Jenni Lindstedt seisoo puunoksalla.
Kaarinalaisen Jenni Lindstedtin, 47, lintuharrastus vie hänet useita kertoja viikossa metsään.
Ihmiset

Mirella lenkkeilee öisin, Hanna tekee töitä aamukolmeen – neljä naista kertoo, miksi he haluavat valvoa silloin, kun muut nukkuvat

Kun muut nukkuvat, Mirella juoksee pitkin kaupunkia, Jenni menee metsään kuuntelemaan pöllöjen huhuilua, Hanna kirjoittaa runoja ja Taija tekee hotellissa yövuoroa.
Teksti: Anu Välilä Kuvat: Suvi Elo

Hotellivirkailija Taija Vuorela: ”Hotellissa yövuoro on tärkeä vuoro”

Taija Vuorela seisoo hotellin ovella.

Turkulaisessa hotelli Kakolassa hotellivirkailijana työskentelevä Taija Vuorela, 30, nauttii yövuoroista. Hän tykkää valvoa myös vapaa-ajallaan.

”Olen tehnyt noin viisi vuotta hotelli­alalla työtä, johon kuuluu yövuoroja. Yöllä työskentely sopii minulle, sillä valvominen on ollut minulle luontaista lapsesta asti ja olen virkeämpi ilta- ja yöaikaan. Hotellissa yövuoro on tärkeä vuoro, jossa päätetään mennyt päivä ja valmistellaan tulevaa.

Yöt ovat hotellissa rauhallisia, mutta etenkin kesäöisin liikkeellä on monenlaista kulkijaa ja työhöni kuuluu varmistaa, ettei hotelliin tule asiattomia vieraita.

Yöllä työskentelyn haasteena on se, että elän perheen ja ystävien kanssa eri rytmissä. Nukun päivällä, kun muut ovat valveilla. Kerrostalossa asuessa erirytmisyydestä on joskus myös haittaa, kun esimerkiksi remonttia tehdään silloin, kun minun pitäisi nukkua.

Valvon myös vapaa-ajalla ja pystyn helposti valvomaan ilman, että olen väsynyt seuraavana päivänä. Tykkään lukea, piirtää ja tehdä käsitöitä ilta- ja yöaikaan. Myöhäisissä illoissa ja öissä parasta on rauha. Kun muut nukkuvat, kukaan ei kaipaa minulta mitään ja saan keskittyä omiin juttuihini.”

Yöllä lenkkeilevä Mirella Lindvall: ”Muut pitävät minua vähän hulluna”

Mirella Lindvall juoksee öisessä kaupungissa.

Maskussa asuva Mirella Lindvall, 32, nauttii öisistä juoksulenkeistään Turun keskustassa, kun kaduilla on rauhallista. Pimeään metsään hän ei menisi juoksemaan.

”Olen ollut lapsesta asti iltavirkku ja aamutorkku. Rakastan valvomista ja sitä, että voin nukkua aamulla lounasaikaan asti. Työskentelen rakennusalalla ja menen aikaisin aamulla töihin, mutta vapaapäivinä ja lomilla käännän unirytmini itselleni luontaiseen suuntaan. Nautin yöajan rauhasta. Luen, katson elokuvia, siivoan ja käyn juoksemassa.

Aloin harrastaa yöjuoksemista elokuussa 2016. Kello oli kaksi yöllä ja minun teki mieli lähteä juoksemaan. Siitä asti olen juossut paljon yöaikaan ympäri vuoden. Lähden yleensä puolen yön jälkeen. Ajan kotoani autolla 25 kilometriä Turun keskustaan, jossa pääsen juoksemaan asvaltilla. Juoksen noin kymmenen kilometriä hittibiisien tahdissa ja ajan takaisin kotiin.

Keskusta on yöaikaan hiljainen. En pelkää liikkua yksin pimeässä kaupungissa eikä minulle ole koskaan sattunut mitään ikävää. Pimeään metsään en sen sijaan lähtisi. Kerron aina puolisolleni tai kaverilleni, minne lähden juoksemaan.

Muut pitävät minua vähän hulluna, kun juoksen yöllä. Minulle se on paras aika juosta. Silloin näkee kaupungin ihan uudella tavalla. Etenkin elokuun lämpimät ja pimeät yöt ovat ihania.”

Lintubongari Jenni Lindstedt: ”Hiljainen metsä antaa voimaa”

Jenni Lindstedt tähyilee puidenlatvoja.

– Jokaisella pöllöllä on erilainen ääni: lehtopöllö naukuu, varpuspöllö viheltää ja viirupöllö haukkuu, Jenni kertoo. Hän on koulutukseltaan eläintenhoitaja, bioanalyytikko ja biologi ja työskentelee lääketutkimuksen parissa.

”Olen harrastanut lintuja aktiivisesti kuusi vuotta, petolintuja viisi vuotta. Minua kiehtoo se, että aina voi oppia jotain uutta, vaikka tuntisi kaikki lintulajit.

Rengastusluvan sain kolme vuotta sitten. Lintujen rengastaminen ja pesien tarkistaminen, kunnostaminen ja puhdistaminen tapahtuvat valoisaan aikaan. Mutta jos haluaa nähdä ja kuulla pöllöjä, on lähdettävä metsään hämärään ja pimeään­ aikaan. Jos haluaa kuulla huuhkajan huhuilevan, metsään on mentävä tunti ennen pimeän tuloa. Lehtopöllö puolestaan on pimeän ajan pöllö. Jokaisella pöllöllä on erilainen ääni: lehtopöllö naukuu, varpuspöllö viheltää ja viirupöllö haukkuu. Kesäyönä kuuntelen pöllöjen poikasääniä, aiemmin kevättalvella huhuilevat soidintavat pöllöt.

En ole lainkaan yöihminen. Tavallisesti nukun siihen aikaan, kun pöllöt ovat liikkeellä. Mutta pöllöjen bongaaminen ja kuunteleminen on niin kivaa, että lähden yöllä metsään, vaikka seuraavana päivänä väsyttääkin. Hiljaisessa metsässä liikkuminen antaa minulle voimaa. Se rauhoittaa minua, kaikki muu häviää mielestäni. Metsässä saan liikkua öisin yksikseni, sillä muita ihmisiä tulee vain harvoin vastaan. Kesäöissä on erityistä taikaa. Silloin ei ole ihmisen tai liikenteen melua ja voi kuulla yöaikaan aktiivisten lintujen laulua.”

Runoilija Hanna Storm: ”Yöllä työskentelyssä on tietty vapauden tunne”

Hanna Storm istuu sängyllä ja tietokoneen näyttö valaisee hänen kasvonsa.

Hanna Stormin runot syntyvät useimmiten päivällä, mutta hän venyttää töitä mielellään yöhön, jolloin on rauhallista työskennellä.

”Päivärytmini vaihtelee, eikä ole lainkaan epätavallista, että työt ja muu tekeminen venyvät pitkälle yöhön. Saatan valvoa kolmeen ja nukkua puolille päivin. Yöllä on rauhallista, ja siksi yön tunneille on helppo venyttää töitä. Yöllä työskentelyssä on tietty vapauden tunne. Silloin ei ole niin paljon paineita esimerkiksi saada jokin työ valmiiksi.

Runojen aihioita saatan kirjoittaa muistiin puhelimeen ja muistikirjaan missä ja milloin vain. Varsinaisen kirjoitustyön teen kotona päiväsaikaan. Yöllä on vaikea synnyttää mitään uutta, eikä yö ole minulle erityisen luovaa aikaa. Se on minulle enemmän aikaa saattaa valmiiksi keskeneräisiä töitä.

Etenkin kesällä olen energinen. Illat ja yöt ovat valoisia, joten saatan lähteä ulos kävelemään vielä yhdentoista jälkeen. Kesäöisin on ihanan hiljaista, ja koska yöllä on vähemmän ärsykkeitä, aistit huomaavat asioita tarkemmin. Pidän myös ympäri vuorokauden auki olevista paikoista, kuten huoltoasemista. Vietän niissä joskus yöllä aikaa ystävien kanssa ja olen kirjoittanut runonkin kahden ystävyksen vierailusta huoltoasemalla yöaikaan. Ne ovat samoja paikkoja kuin päivällä, mutta tunnelma on jotenkin epätodellinen ja inspiroiva.”

X