Ihmiset ja suhteet

Vasta kun Tiktak-yhtye lopetti, Petra Gargano ymmärsi, mitä menetti

Silloinkin, kun laulaja Petra Gargano eli muusikon unelmaa, hän haaveili koko ajan toisesta ammatista.

Teksti:
Riikka Heinonen
Kuvat:
Petra Garganon kotialbumi, Otavamedia

Petra Gargano sai elää muusikon unelmaa.

Silloinkin, kun laulaja Petra Gargano eli muusikon unelmaa, hän haaveili koko ajan toisesta ammatista.

“Minusta ei todellakaan pitänyt tulla laulajaa. Minusta piti tulla lääkäri. Musiikki oli minulle vain hauska harrastus: soitin pianoa ja haaveilin laulutunneista, jotta oppisin laulamaan kuin Céline Dion.

Tämä kuva on otettu isoisäni syntymäpäivillä Espoossa. En ollut kovin innokas esiintymään sukujuhlissa, mutta noissa juhlissa lauloin ja soitin isoisälleni. Olin yhdeksän- tai kymmenenvuotias.

Isoisäni oli innokas jazzrumpali. Kerran hän tuli nuotit kainalossaan meille ja olisi halunnut perustaa katusoittobändin kanssani. Valitettavasti bändimme kaatui jo ensimmäisissä treeneissä taiteellisiin ristiriitoihin: isoisä halusi soittaa jazzia ja minä laulaa Bon Jovia.

Isoisä kannusti minua musiikin pariin. Olen iloinen, että hän ehti nähdä Tiktak-yhtyeemme alun ja käydä keikoillamme.

Petra Gargano esiintyi isoisänsä syntymäpäiväjuhlissa alakouluikäisenä. – Kuvaan on sattumalta osunut myös rakas koirani, japaninpystykorva Ripsu.
Petra Gargano esiintyi isoisänsä syntymäpäiväjuhlissa alakouluikäisenä. – Kuvaan on sattumalta osunut myös rakas koirani, japaninpystykorva Ripsu.

Sain Tiktakin kanssa elää sellaista elämää, mitä muusikon arki parhaimmillaan on. Keikkailimme paljon, ja koko ajan tapahtui mielenkiintoisia juttuja. Silti haaveilin vain lääkärin ammatista.

On hullunkurista, että vasta kun bändi lopetti, tajusin, että haluan sittenkin ryhtyä muusikoksi. Niinhän sitä sanotaan, että asioi­den arvon ymmärtää paremmin silloin, kun menettää jotain. Minulle kävi juuri niin.

Aloitin soolourani vuonna 2007. Ryhdyin kirjoittamaan musiikkia tosissani. Musiikista on tullut henkireikäni, enkä voisi enää kuvitella tekeväni jotain muuta.

Pikku-Petra oli perfektionisti. Jokaisesta kokeesta piti tulla kymppi, tai muuten itkin. Olin itselleni aika ankara. Olen edelleen yhtä tavoitteellinen kuin lapsena, mutta onneksi tinkimättömyyteni on vähän laantunut sen jälkeen, kun olen saanut lapsia. Silti se nostaa edelleen päätään, jos asiat eivät suju haluamallani tavalla.

Käsittelen tunteitani pianon ääressä. Jos minulla on sydänsuruja tai tunnen ahdistusta, puran ne laulamalla.

Kunpa olisin osannut pikkutyttönä ja matkalla aikuisuuteen päästää enemmän irti ja nauttia onnistumisista ja huippuhetkistä. Aion tehdä niin tulevina vuosikymmeninä.”

Petra Gargano, 38, osallistui tänä keväänä Nelosella nähtävään Erikoisjoukot-ohjelmaan.


Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 18/2024.


X