Elisa, 42, ei voi jättää Pipo-koiraa hetkeksikään yksin kotiin: ”Muistan ajatelleeni, että muusta varmaan selviää”
Elisa ei voi jättää Pipo-koiraansa tämän voimakkaan eroahdistuksen vuoksi hetkeksikään yksin kotiin. Koirasta luopuminen ei ole silti koskaan tuntunut vaihtoehdolta.
Pipo-koira on Elisa Rimailalle rakas perheenjäsen.
Elisa ei voi jättää Pipo-koiraansa tämän voimakkaan eroahdistuksen vuoksi hetkeksikään yksin kotiin. Koirasta luopuminen ei ole silti koskaan tuntunut vaihtoehdolta.
Elisa Rimaila oli koko elämänsä haaveillut koirasta. Vuonna 2018 elämäntilanne oli sellainen, että koira sopi siihen mainiosti – rinnalla oli avopuoliso, jonka kanssa jakaa päivittäistä vastuuta. Läheiset ja kaverit voisivat tarvittaessa toimia apukäsinä.
Elisan hyvä ystävä oli hankkinut rescue-koiran. Tästä inspiroituneena Elisakin alkoi tutustua rescue-koirayhdistyksiin.
Kesäkuussa 2018 Elisan ja tämän avopuolison perheeseen haettiin lentokentältä rescue-koirayhdistyksen Suomeen koiratarhalta lennättämä terrieri.
– Pipo tuli meille Espanjasta ollessaan puolivuotias, pentu vielä, Elisa kertoo.
”Tajusin, että koira on yksin ihan paniikissa”
Elisalla oli aiemmin kokemusta hevosten kanssa toimimisesta. Se loi uskoa siihen, että koirankin kanssa kaikki kyllä hoituisi.
– Ajattelin, että minulla on maanläheinen ja järkiperäinen suhtautuminen eläimiin.
Yksi ongelma oli kuitenkin luonteeltaan sellainen, mikä mietitytti Elisaa jo ennen koiran ottamista.
– Muistan ajatelleeni, että muusta varmaan selviää, kunhan koiralle ei tule sellaista eroahdistusta, että sitä ei voi jättää kotiin.
Pipon kanssa Elisa ja hänen avopuolisonsa noudattivat alusta alkaen yhdistyksenkin jakamaa ohjetta, jonka kerrottiin auttavan eroahdistuksen välttämisessä: koiraa kannattaa jättää heti yksin, jotta se tottuu yksinoloon.
Kun Pipo jätettiin yksin, se pissasi ja kakkasi sisälle riippumatta siitä, oliko se yksin viisi minuuttia vai joitakin tunteja. Se saattoi myös haukkua tai ulvoa yksin jäätyään.
Elisa yritti toimia saamansa ohjeen mukaan ja jättää koiraa sitkeästi yksin, vaikka huoli koirasta olikin kova. Ajan kanssa yksin ollessa pissailu ja kakkailu loppuivatkin. Ehkä tämä alkaa tästä sujua, Elisa ajatteli.
Eroahdistuksen todellinen tola selvisi, kun eläintenkouluttaja ehdotti Pipon yksinolon kuvaamista. Elettiin tammikuuta 2020, jolloin Pipo oli harjoitellut yksinoloa puolisentoista vuotta.
– Oli kauheaa katsottavaa, miten hädissään Pipo oli. Se kipitteli ympäriinsä, haukkui, ulvoi ja raapi välillä ovea. Silloin tajusin, että koira ei pärjää yksin vaan on ihan paniikissa.
Elisan nykykäsityksen mukaan heille kerrottu ohje eroahdistuksen välttämiseksi ei ole aukoton, vaan eroahdistus usein pahentuu, kun koira toistuvasti jätetään yksin, vaikka yksinolo pelottaa sitä. Lisäksi eroahdistus voi Elisan nykykäsityksen mukaan olla perinnöllistä.
Eläintenkouluttajan opeilla Pipoa lähdettiin kouluttamaan uudestaan. Koulutus ei kuitenkaan tuntunut johtavan mihinkään, joten apua haettiin myös eläinlääkäriltä. Pipo aloitti ahdistuslääkityksenkin, mutta merkittävää parannusta sekään ei tuonut harjoitteluun – ja sittemmin lääkkeestä onkin jo luovuttu.
– Mietimme, että me teemme jotain väärin tai koiralla on jokin syy siihen, että se ei pysty oppimaan tällaisia asioita. Aloimme epäillä, että syy voisi olla terveydellinen.
Tuhansia euroja vuodessa eläinlääkärikuluihin
Pipolta on tutkittu niin polvet, lonkat kuin hampaatkin. Sisäelimiin erikoistunut lääkäri on tutkinut koiran. Ruokavaliota on korjattu ja närästyslääkettä kokeiltu. Pipo on käynyt fysioterapeutilla. On jumpattu ja hierottu ja yritetty päätellä, onko Pipolla kipuja vai ei.
Elisa on myös itse opiskellut koirahierontaa ja hakenut lisätietoa nykyaikaisesta koirankoulutuksesta.
Mitään selkeää Pipon käytöstä selittävää vaivaa ei ole löytynyt, vaikka koiraa on tutkittu nenästä hännänpäähän.
Eläinlääkärien korkeat hinnat ovat puhuttaneet monia – ja myös Pipon kuluihin on uponnut sievoinen summa. Pipon kohdalla puhutaan tuhansista euroista vuodessa.
Lue myös Seuran kolumni: Rakas koirani maksaa vuodessa tuhansia euroja – Missä meidän koiranomistajien kipuraja menee?
Pipoa ei jätetä lainkaan yksin kotiin
Tällä hetkellä Pipoa ei jätetä lainkaan yksin kotiin. Elisan puoliso tekee paljon iltavuoroja, kun taas Elisa työskentelee toimistoaikaan.
– Kun avopuolisoni saa kolmeksi viikoksi eteenpäin työvuorolistan, tsekkailen, miksi illoiksi voin sopia iltamenoja ja minä päivinä menen lähitöihin. Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että voin ottaa Pipon mukaan myös töihin, ja hän onkin kollegoille mieluinen vieras.
Myös koiran hoitoon viemistä mietitään jo hyvissä ajoin etukäteen. Hoidolla tarkoitetaan joko Pipon viemistä tuttujen turvaan tai koirien päivähoitoon.
– Pipo on ollut vanhemmillani aika paljon, ja heistäkin on kuoriutunut koiraihmisiä – tai ainakin tämän yhden koiran ihmisiä, Elisa kertoo.
Mieluiten Elisa jättää Pipon juuri vanhemmilleen tai tuttujen huomaan kodinomaiseen ympäristöön. Mielenrauhaa tuo kuitenkin tieto siitä, että hädän tullen koiran voi jättää vuorokauden ympäri auki olevaan päivähoitoon. Ensimmäistä kertaa Pipo kävi päivähoidossa viime syksynä.
Yksi arkipäivä päivähoidossa maksaa runsaat 40 euroa, mutta Elisa on onnistunut hankkimaan tarjouksesta sarjalippuja, joilla päivän hoidon saa hieman edullisemmin.
”Ulkopuolelta tulee hirveästi kommentteja”
Elisa on tottunut kuulemaan ihmettelyä siitä, että koiraa ei voida jättää hetkeksikään kotiin yksin.
– Ulkopuolelta tulee hirveästi kommentteja. Tilanteemme kuulostaa kauhean haastavalta niiden korvaan, jotka eivät elä sitä. Minustakin se olisi varmasti joskus kuulostanut omituiselta.
Elisa on aistinut, että moni tulkitsee tilannetta ylihuolehtimiseksi.
– Ehkä se on ihmisille hieman vierasta, että ajatellaan todella eläimen hyvinvointia. Pipon eroahdistus on paniikkitila. Jos ihmisellä on suljetun paikan kammo, ei se parane sillä, että ihminen lukitaan komeroon ja sanotaan, että pääset ulos, kun olet rauhallinen. Koiralla tällainen toimii vielä huonommin, sillä se ei ymmärrä syy-yhteyttä.
Usein Elisalta myös kysytään, eikö toisen koiran hankkiminen voisi ratkaista ongelmaa.
– Se ei välttämättä ole ollenkaan avuksi. Pipo on niin ihmisten perään. Päivähoidossakin se istuskelee ihmisten seurassa.
Ja on toisen koiran kanssa kotiin jättämistä kokeiltukin.
”Haluaisin enemmänkin koiria. En uskalla.”
Kukka-koira, joka alkujaan innoitti Elisan hankkimaan rescuen, on Pipon paras ystävä ja ollut Elisalla paljon hoidossa. Senkään seurassa Pipo ei ole voinut jäädä panikoitumatta kotiin ilman ihmisiä.
– Se on murheellista, koska itse haluaisin enemmänkin koiria. En uskalla, kun kaksi koiraa on taas vaikeampi saada hoitoon kuin yksi, Elisa sanoo.
Koirasta luopuminen ei ole tuntunut vaihtoehdolta
On selvää, että Elisan suurin uhraus Pipon eteen on hänen oma vapautensa.
– Jos joku pyytää spontaanisti lähtemään jonnekin, ensimmäisenä joudun miettimään, voiko koira tulla mukaan. Välillä tarvitsen taukoa koirasta huolehtimisesta – että voin vain mennä vapaasti. On tärkeää miettiä koiran hyvinvointia, mutta jossain vaiheessa on hyvä ajatella myös sitä, miten oma hyvinvointi kestää.
Huumori on auttanut vaikeissa hetkissä. Elisa on nauranut joidenkin lapsiarkea elävien kaveriensa kanssa, miten monet asiat ovat ihan verrattavissa.
Avopuolison kanssa yhteinen aika ilman koiraa esimerkiksi elokuvissa on todellista laatuaikaa. Myös lyhyemmät yhteiset hetket ovat erityisiä.
– Tuntuu edelleen ihan oudolta, jos pääsee yhdessä avopuolison kanssa vaikkapa kauppaan.
Esimerkiksi säännöllinen liikuntaharrastus olisi Elisan mieleen, mutta ei tässä elämäntilanteessa mahdollinen. Vaikka vaikeita hetkiä on ollut, ei Elisa ole kertaakaan harkinnut Piposta luopumista.
– Koirasta luopuminen ei ole silti koskaan tuntunut vaihtoehdolta. Pipo on perheenjäsen. Se on iloinen veijari, joka tuo elämääni aitoa iloa ja läsnäoloa. On ihana seurata, miten fiksu ja viihdyttävä tyyppi Pipo on ja mitä kaikkea se keksii.
Jo ensimmäisellä kerralla Pipon kanssa ulos lähtiessä Elisa huomasi, että jokin oli muuttunut.
– Tuntui, että maailmaa alkoi katsoa ihan eri tavalla. Asuimme silloin vielä Helsingin keskustassa – ja olin vain tottunut kävelemään kaiken ohi. Yhtäkkiä sitä alkoikin puhella ihan vieraiden ihmisten kanssa kadun kulmalla. Suhtautumiseni ympäristöön muuttui koiran myötä.
Kenties tulevaisuudessa Pipo voi vielä jäädä yksin kotiin
Elisa näkee, että kenties vielä joku päivä Pipo voisi jäädä yksin kotiin. Elisa seuraa aktiivisesti erilaisia, nykyaikaista koulutustietoa jakavia koira-asiantuntijoita somessa. Hän on löytänyt sitä kautta tieteelliseen tietoon perustuvaa yksinolokoulutusta, jossa kaikki lähtee siitä, että koira oppii yhdistämään yksinolon rauhalliseen mielentilaan.
– Toivoa on. Esimerkiksi mieheni työhuoneella tai autossa Pipo pystyy olemaan hetken yksin sen verran, jos täytyy käydä vaikkapa apteekissa tai kaupassa. Näiden kokemusten perusteella tiedän, että Pipoa olisi mahdollista jättää yksin. Mutta työtä sen eteen on vielä tehtävä.
Kommentit
Eikä kyse ole ”pärjäämisestä”. Selkeästi et ole koira ihminen ja ymmärrä mistä on kyse. Itse olen ihan eläin alalla töissä ja silti koira on eroahdistunut ollut aina. Vaikka on opetettu kuten muutkin ja asian eteen tehty kaikki.
Kommentit
Oman koiran kohdalla on eroahdistukseen helpottanut pitkä lenkki aamuisin, selkeät rutiinit ja kun mun koira on perso ruualle niin jätän sille ennen kotoota lähtöä kongeihin ja muihin älypeleihin aamuruuan sekä luun jota voi nakertaa päivän mittaan. Kaikki ne yleensä vielä piilotan että menee kauemmin aikaa aktiviteetteihin. Mutta ymmärrän että jokainen koira on yksilö, tämä toimii meillä mutta joillakin voi toimia joku muu tai sit ei ollenkaan. Meilläkin kesti kauan löytää ne oikeat keinot ja ehkäistä sitä ettei kuluta energiaa etsimällä ruokaa kaapeista, pöydiltä, roskiksista ja muualta. Tämä käytös siis lisäänty kun mulla alko olla vuoroja enemmän töihin enkä ollut enään niin paljon kotona viikossa.
Eroahdistus voi myös osin selittyä koiran rescue-taustalla ja tämä riski olisi ihmisten hyvä tiedostaa rescue-koiraa ottaessa. Rescue-koiran kohdalla et voi koskaan tietää, millaisissa olosuhteissa pentu on viettänyt ensimmäiset kahdeksan elinviikkoaan, tai onko se ylipäätään edes saanut viettää ensimmäistä kahdeksaa viikkoa turvallisesti emänsä ja muun pentueen seurassa. Toisaalta jos emä on esimerkiksi kokenut pentuja hoitaessaan voimakasta stressiä, tämä välittyy suoraan myös pentuihin ja vaikuttaa mm. niiden hermostolliseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Jos taas pentu on erotettu emosta ja sisaruksista liian varhain, sen henkinen kehitys häiriintyy. Liian varhaisen vierottamisen ja erilaisten käytöshäiriöiden korrelaatio on tieteellisesti todistettu. Ns. varhainen vuorovaikutus on koirien henkiselle kehitykselle aivan yhtä tärkeää kuin ihmiselläkin. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikilla rescue-taustaisilla koirilla olisi aikuisena automaattisesti ongelmia, mutta hankkiessasi rescue-koiran, otat aina tietoisen riskin.
Itse en olisi uskaltanut ottaa ensimmäiseksi koiraksi rescueta, koska en katso, että minulla olisi ollut kouluttajana riittävästi taitoja auttaa koiraa selviämään traumaattisen taustan tuomista mahdollisista haasteista ja ongelmista. Täsmälleen samanlaisia varhaisen vuorovaikutuksen häiriintymisestä johtuvia ongelmia voi olla tietenkin myös kaikilla muilla tavoin epämääräisissä olosuhteissa kasvaneilla pennuilla. Perinnöllisistä syistä hermostollisia ongelmia voi toki joskus ilmetä myös normaalin varhaisen vuorovaikutuksen kokeneilla pennuilla, mutta todennäköisyys häiriöille on todella paljon suurempi, jos olosuhteet eivät ole olleet ideaalit pennun kehitykselle.
Itse hankin pennun vastuulliselta suomalaiselta kasvattajalta ja pääsin seuraamaan pentujen kehitystä, emän käyttäytymistä ja vointia, sekä pentueen ja emän vuorovaikutusta viikkojen ajan aina luovutusajankohtaan (8 vk) saakka. Näin pystyin osaltani varmistamaan, että ensimmäinen koirani oli ainakin saanut mahdollisimman normaalit ja tasapainoiset eväät kasvaa henkisesti tasapainoiseksi aikuiseksi.
Voi olla elämä haasteellista tulevaisuudessa. Kun on noin vaativa koira. Siinä pitää aina selvittää omat ja toisen menot koiran takia. Mitä jos tohon vielä tulisi lapsia mukaan. Sitten vielä harkitaan toisen koiran ottamista kun ei pärjätä yhdenkään kanssa. Onnea tulevaisuuteen.
Eikä kyse ole ”pärjäämisestä”. Selkeästi et ole koira ihminen ja ymmärrä mistä on kyse. Itse olen ihan eläin alalla töissä ja silti koira on eroahdistunut ollut aina. Vaikka on opetettu kuten muutkin ja asian eteen tehty kaikki.
Oman koiran kaverina on muita koiria, samanrotuisia. Ei auta asiaa eikä toisaalta pahenna asiaa. Ollut 13 vuotta eroahdistunut ja riippuvainen minusta. Sekä kaikki eivät halua lapsia tai voi saada niitä eli mistä se oletus? Sekä lisäksi en ymmärrä miten se tähän tilanteeseen vaikuttaisi. Edelleen koiraa ei vain voisi jättää yksin kuten ei lastakaan. Eli koiran kanssa olisi joku tai se otettaisi mukaan paikkoihin.
Onpa ikävä ja turha kommentti. Sisällössä ei varmasti ole mitään uutta omistajalle. Henkilö ei ole artikkelin perusteella hankkimassa toista koiraa vaan HALUAISI sellaisen. Lapsen spekulointi tuntemattomalle ihmiselle on myös melko epäkypsää. Annetaanko rauhaa ja rakkautta hankalassa tilanteessa elävällä kurjan jossittelun sijaan? Hän tekee elämässä varmasti parhaansa kuten me muutkin.
Kuin lukisi omaa tilannettani, en vain voi mitenkään kuvitella luopuvani koirastani joten pitää vain olla hyvin luova aina välillä.
Voi Pipo kulta! Ihana koira, mutta eroahdistus on joskus vähän haasteellista. Tyttäreni (nyt jo 14-v koiralla) oli nuorena paha eroahdistus. Eräs eläinlääkäri neuvoi laittamaan koiran mahdollisimman kompaktiin, pieneen tilaan, se voisi auttaa. Koira laitettiin vessaan ja lempipehmolellu, ruokaa ja vesi sinne mukaan. Se auttoi tämän koiran kohdalla. Myöhemmin koira tuli meille ja meillä oli silloin 3 kissaa, joitten kanssa koiruliini pärjäsi hyvin ja osasi olla rauhassa vapaana talossa ilman ahdistusta.
Täällä myös eroahdistuneen omistaja ja ärsyttää ja harmittaa nämä neuvot kommenteissa. Menikö pointti ohi? Koira on 5v. Voin luvata, että sen kanssa on kokeiltu kaikkea. Neuvot on ihan viimeinen asia, mitä vuosia eroahdistuneen omistaja kaipaa. Yksikään, joka ei ole eroahdistunutta omistanut ei ole perehtynyt asiaan yhtä hyvin kuin vuosia eroahdistuneen kanssa elänyt. Voitaisiinko neuvojen sijaan antaa myötätuntoa?
P.s. oma koira myös hyvästä kennelistä ja saanut seurata pentujen kasvua ja kasvattaja ollut tukena 6 vuotta ja niin vaan koiralle sattui eroahdistus. Eikä siihen ole vielä ikinä auttanut sivullisten viisastelut.
Onpa harvinaisen hieno ihminen. Itsellä ollut oman kehitysvammaisen lapsen kanssa sama eroikävä tarhasta lähtien. Tytär nyt 26v ja asuu kanssani, Helpommalla olisin päässyt laittamalla laitokseen johon en ikinä lääkäreiden kehoituksesta huolimatta suostunut.
Itselläni on myös uroskoira jota ei voi jättää koskaan yksin. On 13-vuotias rotukoira, eli siis on ollut minulla ihan pienestä pennusta lähtien. Eroahdistus ja paniikki pahenneet iän myötä ja kun sen eka koirakaveri, 2 vuotta nuorempi uros kuoli vuosia sitten sairauteen. Hänen kanssaan pystyi jättämään aamupäivällä keskenään ja aluksi saattoi kuulua jotain mut rauhoittui. Nykyään ei auta toiset koirat eikä mikään. Saa paniikki kohtauksen ja juoksee kämppää ympäri. Haukkuu kovaa paniikissa. Lisäksi todettu sydänsairaus nyt aiheuttaa sen ettei riskiä voi ottaa eli voisi sydän pysähtyä. Olen järjestänyt aina jonkun kotiin seuraksi kun pitää lähteä johonkin. Autoon voi jättää mm. jos kävisi vaikka kaupassa. Sielläkin alkaa haukkumaan jos kuluisi aikaa. Kotiin ei ollenkaan jos ei ole joku tuttu paikalla, vaikka onkin minuun erityisesti riippuvainen eli on onnellinen vain kun saa olla kanssani. On äärettömän rakas joten ihan selkeä juttu et näin mennään vaikka kyllähän se rajoittaa tietyllä tavalla siihen on tottunut vuosien aikana.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous