia, kävin tukiopetuksessa ja olin osan opetuksesta tarkkailuluokalla, etten olisi päässyt häiritsemään muiden opiskelua.

Sisarussuhde pysyi läheisenä.

Vastavalmistuneena kampaaja-maskeeraajana Piia työskenteli Helsingissä kampaamossa, jossa tehtiin myös elokuva-alan töitä ja meikattiin artisteja kuvauksiin. Tunnetuille meikkaajille hän lähetti viestejä, joissa pyysi päästä näiden assistentiksi muotinäytöksiin ja lehtien kuvauksiin.

– Hiljalleen pääsin mukaan ja myös tekemään itse ku­vausmeikkejä.

Helsingissä Piia löysi samanhenkisiä ihmisiä. Club La Persé oli joukko nuoria muoti- ja taidealojen ammattilaisia, jotka 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä kokoontuivat juhlimaan yhdessä. He pukeutuivat ja meikkasivat näyttävästi ja leikittelivät mielellään muun muassa sukupuolirooleilla. Klubi toimii edelleen satunnaisesti.

– Löysin Helsingistä sitä, mitä Mikkelissä kaipasin, ihmisiä, joiden kanssa sain puhua taiteesta.

Maailmalle portfolio kainalossa

Piia työskenteli hyvin työllistettynä meikkaajana Suomessa lähes kymmenen vuotta. Lähestyessään kolmeakymmentä hänestä alkoi tuntua, että uralla on päästävä eteenpäin. Hän halusi töihin kansainvälisille muotiviikoille Pariisiin, Lontooseen, Milanoon, New Yorkiin.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Ihmiset

   Koulukiusaaminen jarrutti Hannan pyrkimyksiä toistuvasti – sitten ammatti löytyi sieltä, missä itsetunto alun perin murtui

2. Julkkikset

   Julkisuuden jättänyt Tanja Karpela kertoo Koululaisessa nykyelämästään – uusi ura lujana koira-ammattilaisena