Tea Vasarainen ja Sinko-koira
Tea Vasarainen ja Sinko-koira ovat työpari. 
Työ ja raha

Kun poliisikoira Sinko kuuli sanat ”Onko mummo mennyt metsään”, se tiesi mitä tehdä

Poliisikoira Singon ja ohjaaja Tea Vasaraisen välisen suhteen ytimessä on luottamus. Parin saumattomalla yhteistyöllä on pelastettu ihmishenkiä.
Teksti: Terhi Harper Kuvat: Niclas Mäkelä

”Et pölli!” komentaa vanhempi konstaapeli, poliisikoiraohjaaja Tea Vasarainen belgianpaimenkoira malinois -rotuista Sinkoa, kun he palaavat työvuorosta kotiin.

Käsikirjoitus etenee aina tutun kaavan mukaan.

– Sinko varastaa hanskat, pipon tai kengän ja kuljettaa aarteen sohvalle. Katseellaan se varmistaa, että olen huomannut tapahtuneen. Sen jälkeen juoneen kuuluu, että Sinko saa paijauk­sia ja rapsutuksia. Nauran aina mieheni kanssa koiran oivalle huumorintajulle.

Kun Sinko kolme vuotta sitten tuli taloon, ensimmäisen viikon Tea nukkui pennun vieressä lattialla. Ruoan ja herkut se sai yksinomaan Tealta, ja metsässä he kävivät paljon kahdestaan.

– Oli tärkeää, että Sinko oppi luottamaan minuun. Että minä olen se henkilö, jonka kanssa kannattaa tehdä hommia. Hyvä vuorovaikutus ei synny vaatimalla, vaan muokkaamalla sitä, mitä koira itsekin tuo leikkiin.

Menettämisen pelosta ei juuri puhuta ääneen.

Kadonnut löytyi kuusikon alta

Valmistuminen poliisikoiraohjaajaksi oli ollut Tean unelma poliisikouluajoista lähtien. Paikka ohjaajakurssilla aukesi vuonna 2019, vuosikymmen virkaan astumisen jälkeen.

Kesällä 2020, kun Sinko oli vasta aloittelemassa työuraansa, Tea kiinnitti liinan koiran kaulapantaan ja lausui koodisanat ”Onko mummo mennyt metsään?”

Partio oli vastaanottanut ilmoituksen kadonneesta henkilöstä.

– Juuri, kun olimme aikeissa pyytää vapaaehtoista pelastuspartiota apuun, Sinko bongasikin vielä yhden hajun, ja henkilö löytyi kuusikon alta.

Onnistuminen heti alkuun tuntui erityisen hyvältä. Sinko oli osoittautunut luottamuksen arvoiseksi.

– Kun työtehtävä päättyy hyvin, Sinko aistii hyvän mieleni ja kollegoiden ilon. Silloin sitä on myös helppo palkita kehuilla ja rapsutuksilla, kun koira on aivan liekeissä.

Tea on huomannut, että kollegoilla herahtaa herkästi tippa silmään, jos nelijalkaisesta työparista joutuu luopumaan. Menettämisen pelosta ei silti juuri puhuta ääneen.

– Kerran olin mukana tilanteessa, jossa kollegan poliisikoira sai puukosta. Silloin mietin, mitä tunteita olisin itse käynyt läpi, jos sama olisi tapahtunut Singolle. Koira on paitsi työtoveri myös rakas ystävä.

X