Aitoa vauvaa muistuttava reborn-nukke.
Tässä he ovat: Oliver ja Eevi! Reborn-nukke valmistuu viikonloppukurssin aikana. 
Ihmiset

Reborn-nukke Eevi saa vaatteita Prismasta ja juo pullosta huuhteluainetta – tällainen on Marjutin, 46, vauvaharrastus

Reborn-nukke on melkein kuin oikea vauva. Paitsi että se syntyy kankaasta, vinyylimaalista ja vanusta. Vauvanukke vetoaa keräilijöihin ja käsityöläisiin. Joskus nukke hankitaan lohduksi.
Teksti: Miia Siistonen  Kuvat: Suvi Elo 

Sohvannurkassa vaaleanpunaisen viltin päällä lepää vastasyntynyt tyttövauva. Tuore äiti paljastaa vauvan strategiset mitat, 2050 grammaa ja 51 senttiä, ja kertaa innostuneena synnytyksen vaiheita.

No, tarkalleen ottaen kyse ei ole oikeasta vauvasta, vaan nukesta. Mutta hätkähdyttävän elävältä se näyttää suppusuineen ja nykerönenineen, pikkiriikkiset sormet hieman harittaen. Tulokas on jo puettu vaippoihin ja valkoiseen rimpsumekkoon. Päälaella nakottaa iso rusetti.

Säkyläläiset Marjut Sarka, 46, ja Nora Torkkeli, 46, ovat osallistuneet viikonlopun mittaiselle kurssille, jolla valmistetaan reborn-nukke. Lauantaiaamuna aloitettiin ja nyt, reilu vuorokausi myöhemmin, ollaan loppusuoralla. Marjutin Eeviksi nimeämä nukke on se, joka makoilee sohvalla. Nora on vielä ”ponnistusvaiheessa”.

Ystävyksillä on lapsia, Noralla lapsenlapsiakin, mutta nukkeja ei anneta heidän käsiinsä. Niiden valmistaminen on kallista, eivätkä ne kestä retuutusta. Tämä on äitien oma harrastus.

Mikä saa aikuiset naiset innostumaan vauvanukeista?

Päivi Varvikko-Metsämäki opastaa Marjut Sarkaa. Päivi on valmistanut jo viitisenkymmentä nukkea.

Reborn-nukkekurssin vetäjä Päivi Varvikko-Metsämäki opastaa Marjut Sarkaa.

Reborn-nukke syntyy silikonipelletistä, vanusta ja maalista

Talouspaperitelineen nokkaan on nostettu puolitekoinen vauvanpää, jonka takaraivosta roikkuu hentoisia hapsia. Pöydällä lepää pieniä irtoraajoja, lokerikosta tuijottaa rykelmä aidon näköisiä lasisilmiä. Näky on kuin kauhuleffasta. Paitsi että ympärillä hääräävät kolme naista rupattelevat ja vitsailevat leppoisasti. Ollaan reborn-nukkekurssin vetäjän Päivi Varvikko-Metsämäen kotona Paimiossa.

Nora viimeistelee nukkeaan maalaamalla sille ohuella siveltimellä kulmakarvoja. Hän kuvitteli valmistavansa tyttönukkea, nimikin oli jo valmiina. Mutta työn edetessä lopputulos alkaa vaikuttaa yhä enemmän pojalta. Oliviasta taitaa sittenkin tulla Oliver.

– Ja minulla on mukana lähinnä vaaleanpunaisia vauvanvaatteita! hän harmittelee.

Sairaanhoitajana työskentelevä Marjut ja hammashoitaja Nora ovat tunteneet toisensa yläasteelta saakka. Paremmin he tutustuivat saadessaan esikoisensa 23-vuotiaina. Vuosien ajan he ovat kokoontuneet jommankumman kotona ompeluseuroihin. Näppärien naisten käsissä on syntynyt pitsiä, villasukkia, nukkekoteja, hopeakoruja.

– Viimeksi innostuin keppihevosista, kun aloimme tehdä niitä Marjutin tyttärelle. Halusin haastaa itseäni ja kokeilla, kuinka hienon lopputuloksen saan aikaan. Näiden nukkien kanssa on vähän sama homma, Nora kertoo.

Prosessi etenee suunnilleen näin: Verkkokaupasta tilatun nuken osat pestään ensin huolellisesti. Sen jälkeen aloitetaan maalausurakka, jossa vinyylipinta alkaa kerros kerrokselta muistuttaa yhä enemmän oikeata ihoa. Viimeistelyvaiheessa varjostetaan vielä juonteet, poimut ja verisuonet. Muutaman neliömillin kokoiset kynnet saavat ranskalaisen manikyyrin.

Reborn-nuken keskivartalo on kangasta, joka täytetään pehmeällä silikonipelletillä ja vanulla. Raajoihin sujautetaan lasihiekkaa, pään sisälle metallikuulilla täytetty sukkahousupussi ja vanua, jolloin nukesta tulee suunnilleen oikean vauvan painoinen. Eniten aikaa vievät hiukset. Ne ovat mohairia, joka istutetaan päänahkaan pari hiusta kerrallaan erikoisneulan avulla.

– Ihanin vaihe oli ehkä jalkapohjien maalaaminen. Niistä tuli lopulta niin aidon näköiset, että taidan jättää varpaat näkyviin, kun peittelen nuken kotona sänkyyn, Marjut suunnittelee.

Marjutin mielestä kiehtovinta oli pikkujalkojen maalaaminen. Niistä tulikin eri söpöt.

Vastasyntynyt reborn-nukke suloisine jalkaterineen.

Harrastus vetoaa käsityöläisiin ja keräilijöihin – toisille se tuo lohtua

Keksijän nimi ei ole tiedossa, mutta 1990-luvun taitteessa Yhdysvalloissa joku hoksasi purkaa tehdasvalmisteisen nuken osiin ja tuunata siitä aidomman näköisen. Tästä nimi reborn – uudestisyntynyt.

History of Dolls -sivuston mukaan ensimmäinen reborn-nukke ilmestyi myyntiin 2002 eBayssa. Harrastus levisi nopeasti ympäri maailmaa. Nykyään nukkeaihion voi valita katalogista kuvien perusteella. Kuuluisimpien suunnittelijoiden aihioita valmistetaan vain tietty numeroitu erä, joka usein myydään loppuun saman tien. Jos niitä onnistuu hamstraamaan, voi jälleenmyynnillä tehdä sievoisen voiton.

Reborn-nukkeharrastajat jakautuvat kolmeen ryhmään: tekijöihin, keräilijöihin ja hoivaajiin. Päivi Varvikko-Metsämäki kuuluu tekijöihin. Varsinaiselta ammatiltaan hän on ompelija. Yksi hänen suosituimmista tuotteistaan on unipesä, kankaasta valmistettu vauvan nukkumapaikka. Kerran muuan asiakas mainitsi unipesän tulevan reborn-nukelle. Anteeksi mille, ihmetteli Päivi. Uteliaisuudesta hän tilasi sellaisen itselleenkin.

Nuken persoonallinen ilme viimeistellään pienellä siveltimellä.

Nuken kasvoja maalataan tarkasti pienellä siveltimellä.

Noudettuaan paketin Päivi ei malttanut odottaa kotiin asti, vaan raotti laatikkoa jo postin pihalla. Hän miltei säpsähti. Pahvien välistä pilkisti ällistyttävän elävän näköinen vauvanukke. Se oli puettu pipoon ja toppahaalareihin – olihan talvi – ja sillä oli tutti suussa.

– Suljin paketin kiireesti, ettei kukaan kuvittelisi, että kuljetan laatikossa oikeata vauvaa, hän muistelee nauraen.

Kotona Päivi nosti nuken kääreistä vaistomaisesti niskasta tukien, asetti sen olkapäätään vasten ja taputteli hellästi pepulle. Siitä se lähti. Päivi halusi oppia tekemään näitä itse ja osallistui kurssille. Nyt hän laskeskelee valmistaneensa viitisenkymmentä nukkea. Suurin osa on myyty.

Keräilijät suhtautuvat reborn-nukkeihin kuin taideteoksiin. Ne asetellaan kotiin näkyvälle paikalle ihasteltaviksi ja niitä halutaan hankkia yhä lisää. Nukkeja käytetään myös opetustarkoituksiin muun muassa neuvoloissa ja sairaanhoito-oppilaitoksissa.

Joskus nukke hankitaan lohduksi.

Lue myös: Espoolainen Martin koristelee kotinsa jouluksi 60 savuavalla puu-ukolla: Isovanhemmilta peritty traditio ”lähti vähän käsistä”

Nuken keskivartalo on kangasta, mutta kuvausta varten se saa irtomasun.

Sängyssään uinuva reborn-nukke muistuttaa hätkähdyttävästi oikeaa vauvaa.

Reborn-nukke voi paikata kroonista vauvakuumetta

Taannoin Päivi vieraili reborn-nukkien omistajien suljetun Facebook-ryhmän tapaamisessa. Naisia nukkeineen saapui paikalle eri puolilta Suomea.

– He suhtautuvat nukkeihin melkein kuin oikeisiin vauvoihin. Niitä hoivataan, ja niille ostetaan aina uusimman malliston vaunut ja vaatteet.

Tapaamisen edetessä kävi ilmi, että joku naisista oli menettänyt lapsensa, osa kärsi lapsettomuudesta. Mutta suurin osa nautti muuten vain nukkien parissa puuhailemisesta.

Jotkut paikkaavat nuken avulla kroonista vauvakuumetta. Yksi heistä on liki viisikymppinen helsinkiläinen Riikka. Hän erosi kolme vuotta sitten ja jäi nyt 11- ja 6-vuotiaiden lastensa yksinhuoltajaksi.

– Tässä elämäntilanteessa saan läheisyyttä vain lapsiltani. Esikoinen on kuitenkin jo esiteini, eikä oikein anna enää koskea, ja kohta kuopuskin on liian iso äidin kainaloon, Riikka kertoo puhelimessa.

Riikka sanoo rakastavansa vauvoja. Kaupungilla hän pysähtyy usein ihastelemaan sellaisia nähdessään.

– On ollut vaikea luopua ajatuksesta, että tuskin saan enää kolmatta biologista lasta. Uutta miestä ei ole löytynyt ja ikäkin alkaa tulla vastaan.

Viime kesänä Riikka keksi tilata reborn-menetelmällä valmistetun nuken itselleen syntymäpäivälahjaksi. Ajatus oikeaa vauvaa muistuttavasta nukesta tuntui liian oudolta, joten hän valitsi Tähtien sota -elokuvasta tutun Baby Yodan hahmon. Se maksoi 139 euroa. Yodaa hän saa hellitellä mielin määrin. Erityisen mukavaa on nukkua päiväunia nuken kyljessä.

– Ei se tietenkään tunnu samalta kuin elävä vauva. Mutta on se eri tavalla ihmisen oloinen kuin vaikkapa lelunalle.

Lähisukulaisia lukuun ottamatta Riikka ei ole kertonut kenellekään uudesta perheenjäsenestä, sillä joissakin ihmisissä reborn-nukke herättää vahvoja reaktioita. Samasta syystä hän ei esiinny tässä jutussa oikealla nimellään. Vieroksuntaan löytyy tieteellinen syy.

Japanilainen robottiasiantuntija Masahiro Mori huomasi 1970-luvulla, että robottiin suhtaudutaan sitä myönteisemmin, mitä enemmän se muistuttaa ihmistä. Mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Sen jälkeen suhtautuminen muuttuu jyrkän torjuvaksi. Ilmiötä kutsutaan nimellä uncanny valley, outo laakso. Tässä ”oudossa laaksossa” liian inhimillinen robotti muuttuu sympaattisesta kavahduttavaksi. Sama pätee nukkeihin.

Keskustelupalstoilla reborn-nukeista käydään kiivasta debattia. Esimerkiksi vauva.fi -sivustolla yksi haluaa kieltää lailla ”kuolleen vauvan näköiset” nuket. Toinen ihmettelee, miksi ihmisten harmittomia omituisuuksia pitäisi demonisoida.

Lue myös: Riko Karri pukeutuu eläinhahmoksi ja on silloin rohkeampi versio itsestään: ”Turripiireissä ei tuomita, joten ihmiset uskaltavat olla oikeasti sellaisia kuin ovat”

Päivin kotona yksi kokonainen huone on omistettu nukeille.

Päivi Varvikko-Metsämäen kotona yksi kokonainen huone on omistettu nukeille.

Nuket saavat vaatteet, varusteet, oman huoneen ja turvakaukalon

Ison omakotitalon yksi huone on omistettu nukeille. Rekillä roikkuu rivi pastellinsävyisiä vauvanvaatteita. On rattaat, syöttötuoli ja turvakaukalo. On jopa kirpparilta löytynyt vanha neuvolavaaka, jolla ”vastasyntyneet” punnitaan.

Päivi Varvikko-Metsämäki on halunnut sisustaa huoneen viihtyisäksi, sillä täällä hän luovuttaa valmistamansa nuket tilaajille. Ei se nyt ihan adoptiota vastaa, mutta jotakin juhlavaa tilaisuudessa on.

– Vähän kuin luovuttaisi koiranpennun tai kissanpoikasen uuteen kotiin.

Parhaillaan huoneessa odottelee kotiuttamista kolme nukkea. Nuket ovat suht arvokas investointi: hinta vaihtelee aihiosta riippuen 400–500 euron välillä. Lähtijä saa Päiviltä lisäksi mukaansa aina kaksi vaatekertaa.

Tavallisesti asiakas menee mykäksi nähdessään nukkensa ensi kertaa. Sitten hän nostaa sen varovaisesti syliin ja seuraa ihastuneita huokaisuja. Nukke matkustaa uuteen kotiin kantokassissa, jotkut ovat hankkineet autoon jopa turvakaukalon. Usein Päivin puhelimeen kilahtaa kuva luovutetusta nukesta uudessa kodissaan. Kuvia lähetetään ”kätilölle” joskus vielä pitkän ajan päästäkin.

Nora Torkkeli ja Marjut Sarka syleissään reborn-nukke.

Kohta vauvat pakataan kantokasseihin, ja tuoreet ”äidit” Nora Torkkeli ja Marjut Sarka ovat valmiita lähtemään kotiin.

Huuhteluainetta tuttipulloon ja lämmin asu kotimatkalle

Voi ei, Nora parahtaa.

Nukke on viittä vaille valmis, kun tulee harmittava takaisku. Torson kaulaosan kangas ratkeaa. Se on kursittava kasaan ennen kuin pään voi kiinnittää paikoilleen.

– Tuliko tästä nyt sektio tai pihtisynnytys, Marjut aprikoi vieressä.

Oliverin syntymäajaksi kirjataan lopulta klo 13.05 ja nukke kiikutetaan mitattavaksi ja punnittavaksi: 52 senttiä, 2350 grammaa. Potra poika!

Marjut ja Nora sanovat ymmärtävänsä naisia, joille syntyy vahva tunneside reborn-nukkeen. Heitä itseään kiinnostaa lähinnä tekoprosessi.

– Ei me näillä leikitä!

Mutta eivät valmiit nuket ole heillekään ihan mitä tahansa käsitöitä. Marjut esittelee nukelleen varaamaansa tuttipulloa, joka näyttää olevan puolillaan maitoa. Oikeasti se on valkeaa huuhteluainetta. Nora pukee nukelle bodyn, kukkahaalarit sekä itse neulomansa villasukat ja lapaset ennen kuin asettaa sen hellästi pehmustettuun kotiutuskassiin.

– Onko sillä nyt varmasti tarpeeksi päällä? Ulkona on aika kylmä, Päivi huolehtii.

Kotiin Säkylään ajellessa naiset suunnittelevat poikkeavansa Prismassa. Sieltä hankitaan Eeville ja Oliverille muutama varavaatekerta.

X