Ida, 15, kokee saavansa ristiriitaisia viestejä aikuisilta: ”Sanotaan, ettei pidä ottaa paineita, mutta samalla tuntuu, että pitää menestyä”

Tutkimusten mukaan suomalaiset tytöt kärsivät poikia enemmän ahdistuksesta ja masennuksesta. Kolme tyttöä kertoo, millaisessa todellisuudessa he elävät.

– Olen ylpeä itsestäni, että olen selvinnyt tähän asti, sanoo Helsingissä Suutarinkylän peruskoulun 9. luokkaa käyvä Ida Airikkala, 15.

Idan viime todistuksen keskiarvo oli 9,3. Tavoitteena on opiskelupaikka Ressun lukiossa, mutta sen varmistamiseksi keskiarvoa pitäisi vielä korottaa. Ei ihme, että Ida huokaa nuoruuden olevan vaikeaa.

– Elämä on ristiriitaista. Aikuiset sanovat, ettei pidä ottaa liikaa paineita, mutta samaan aikaan tuntuu siltä, että pitää menestyä. Usein minulta kysytään, että minne haluan opiskelemaan. Meillä on perheessä akateemisesti koulutettuja ihmisiä. En halua alisuoriutua. Olen tosi kunnianhimoinen, ja minulla on isot suunnitelmat. Haluan lääkäriksi.

Kaveripiirissä koulumenestys ei herätä vain kunnioitusta.

– Siitä saa nörtin maineen.

Idan paras ystävä on luokkakaveri Naima, jonka hän on tuntenut kolmannelta luokalta asti. Yhteisessä kaveripiirissä on paljon poikia. Ystäväporukkaa yhdistää samanlaisen musiikin kuuntelu, hengailu ja etninen tausta. Monella on juuria Afrikassa. Idan Joensuussa asuva isä on Nigeriasta kuten myös äidin nykyinen puoliso.

– Koen juureni tosi tärkeiksi. Afrikkalainen taustani on iso osa identiteettiäni, osa arkeani ja ylpeyden aihe. Minulla on kaksoiskansalaisuus, ja käyn joka sunnuntai perheen kanssa monikulttuurisessa kirkossa. Suomi on kotimaani, mutta identifioidun sekä suomalaiseksi että nigerialaiseksi.

Kaksi kulttuuria on välillä myös haaste.

– Olen kokenut rasismia ja joutunut kuuntelemaan nimittelyä. Joskus kiusaaminen on ollut väkivaltaa. Välillä pohdin itse kulttuurieroja, kuten naisten asemaa Nigeriassa ja Suomessa. Äitini on vahva, itsenäinen nainen, jolla on oma työ. Nigeriassa naiset useimmiten hoitavat kotia ja lapsia.

– Uskon, että elämäni olisi helpompaa, jos olisin syntynyt pojaksi. Poikia kuunnellaan enemmän kuin tyttöjä. He saavat meluta ja riehua, kun kovaäänistä tyttöä huomautetaan heti. Aikuisten maailma on vielä epätasa-arvoisempi: naiset kaikkialla tekevät ihan kauheasti töitä, mutta maail­man varallisuudesta he omistavat vain murto-osan.

”Ei ole pakko olla tietynlainen”

Siiri Tuohimaa, 14, ei ota paineita muiden mielipiteistä. Hän käy Piispanlähteen peruskoulun 8. luokkaa Kaarinassa.

Kun koulu syksyllä alkoi, Siiri vaihtoi rinnakkaisluokalle. Vaihto oli onnellinen asia, sillä vanhassa luokassa Siiri ei tuntenut kuuluvansa porukkaan. Uudella luokalla on hänen paras ystävänsä Alvar sekä kaksi muuta poikaa, jotka ovat hänen hyviä kavereitaan.

– Vietämme aikaa yhdessä välitunneilla. Meitä kiinnostaa musiikki, ja juttelemme paljon siitä. Harjoittelen soittamaan kitaraa ja soitan vähän rumpuja. Alvarilla ja minulla on myös yhteinen harrastus, partio. Tyttökavereistani useimmat ovat eri luokilla.

Siiri ei tunne paineita siitä, että hänen pitäisi olla tietynlainen tyttö.

– Joskus odotetaan, että tytöt tykkäävät joistain tietyistä asioista. Jos joku pukeutuu vaikka tomboy-tyyliin tai jos jollain on ihan lyhyet hiukset, ajatellaan, ettei hän ehkä ole tavallinen tyttö.

Omaa tyyliään Siiri ei juuri selittele. Hän pitää monista vaatetyyleistä eikä ole kovin kiinnostunut, mitä muut hänestä ajattelevat.

– Pukeudun useimmiten aika neutraalisti, välillä poikamaisesti, välillä tyttömäisesti. Meikkaan ehkä juhliin, muuten en paljon jaksa. Minulla ei ole ulkonäköpaineita niin paljon kuin monella muulla. Kaveripiirissäni ei olla kauhean kiinnostuneita ulko­näöstä. Siihen ei ole mitään painostusta.

Siiri on koulun oppilaskunnan puheenjohtaja. Hän tuntee olevansa vastuunottaja ja uskaltaa puhua aikuisille. Koulu menee hyvin, ja kevättodistuksen keskiarvo oli 9,5. Hän on myös tukioppilas, jonka tehtävä on huolehtia, ettei ketään jätetä yksin tai kiusata. Lukiovaihtoehtoja hänellä on mietittynä jo pari.

– Olen ajatellut ilmaisupainotteista lukio­ta. Tykkään teatterista ja esiintymisestä. Olin teatteriryhmässä, mutta lopetin, kun se oli samana päivänä kuin partio. Nyt olen ajatellut uuden ryhmän etsimistä.

Välillä Siiri tuntee stressiä tehtävistään. Jos jonakin päivänä ei ole läksyjä tai kokeisiin lukemista, hän huomaa miettivänsä, mitä hyödyllistä voisi tehdä koulun eteen.

– Silloin menen vaikka ulos, jotta saan ajatukseni irti koulusta.

”Blondivitsejä en kuuntele”

On kiva olla nainen, hämeenlinnalainen Riina Nyman, 18, sanoo.

Ensi keväänä Kaurialan lukiosta ylioppilaaksi kirjoittava Riina on Hämeenlinnan Nuorisovaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Yksityiselämässään hän on selviytynyt jo paljosta. 10-vuotiaana hänet huostaanotettiin, ja hän sai uuden kodin sijaisperheessä.

– Koin silloin ensimmäisen kerran turvaa ja pääsin rakentamaan elämääni.

Alakoulussa Riinaa kiusattiin. Se jätti arvet, joita sosiaalinen media syvensi.

– Somen antama kuva todellisuudesta on todella vääristynyt. Seurasin somevaikuttajia ja kuvittelin, että minun pitäisi olla samanlainen, mutta en tietenkään ollut ja tunsin itseni riittämättömäksi. Vasta nyt olen tajunnut, miten väärän esimerkin muokatut kuvat antavat. Kärsin edelleen ulkonäköpaineista ja minun on ollut vaikea hyväksyä itseäni. Olen työstänyt sitä paljon ja joudun yhä muistuttamaan itselleni, että somen tarjoamat mallit eivät ole todellisia.

Toinen iso paine liittyy tulevaisuuteen. Riina ei tiedä, mitä hän haluaa tehdä ylioppilaaksi päästyään.

– Se tuntuu melkein epäonnistumiselta. Tiedän, että tässä vaiheessa pitäisi jo opiskella tulevaisuutta ajatellen.

Tyttöydestään Riina on onnellinen. Hänestä on kiva olla nainen, ja hän uskoo, että tasa-arvoasioissa mennään koko ajan eteenpäin. Välillä tosin luutuneet asenteet yllättävät.

– Tyttö saa edelleen helposti huonon maineen. Välillä riittää, että on poikia kavereina ja viihtyy poikien kanssa. Harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita jaotellaan sukupuolen mukaan ja ihmetellään, jos tyttö tykkää puuhailla autojen kanssa. Blondivitsejä en kestä enää ollenkaan. Jos joku yrittää, sanon heti, että älä jatka.

Aikuistuminen on opettanut Riinalle, että kaikkea ei tarvitse sietää. Ystäväpiiristä ovat kadonneet he, joiden kanssa ei ollut hyvä olla. Hengeltään avoimeen ja turvalliseen lähipiiriin kuuluu nyt yhtä lailla poikia ja tyttöjä, rakas poikakaveri ja paras ystävätär.

– On kiva, kun voi tuntea saavansa tukea ja turvaa monelta eri suunnalta.

---

---

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Julkkikset

   Tympeät tytöt -taiteilija Riina Tanskanen, 22, näyttää, miten karua ja kaunista tyttöys on: ”Haluan levittää tyttöyden ilosanomaa”

2. Itsetuntemus

   "Et ole kuin muut tytöt" – näin naisviha näkyy kommenteissa, jotka voivat ensin kuulostaa lähes harmittomilta

3. Julkkikset

   Annan huippunaiset muistuttavat, että tytöt ja naiset pystyvät mihin vain: ”Nuoret tytöt, menkää ja tehkää!”

4. Kolumnit

   Jyrki Lehtolan kolumni: Tytöt eivät osaa pitää hauskaa