Ihmiset ja suhteet

Tyttöjen ahdistus ja masennus yleistyvät – lastenpsykiatri lataa suoraan, mitä ihannetytöltä on alettu vaatia

Tyttöjen ahdistuneisuus ja masennus ovat kasvaneet Kouluterveyskyselyjen mukaan Suomessa jo yli 10 vuoden ajan. Asiantuntija kaipaa tytöille uskottavampaa mallia pärjäävästä aikuisesta naisesta.

Teksti:
Minna Juti
Kuvat:
Sami Perttilä, haastateltavien kotialbumit

Lastenpsykiatri Riikka Riihonen peräänkuuluttaa uskottavaa roolimallia nykytytöille. ”Tytöt tuntevat olevansa riittämättömiä.”

Tyttöjen ahdistuneisuus ja masennus ovat kasvaneet Kouluterveyskyselyjen mukaan Suomessa jo yli 10 vuoden ajan. Asiantuntija kaipaa tytöille uskottavampaa mallia pärjäävästä aikuisesta naisesta.

Tyttöys on aina ollut sidoksissa kulttuuriin ja aikaan. Sitä rakennetaan ulkonäöllä, käyttäytymisnormeilla ja toiminnalla. Vuosien mittaan muuttuu vain se, mitä tytöt tekevät ja miltä heidän kulloinkin ”kuuluu näyttää”.

– 1970- ja 1980-luvuilla teineillä oli paljon vapautta. Se oli hauskaa, mutta tapahtui ikäviäkin asioita, sanoo pitkän uran nuorisotutkijana tehnyt sosiologi Sinikka Aapola-Kari. Hän muistelee omaa nuoruuttaan.

– Ei ollut kännyköitä. Vanhemmat eivät aina tienneet, mitä teimme ja missä liikuimme. Rohkeimmat nuoret käyttivät vapautta hyväkseen. Tytöt liftasivat bändien perässä ympäri Suomen, ja interrail-matkalla Euroopassa viivyttiin kuukausi eikä soitettu ehkä kertaakaan kotiin. Yritys ja erehdys olivat sen ajan toimintamallit. Nuoruuteen liittyi vahva oma toimijuus.

Sinikka Aapola-Kari on toimivapaalla Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtajan tehtävästä. Hän tietää, että erot erilaisista taustoista tulevien nuorten välillä ovat kasvaneet.
Sinikka Aapola-Kari on toimivapaalla Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtajan tehtävästä. Hän tietää, että erot erilaisista taustoista tulevien nuorten välillä ovat kasvaneet.

Aapola-Kari kasvoi pienellä maalaispaikkakunnalla. Muistissa ovat yhä myös monen tytön haastavat seurustelusuhteet itseään vanhempien miesten kanssa.

– Suhteita pidettäisiin nykyisin aika ongelmallisina. Silloin niistä korkeintaan supistiin. Tyttöjen häirintää oli myös paljon, ja tytöt jätettiin sen kanssa aika yksin. Kun jotakin ikävää tapahtui, tyttö syyllistettiin herkästi. Saattoi käydä myös niin, että kiltti tyttö kapinoi hankkimalla hieman vaarallisen poikaystävän. Toivottavasti nykytytöillä on jo parempia tapoja kapinoida.

Verratessaan nykytyttöjen elämää omaansa Aapola-Kari nostaa yhdeksi suurimmista eroista elämänmallien eriytymisen.

– Nykytyttöyttä on vaikea määritellä, sillä kuva on pirstaloitunut. Erot erilaisista taustoista tulevien nuorten välillä ovat kasvaneet. Vaikka digitaalisuus tuo maailman lähemmäksi, lasten liikkumatila on entistä pienempi. Toisilla se johtuu siitä, että lapsia suojellaan enemmän kuin ennen. Toisilla taas ei ole resursseja liikkua. On perheitä, joissa lapset käyvät vanhempineen joka vuosi kaukomatkoilla. Sitten on heitä, jotka eivät käy edes naapurikaupunginosassa.

Myös mahdollisuudet harrastuksiin ovat eriytyneet.

– Toisilla on monta kallista harrastusta, toisilla ei mitään. Individualistinen, yksilöllisyyttä korostava ajattelutapa on yleistynyt.

Aapola-Kari kritisoi myös nuoriin kohdistuvia koulutuspoliittisia paineita.

– Valveutuneen ihannenuoren odotetaan nykyisin suunnittelevan tulevaisuuttaan pitkälle eteenpäin. 15-vuotiaan pitäisi jo päättää, mitä hänestä tulee. Nuoruuden ei pidä olla kiitorata aikuisuuteen.

Lastenpsykiatri: Syy, miksi tytöt tuntevat riittämättömyyttä

Tyttöydestä kirjaa kirjoittava lastenpsykiatri Riikka Riihonen lataa pöytään rajuja faktoja:

– Tyttöjen tunneoireet lähtivät kasvuun kymmenen vuotta sitten. Ensimmäiset merkit havaittiin Kouluterveyskyselyssä 2011, ja kasvu on voimistunut vuoden 2015 jälkeen. Tyttöjä hakeutuu hoitoon entistä enemmän masennuksen ja ahdistuksen takia. He kärsivät myös merkittävästä koulu-uupumuksesta.

Lastenpsykiatri Riikka Riihonen toivoo tytöille uskottavaa ja tasapainoista aikuisen naisen mallia.
Lastenpsykiatri Riikka Riihonen toivoo tytöille uskottavaa ja tasapainoista aikuisen naisen mallia.

– Uutta on myös tyttöjen yleistynyt sukupuoliahdistus, jolloin he tuntevat syntymässä määritellyn sukupuolensa epämukavaksi ja kokevat kuuluvansa sukupuolen variaatioiden piiriin. Suomessa sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuu nykyisin noin seitsemän kertaa enemmän syntymässään tytöksi kuin pojaksi määritettyjä nuoria. Muihin Pohjoismaihin verrattuna tyttöjen osuus on meillä ylivoimaisesti suurin.

Sukupuoliahdistuksen kasvua ei osata täysin selittää. Riihosen mielestä on hyvä, että sukupuolivariaatioihin kuulumisen voi nykyisin sanoa ääneen ja kokemusta voi ilmaista vapaammin kuin ennen.

”Ihannetytön ajatellaan olevan tottelevainen ja mukautuvainen. Nykymaailma vaatii toisenlaisia ominaisuuksia.”

Yhtenä mahdollisena taustatekijänä muutokselle hän pitää tyttöjen perinteisten roolien ja heihin kohdistuvien odotusten ristiriitaa.

– Ihannetytön ajatellaan yhä usein olevan kiltti, tottelevainen, mukautuvainen ja hoivaava. Nykymaailma vaatii kuitenkin toisenlaisia ominaisuuksia. On oltava myös näkyvä, kuuluva, kaunis ja pärjäävä. Tytöt tuntevat olevansa riittämättömiä. Se aiheuttaa heille ahdistusta ja masentaa.

– Somesta tytöt omaksuvat mielikuvan äärifeminiinisestä naisesta, jolla on silikonirinnat, tekoripset, huulitäytteet ja kapea vyötärö. Jos kuvavirtaan ei pysty lainkaan samastumaan, syntyy epäily, että olenko ollenkaan nainen.

Riihonen toivoo tytöille entistä uskottavampaa mallia pärjäävästä aikuisesta naisesta. Tasa-arvo yhteiskunnassa on edennyt, mutta edelleen naiset johtajina ovat miesjohtajia harvemmin parisuhteessa ja heillä on vähemmän lapsia. Miehiä useammin naiset yhä aliarvioivat itseään ja kärsivät huijarisyndroomasta.

Tyttöjen kehityksessä on tapahtunut myös selvä fysiologinen muutos. Kuukautiset alkavat nykyisin pari vuotta entistä aikaisemmin, 10–12-vuotiailla tytöillä. Fyysisen murrosiän aikaistumisen syyksi arvellaan hyvää ravitsemusta mutta myös ympäristökemikaaleja.

– Murrosikä kypsyttää aivoja aikuisuutta varten. Kymmenvuotiaalla ei ole psyykkisiä valmiuksia ryhtyä ajattelemaan kehossa tapahtuvia muutoksia, seksiä tai raskauden ehkäisyä, lastenpsykiatri sanoo.

Sosiologi: Somessa on paljon hyvää tyttöydelle

– Sosiaalisen median luomat ulkonäköpaineet eivät liity vain tyttöyteen vaan somen korostamaan täydellisyyden vaatimukseen, joka koskettaa kaikkia, sanoo Nuorisotutkimusseurassa työskentelevä tutkijasosiologi Essi Holopainen.

Haastatelluista tutkijoista hän on somea kohtaan armollisin.

Essi Holopainen tutki alaikäisten tyttöjen toimia Tinderissä. Hänestä somessa on tarjolla paljon erilaisia malleja olla tyttö.
Essi Holopainen tutki alaikäisten tyttöjen toimia Tinderissä. Hänestä somessa on tarjolla paljon erilaisia malleja olla tyttö.

– Somessa on paljon sisältöä, joka kannustaa tyttöjä toimintaan, oman itsensä esiin tuomiseen ja identiteetin pohtimiseen sallivasti. Se on tehnyt tyttöydelle hyvää. Tyttöys sallitaan tällä hetkellä kivalla tavalla, sille on tilaa ja tyttöjen representaatioi­ta on paljon. Somessa näkee monenlaisia tapoja olla tyttö.

Somessa levisi myös Me too -liike.

– Se opetti naiset tiedostamaan, mitä on häirintä, ja ettei sitä tarvitse suvaita. Keskustelu antoi tilaa ajatukselle, että naisilla on oikeus tuoda esiin seksuaalisuuttaan, tyttöyttään ja naisellisuuttaan. Jos se johtaa häirintään, nainen ei ole tehnyt virhettä, vaan virheen tekee se, joka provosoituu.

Tyttöjen toimijuus ja oman elämän haltuunotto tulivat esiin myös Holopaisen pro gradussa, jossa hän tutki tyttöjen toimintaa alaikäisinä deittipalvelu Tinderissä. Sen käyttäjien virallinen alaikäraja on 18 vuotta, mutta profiilin pääsee tekemään kuka vain.

Tutkimusasetelma saattaa nostattaa kulmakarvoja, mutta Holopainen halusi tarttua ilmiöön, jonka näki olevan olemassa, mutta jota ei ollut tutkittu. Johtopäätös oli, että nuorten naisten toiminta deittipalvelussa on vastuullista ja riskitietoista.

– Alaikäisten tinderöinti on pääasiassa kaikkea muuta kuin treffeillä käymistä. Tärkeämpää on profiilin muokkaaminen, profiilien selailu kavereiden kanssa sekä viestittely. Tinder tarjoaa tyttöporukalle sekä puheenaiheen että yhteistä tekemistä.

Holopainen myöntää, että anonyymit deittisovellukset voivat olla vaarallisia, mutta ne antavat myös tilaa ja turvaa. Turvallisesti kotisohvalla vastaantulevista profiileista pyritään yhdessä erottamaan jyvät akanoista. Epäilyttävistä profiileista varoitetaan kavereita, ja valeprofiilien tunnistamisessa käytetään apuna sosiaalista mediaa.

– Keskenään tytöt kartuttavat näin myös ihmissuhdeosaamistaan ja harjoittelevat sovelluksessa toimimista turvallisesti.

Nuorista puhuttaessa Holopainen ehdottaa pohtimaan, milloin ylipäätään pitää miettiä sukupuolta. Onko sillä väliä?

– Nuoret ovat tässä parempia kuin me vanhemmat, jotka helposti lokeroimme tytöt ja pojat. Tyttönä elämiseen sisältyy paljon juuri sukupuoleen liittyviä sääntöjä. Kun sukupuolta ei mietitä vain tyttöjä ja poikia ajatellen, annamme parhaiten tilaa myös erilaisille tyttöyden muodoille.


Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 43/2023.


X