Ihmiset

Anoreksian nuorena sairastanut Riikka Huikkonen sai burleskista apua toipumisessaan: ”Olen oppinut lempeyttä itseäni kohtaan”

Burleskitaiteilija Riikka Huikkonen alias Rosetta Sweet nauttii burleskin häpeilemättömyydestä. Riikalle burleski on taidemuoto, jolla voi viihdyttää, ottaa kantaa ja rikkoa rajoja. Siitä tulee voimakas olo.
Teksti: Tiina Suomalainen Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Tupaten täysi baari jossakin päin Suomea. Esiintymässä on burleskitaiteilija Rosetta Sweet. Hän kääntää selkänsä yleisölle ja riisuu rintaliivinsä. Jäljelle jäävät vain punaiset tasselit, jotka peittävät nännit.

Kun hän pyörähtää ympäri, yleisön joukosta kaikuu naisen kovaääninen huuto: Mitä helvettiä!

– Kuulin sen huudon lavalle, musiikin yli. Hymähdin itsekseni, että noinko paljon sinä säikähdät. En ajattele tuollaisia reaktioita kuitenkaan pahalla, vaan minusta ne ovat herttaisia, sanoo jyväskyläläinen Riikka Huikkonen. Hän on Rosetta Sweet.

Burleskin avulla Riikka on päässyt sinuiksi kehonsa kanssa, ja se on auttanut häntä toipumaan anoreksiasta.

Burleskin avulla Riikka on päässyt sinuiksi kehonsa kanssa, ja se on auttanut häntä toipumaan anoreksiasta.

Rajojen, niin muiden kuin omien, rikkominen kuuluu olennaisena osana burleskiin. Uransa alussa Riikka ajatteli, ettei voisi koskaan paljastaa lavalla vatsaansa tai pukeutua stringeihin, koska hän ei ollut sinut kehonsa kanssa. Nyt hän tekee molempia, ja siitä tulee voimakas ja vapautunut olo.

Riikka on pohtinut paljon sitä, mistä yleisön reaktiot ja oma voimaolo kumpuavat. Miten voi olla, että esimerkiksi rintojen paljastaminen on niin iso juttu?

– Se liittyy varmaan siihen, että tekee jotain odottamatonta. Jotain sellaista, mikä ei ole julkisesti hyväksyttävää.

Visuaalisuus on burleskitaiteilija Riikka Huikkoselle erittäin tärkeää. Hän tekee itse päähineet ja asujen koristeet, asut hän teettää tai ostaa valmiina.

Visuaalisuus on burleskitaiteilija Riikka Huikkoselle erittäin tärkeää. Hän tekee itse päähineet ja asujen koristeet, asut hän teettää tai ostaa valmiina.

Burleskin kehopositiivisuus on auttanut anoreksiasta toipumisessa

Burleski on toki paljon muutakin kuin naisen rintoja ja tasseleita. Kun Riikka viisitoista vuotta sitten, 15-vuotiaana teinityttönä, näki netissä elämänsä ensimmäisen burleskivideon, se kolahti häneen täysillä.

– Olin, että wow – mitä tuo on? Onko jotain tuollaista olemassa? Kaikkein eniten vaikutuin häpeilemättömyydestä. Siitä, miten ylpeästi burleskitaiteilija kantoi kehonsa.

Riikka sairasti silloin anoreksiaa, oli ahdistunut ja inhosi kehoaan. Hän kokee, että burleskilla ja siihen liittyvällä kehopositiivisuudella on ollut iso merkitys toipumisessa ja terveenä pysymisessä.

Alussa Riikka harjoitteli burleskia Youtubesta löytyvien videoiden avulla. Kotona peilin edessä hän treenasi perusliikkeitä – shimmya, shakea, pumpia ja grindia – ja luki burleskista kaiken, mitä käsiinsä sai.

– Olen tanssinut lapsesta asti, joten taustani auttoi minua luomaan omaa liikekieltäni.

Vuonna 2015 Riikka kävi työpajassa, jossa opeteltiin burleskin alkeita. Moni asia oli hänelle jo tuttu. Suurempi anti oli huomata, että Jyväskylässä oli muitakin burleskista kiinnostuneita.

Reilun kuukauden kuluttua hän esiintyi jo ensimmäistä kertaa, duona. Ensimmäiset esiintymiset jännittivät valtavasti. Mutta heti, kun hän oli tullut lavalta pois, hän halusi sinne takaisin.

Ennen esitystä Riikkaa jännittää hetken aikaa. Jännitys katoaa lavalla.

Ennen esitystä Riikkaa jännittää hetken aikaa. Jännitys katoaa lavalla.

Rooli tuo itsevarmuutta

Rosetta Sweet syntyi jo Riikan ensimmäiseen esiintymiseen. Riikka halusi, että nimi ilmentää jotakin suloista ja söpöä.

– Diiva- tai bitch-hahmot eivät ole minua. Olen joskus yrittänyt esittää sellaista, mutta se tuntuu päälle liimatulta. Rosetta Sweet on luonteeltaan kuin minä, vain paljon kärjistetympi.

Rooli tuo itsevarmuutta. Hahmon kautta Riikka pystyy toteuttamaan asioita, joita hän ei tavallisessa elämässä tekisi.

– Menen lavalle sillä asenteella, että te tahdotte nähdä tämän. Arjessa en halua tehdä itsestäni numeroa.

Kulisseissa tehdään suuri työ. Viiden minuutin esityksen harjoittelemiseen voi mennä neljä kuukautta.

Kulisseissa tehdään suuri työ. Viiden minuutin esityksen harjoittelemiseen voi mennä neljä kuukautta.

Nykyään burleski on Riikalle ammatti ja elämäntapa. Hän tuottaa Sweet Burlesque Nights -tapahtumia Jyväskylässä, pitää burleskiklubia, esiintyy ympäri Suomen, ohjaa useita esiintyviä ryhmiä, pitää työpajoja ja burleskitanssin viikkotunteja.

– Burleski on minulle taiteellinen väylä purkaa omaa luovuuttani ja käyttää kehoa työvälineenäni. Burleskissa yhdistyvät kaikki minulle tärkeät asiat: taiteellisuus, liike, musiikki ja visuaalisuus. Olen hyvin esteettinen ihminen ja todella tarkka esiintymisasujeni kanssa.

Burleski on läsnä Riikan arjessa koko ajan. Hän naurahtaa, että hänen kotinsakin on kuin burleskiklubi. Vitriineissä on päähineitä ja kenkiä, viuhkoja ja asuja levällään ties missä. Ja glitteriä löytyy joka paikasta, myös koirista.

Riikka rakastaa korkokenkiä burleskissa ja elämässä muutenkin.

Riikka rakastaa korkokenkiä burleskissa ja elämässä muutenkin.

Burleski on riisuutumista mutta myös tanssia, teatteria, sirkusta ja paljon muuta

Kuinka paljon sinä riisuudut? kysyi Riikan äiti kerran.

– Sanoin, että tule katsomaan. Burleskia on vaikea selittää sanoin – se on nähtävä. Burleski on riisuutumista, tanssia, teatteria, sirkusta ja vielä paljon muuta.

Riikka jaottelee omat esityksenä kolmeen ryhmään – on taidenumeroita, viihdettä ja kantaa ottavia esityksiä. Esitys voi olla saanut inspiraationsa vaikkapa Iron Sky -elokuvasta, tai sitten se ottaa kantaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin.

Burleskin opettaminen on aivan oma ulottuvuutensa. Riikka nauttii siitä, kun hänen oppilaansa kehittyvät ja päästävät irti rajoituksistaan.

– Kaikista merkittävimpiä hetkiä ovat olleet ne, kun olen nähnyt ohjaamani ryhmän lavalla. Ensimmäisellä kerralla itkin katsomossa ihan hysteerisenä. Oli upeaa nähdä, että ryhmä pystyi toteuttamaan juuri sen vision, jonka halusin.

Paljas pinta, hyväksyvä katse. Arkinen hetki treenitilan pukuhuoneessa Jyväskylässä.

Paljas pinta, hyväksyvä katse. Arkinen hetki treenitilan pukuhuoneessa Jyväskylässä.

Burleski on opettanut Riikalle lempeyttä itseään kohtaan

Riikka rohkaisee oppilaitaan koskettamaan omaa kehoaan – vatsaa, reisiä, rintoja.

– Se voi olla pelottavaa, mutta sitä kautta oppii olemaan sallivampi itselleen.

Kerran eräs oppilas otti asian puheeksi tunnilla. Riikka puristi spontaanisti omia vatsamakkaroitaan ja kertoi, että vatsan paljastaminen ja koskettaminen oli hänellekin alussa vaikeaa. Siksi hän käytti vartalokorsettia.

Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, kuin huomaamatta.

– Isoin asia, jonka olen burleskista oppinut, on oman kehon hyväksyminen ja lempeys itseäni kohtaan. Olen ollut perfektionisti ja suorittaja, joka suoritti kaikkea – parisuhdetta, opintoja ja työtä. Olen nykyään sallivampi ja osaan nauttia elämästä enemmän.

Nunnat-esitys ottaa kantaa naisen seksuaalisuuteen ja seksuaalivähemmistöjen asemaan. Riisuutuminen on vain yksi osa burleskia, joka on myös tanssia, teatteria ja sirkusta.

Nunnat-esitys ottaa kantaa naisen seksuaalisuuteen ja seksuaalivähemmistöjen asemaan. Riisuutuminen on vain yksi osa burleskia, joka on myös tanssia, teatteria ja sirkusta.

Lue myös: Burleskitanssijoiden matkassa – tasseleita ja strippausta vai vahvan naisen hehkua?

X