Opiskelu ei ole iästä kiinni

Opiskelulle ei ole olemassa ikärajaa. Sinusta itsestäsi on kiinni, istahdatko koulunpenkille viisitoistavuotiaana vaiko viisikymppisenä.

Mari Ojamaa, 16 vuotta:

”Aloitin opiskelun Helsingin Diakonissaopistolla heti peruskoulun jälkeen, ja kohta on vuosi täynnä”, Mari Ojamaa kertoo.

Ojamaa opiskelee lähihoitajaksi, mutta kolme vuotta kestävä lähihoitajakoulutus on vain välietappi nuoren naisen tulevaisuuden suunnitelmissa.

”Minusta pitäisi tulla nuorisotyönohjaaja, tai niin ainakin haluaisin. Koulutus kestää ehkä kaksi vuotta, ja sen jälkeen voin vielä jatkaa diakonissaksi jos siltä tuntuu”, Ojamaa miettii.

Jatkokouluttautuminen diakonissaksi vie Ojalalta toiset kaksi vuotta. Jos Ojamaan suunnitelmat toteutuvat, hän tulee istumaan koulunpenkillä vielä ainakin seuraavat kuusi vuotta. Eikö edessä siintävä opiskeluputki yhtään hirvitä?

”Onhan se tietysti pitkä aika, mutta en minä ihan yhteen menoon aio kolmea ammattia suorittaa! Lähihoitajakoulun jälkeen pidän välivuoden ja menen armeijaan. Sitten jossain vaiheessa voisin ehkä käydä lukionkin!”, Ojamaa maalailee.

Siirtyminen koululaisesta opiskelijaksi on ollut Mari Ojamaalle suuri muutos monella tapaa. Opiskelutahti on muuttunut vaativammaksi ja vastuutakin on tullut lisää. ”Melkein kaikki aika kuluu opiskeluun. Täällä on paljon rankempaa kuin peruskoulussa, täytyy lukea tosi paljon että pääsee kursseista läpi. Olen kuitenkin päättänyt, että viikonloppuja en opiskeluun käytä”, Ojamaa kertoo.

Susanna Peevo, 31 vuotta:

Opiskelu ei ole iästä kiinni

Opiskelu on sallittua kenelle tahansa ja milloin tahansa. (Kuva: A4 Media / Transworld)

Opiskelulle ei ole olemassa ikärajaa. Sinusta itsestäsi on kiinni, istahdatko koulunpenkille viisitoistavuotiaana vaiko viisikymppisenä.
Mari Ojamaa, 16 vuotta:

”Aloitin opiskelun Helsingin Diakonissaopistolla heti peruskoulun jälkeen, ja kohta on vuosi täynnä”, Mari Ojamaa kertoo.

Ojamaa opiskelee lähihoitajaksi, mutta kolme vuotta kestävä lähihoitajakoulutus on vain välietappi nuoren naisen tulevaisuuden suunnitelmissa.

”Minusta pitäisi tulla nuorisotyönohjaaja, tai niin ainakin haluaisin. Koulutus kestää ehkä kaksi vuotta, ja sen jälkeen voin vielä jatkaa diakonissaksi jos siltä tuntuu”, Ojamaa miettii.

Jatkokouluttautuminen diakonissaksi vie Ojalalta toiset kaksi vuotta. Jos Ojamaan suunnitelmat toteutuvat, hän tulee istumaan koulunpenkillä vielä ainakin seuraavat kuusi vuotta. Eikö edessä siintävä opiskeluputki yhtään hirvitä?

”Onhan se tietysti pitkä aika, mutta en minä ihan yhteen menoon aio kolmea ammattia suorittaa! Lähihoitajakoulun jälkeen pidän välivuoden ja menen armeijaan. Sitten jossain vaiheessa voisin ehkä käydä lukionkin!”, Ojamaa maalailee.

Siirtyminen koululaisesta opiskelijaksi on ollut Mari Ojamaalle suuri muutos monella tapaa. Opiskelutahti on muuttunut vaativammaksi ja vastuutakin on tullut lisää. ”Melkein kaikki aika kuluu opiskeluun. Täällä on paljon rankempaa kuin peruskoulussa, täytyy lukea tosi paljon että pääsee kursseista läpi. Olen kuitenkin päättänyt, että viikonloppuja en opiskeluun käytä”, Ojamaa kertoo.

Susanna Peevo, 31 vuotta:

”Minulla on menossa seitsemäs vuosi opintoja Turussa. Opiskelen Åbo Akademissa pääaineenani taidehistoria ja sivuaineena muun muassa museologia”, Peevo kertoo.

Susanna Peevo aloitti yliopisto-opiskelunsa 24-vuotiaana, ja hän on koko opintojensa ajan käynyt työssä rahoittaakseen opiskelunsa. Työn ja opiskelun yhteensovittaminen on sujunut pääosin ongelmitta, mutta välillä Peevo on joutunut tasapainoilemaan löytääkseen tarpeeksi aikaa molemmille intresseille.

”Riippuu tietysti kauhean paljon työstä ja siitä, miten paljon ja kuinka usein työtä tekee, mutta kyllä minun mielestä on ihan mahdollista yhdistää työ ja opinnot. Jompikumpi tietysti saattaa kärsiä, ja minulla niin on käynyt opintojen kanssa”, Peevo myöntää.

Kolmekymppistä Peevoa opintojen pitkittyminen ei kuitenkaan suuremmalti harmita. ”Ei minua haittaa, että opinnot kestävät. Vaikka opiskelenkin jo seitsemättä vuotta, on pitkästä opiskeluputkesta ollut hyötyäkin. Olen saanut tavallaan elää hirveän helppoa elämää pitkän aikaa, minulla ei ole ollut sitä tavallista yhdeksästä viiteen -duunia”, Peevo miettii.

Hankaluuksia samanaikaisesta opiskelusta ja työssäkäynnistä on seurannut eniten Peevon taloudelle.

”Tässä iässä sitä vaatii elintasoltaan jo enemmän kuin nuorena. Enää ei jaksa eikä halua sellaista opiskelijan elämää, että eletään tonnikalalla ja pastalla. Ja sitten kun käy töissä, täytyy olla hirveän tarkka, ettei tienaa liikaa mutta tienaa kuitenkin sen verran, että työnteko kannattaa. Opintotukea olen joutunut palauttamaan usein, sillä Suomessa opiskelija ei saa olla rikas.”

Susanna Peevon pitkä yliopistoura alkaa kuitenkin olla jo lopuillaan. ”Gradu valmistuu ehkä kuukauden sisällä ja sen jälkeen jäljellä on enää pari tenttiä. Viimeistään syksyllä pitäisi saada paperit ulos. Sen jälkeen pitäisikin sitten päästä oikeisiin töihin omalle alalle”, ravintola-alalla kolme kertaa viikossa työskentelevä Peevo suunnittelee.

Jaakko Nyman, 54 vuotta:

”Minulla kaikki lähti käyntiin oikeastaan ihan väärässä järjestyksessä. Lähdin vuonna 1980 Helsingin kesäyliopistoon lukemaan aikuiskasvatustiedettä. Opiskelin yliopistotasoisia kursseja, vaikken ollut käynyt edes peruskoulua”, Nyman muistelee.

Kipinä opiskeluun oli syttynyt, ja abbrobatur ja cum laude – arvoiset opintosuoritukset takataskussaan Nyman päätti jatkaa eteenpäin ja innostui oman ammattitaidon kehittämis- ja ylläpitokursseista.

”Kävin työsuojelu- ja työnohjauskoulutuksessa ja luin kieliä kansalaisopistossa. Se oli semmoista oman ammattitaidon päivyttämistä.”

Opintojensa ohella Nyman oli kokopäiväisesti töissä järjestökouluttajana ammattijärjestöalalla.

Aikuisiällä Nyman teki erikoisen ratkaisun ja palasi takaisin peruskoulun penkille.
”Olin aikoinani käynyt vain kansalaiskoulun, ja niillä taidoilla en enää pärjännyt lainkaan. Varsinkin kielet ja ma! tematiikka tuntuivat vaikeilta, joten opiskelu piti aloittaa ihan alusta. Palasin 80-luvun lopulla takaisin koulunpenkille ja suoritin peruskoulun kahdessa vuodessa iltalinjalla. Nyt minulla sitten onkin kaksi voimassa olevaa päästötodistusta, toinen kansalaiskoulusta ja toinen peruskoulusta, Nyman naurahtaa.

Peruskoulun jälkeen Jaakko Nyman suuntasi iltalukioon, sillä miehen mielessä siinteli haave valkolakista. ”Iltalukiota kävin kolme vuotta, ja ylioppilaaksi kirjoitin keväällä 1993”, Nyman kertoo.

Ylioppilastutkinnon jälkeen Nyman vasta pääsikin vauhtiin.

”Minun teki mieli lähteä Helsingin liiketalouden ammattikorkeakouluun (Helia) lukemaan liiketaloutta. Tarkoitukseni oli valmistua tradenomiksi. Sitten tuli kuitenkin työpaikan vaihdos Itä-Pasilasta Pohjoisrantaan. Työmatka piteni huomattavasti enkä enää jaksanut opiskella työpäivän jälkeen ja keskeytin opinnot.”

Seuraava askel opintiellä oli Espoon liiketalousinstituutti ja tietotekniikkaopinnot. Sieltä Nyman sai idean aloittaa merkonomiopinnot ja koota taskussa olevat opintoviikot tutkinnoksi.

”Viime keväänä sain kasaan opistotason merkonomitutkinnon, ja nyt minulla on meneillään eräänlainen huilausvaihe. Saattaa olla, että palaan vielä opiskelemaan lisää. Nyt minä luen espanjaa Helsingin aikuisopistossa ja kuntoliikuntaohjaajan kurssikin kiinnostaisi.”

Marianne Riiali / A4 Media Oy, Helsinki

Kuva: A4 Media / Transworld