Maaret, 70, pääsi tappaja-Marian ja oudon lääkereseptin jäljille – sukututkija on kuin itseoppinut salapoliisi
Maaret Räsänen ja Kristiina Hiekkala ovat hurahtaneet sukututkimukseen. He tietävät, mistä kannattaa etsiä tietoa kuolleista – ja minkälainen palkinto sinnikästä tutkijaa odottaa.
Maaretia kiehtoo sukututkimuksessa se, etteivät tutkimukset tule koskaan valmiiksi.
Maaret Räsänen ja Kristiina Hiekkala ovat hurahtaneet sukututkimukseen. He tietävät, mistä kannattaa etsiä tietoa kuolleista – ja minkälainen palkinto sinnikästä tutkijaa odottaa.
Maaret Räsänen, 70: ”Tein huippulöydön vain muutama viikko sitten”
”Aloitin sukututkimusharrastuksen jo 1980-luvulla. Tutkin yhdessä äitini kanssa äidin puoleista sukuhaaraa, joka on lähtöisin Padasjoelta. Kun äitini kuoli, jatkoin sukututkimusta itsekseni.
Paljon on tullut koluttua arkistoissa ja kirjastoissa mikrofilmejä pyörittelemässä, nykyisin melkein kaikki aineisto on jo netissä digitoituna. Se helpottaa tutkimustyötä huomattavasti.
Sukututkimuksessa minua kiehtoo se, ettei se ole koskaan valmista. Aina löytyy joku suvun jäsen, jonka elämää voi alkaa kartoittaa seuraamalla hänen elämänkaartaan syntymästä kuolemaan. Mutta mitä kauemmas historiaan mennään, sitä haastavampaa on tutkia äitilinjoja.
Esimerkiksi 1700-luvun kirkonkirjoissa saatettiin mainita syntyneen lapsen isä muttei äitiä. Ylipäätään naisten menneisyyden tutkiminen voi olla hidasta.
Alussa kävin sukututkimukseen perehdyttävillä kursseilla ja luin sukututkimusoppaita. Nopeasti minulle selvisi, että sukututkimuksessa kannattaa noudattaa selkeää kaavaa. Pitää vaan seurata henkilöitä alkuperäisistä kirkonkirjoista eteenpäin ja edetä niiden kautta muihin lähteisiin.
Yksi huippulöydöistäni on vain muutaman viikon takaa, kun tutkin vuonna 1800 tehtyä tappoa. Käräjäpöytäkirjan mukaan eräs Maria Heikintytär tappoi miehensä ja joutui vankilaan. Löysin Marialle määrätyn lääkereseptin, jossa hänelle oli määrätty ilmeisesti jonkinlaista oksetuspulveria ja suolaa, ja sen päälle vahvistavaa lientä. Kiehtovaa!
Sukututkimus on avartanut ymmärrystäni Suomen historiasta. Sukututkijalle paikallishistoria avautuu uudella tavalla. Jo ammoin unohtuneiden henkilöiden tarinat konkretisoituvat, tulevat näkyviksi ja heräävät henkiin. Yhdenlaista salapoliisihommaa siis tämäkin.”
Kristiina Hiekkala, 64: ”Välillä suren traagisia ihmiskohtaloita”
”Olen ollut kiinnostunut sukututkimuksesta jo nuoresta pitäen, mutta toden teolla innostuin siitä, kun tein puolisoni kanssa DNA-sukuselvitystestin. Selvisi, että olemme keskenämme seitsemänsiä serkkuja. Sukututkimustani on siivittänyt myös äidin puolelta periytyvä sairaus, joka on niin harvinainen, että siihen sairastuu alle yksi henkilö miljoonasta.
Käytän sukututkimusta tehdessäni lukuisia eri lähteitä: kirkonkirjoja, perunkirjoja, Suomen asutuksen yleisluetteloa, Kansallisarkiston rekistereitä sekä esimerkiksi Siirtolaisinstituutin asiakirjoja. Jälkimmäisiä sen vuoksi, että äidin puoleisen sukumme jäseniä lähti runsain määrin 1900-luvun alussa Amerikkaan.
Kuulun Suomen Sukututkimusseuraan ja osallistun heidän koulutuksiinsa. Toiset sukututkijat ovat aarre: netin sukututkimusaiheisilta keskustelupalstoilta saa vertaisilta apua yleensä ongelmaan kuin ongelmaan.
Itselleni merkityksellistä aikaa on Suomen sota vuosina 1808–1809. Sen seurauksena Suomi irrotettiin Ruotsista ja liitettiin osaksi Venäjää. Tuo sota kosketti läheltä omaa sukuani ja suvun kotiseutua Keski-Suomessa. Välillä en voi olla tuntematta syvää surua traagisista ihmiskohtaloista, ja silloin pidän jonkin aikaa taukoa sukututkimuksesta.
Jännintä on ollut huomata, miten monia ammatteja suvun jäsenet ovat harjoittaneet. Pitkään luulin, että sukumme oli täynnä talonpoikia, mutta olen törmännyt sukututkimusta tehdessäni niin pappeihin, lukkareihin, rusthollareihin, poliiseihin, opettajiin kuin kirjailijoihin ja taiteilijoihin.
Selityksensä on saanut sekin, miksi kansanmusiikki elää ja voi hyvin suvussamme vielä nykyäänkin. Sukumme menneisyydestä, satojen vuosien takaa, olen löytänyt monia harmonikan- ja viulunsoittajia.”
Juttu on julkaistu Vivan numerossa 5/2024.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous