Päivät kuin siivillä – ammattina lentoemäntä

Lentoemäntä on yhä monen unelma-ammatti. Glamourin lisäksi ammatissa on kuitenkin myös paljon vastuuta, koska lentoemännät vastaavat matkustajien turvallisuudesta ja hyvinvoinnista lennon aikana.

Lentoemäntä Päivi Simolan, 32, tammikuu on ollut kiireinen rekrytointien takia. Vaikka matkustaminen alkaa olla arkipäivää, Finnairin lentoemäntäkurssit ovat säilyttäneet suosionsa. Tie unelma-ammattiin käy lentoyhtiöiden järjestämien kurssien kautta. Syksyn kursseille oli 1400 hakijaa, joista kurssitettiin noin 130 uutta työntekijää. Parhaillaan talven haussa valikoidaan sata työntekijää 850:stä kurssille hakeneesta.

”Lentoemäntä vastaa matkustajien turvallisuudesta ja hyvinvoinnista lennon aikana. Uskoisin että Finnair nähdään turvallisena, suomalaisena ja kansainvälisenä työnantajana. Ja onhan toki tässä ammatissa ripaus glamouriakin”, hän toteaa iloisesti ja napakasti.

Vaatimuksina on kohtelias ja palvelualtis mieli, joka tarkoittaa hyvää kotikasvatusta, 22 vuoden ikää kurssivuonna, kielitaitoa, hyvä fyysistä kuntoa ja 160cm:n pituus. ”Hyvien tapojen tulee olla hallussa! Ikä on kuitenkin asia, joka menettää merkityksensä. Tiimityötaidot ovat henkilökunnalle tärkeitä, ja ikä ei ratkaise kun töitä tehdään yhdessä. Tilanteet, miehistöt ja matkustajat vaihtelevat jatkuvasti. Toisaalta vaihteleva työ pitää nuorekkaana. Kuusikymppisten kollegoiden ikää ei hevillä arvaisi.”

Kurssille hakijoiden joukossa on ollut 45-vuotiaitakin. ”Pikemminkin näkisin, että elämänkokemuksesta on hyötyä. Yhteen hiilen puhaltaminen on tärkeää, omia työtehtäviä ei voi erottaa toisista. Kollegat ovat tärkeä voimavara”,

Päivät kuin siivillä

”Kurssille hakijoista on vaikea löytää yhteistä nimittäjää, mutta useimmilla on joko kaupallinen tai matkailualan koulutus. Vuosia sitten hakijoina oli paljon sairaanhoitajia. Asiakaspalvelukokemuksesta ja työskentelystä ihmisten kanssa on myös etua, mutta ei sen puute ketään välittömästi karsi. Joustavuus, paineensietokyky ja ystävällisyys ovat arvostamiamme ominaisuuksia”, Päivi Simola luettelee. Simola on itse koulutukseltaan matkailumerkonomi, ja valmistui hiljan tradenomiksi.

Vuodesta 1996 lentänyt Simola ei ole aina haaveillut lentoemännän ammatista, vaan päätyi kurssille perhepiiriin vihjeestä. ”En ole päivääkään katunut sitä, että tulin sattumalta hakeneeksi! Päivät kuluvat kuin siivillä”, hän toteaa. Kymmenen vuotta ammatissa on mennyt kepeästi.

Tyypillistä päivää ei Simolan mukaan ole. ”Olen tehnyt kouluttajana paljon opetustyötä toimistolla, jolloin minulla on ollut säännölliset työajat. Lennot voivat alkaa neljältä aamuyöllä tai neljältä päivällä. Töihin on aina mukava tulla, aikaisista aamuherätyksistä huolimatta. Lentoon valmistautuu mielessään hyvin, ja siitä seuraa hyvän olon tunne, kun se on onnellisesti ohi. Työasiat eivät seuraa kotiin! Mitään ikävää ei kohdalleni ole sattunut.”

Tukevasti maan pinnalla

Lentoemännille järjestään koulutusta, ja he voivat edetä organisaatiossa eri tehtäviin. Päivi Simola on ollut mukana kouluttamassa uusia emäntiä, ja toiminut sisäisessä help desk -palvelussa, joka auttaa lentävää henkilökuntaa tietotekniikan kanssa. ”Koulutus alkoi kiinnostaa oman toimen ohella aivan heti, joten suuntauduin sinne jo vuonna 1997. Organisaation sisällä voi hakea erilaisiin koulutuksiin ja tehtäviin, esimerkiksi serfice chefiksi, joka tarkoittaa kaukomatkojen business-luokan lentoemäntää, ja esimieskoulutukseen, eli purseriksi”, Simola selvittää. Lentoemännillä on paikkansa koneessa virkaiän mukaan.

Päivi Simola hymyilee helakasti sille stereotypialle, että lentoemännät seurustelisivat vain lentäjien kanssa. ”Lienee totta vain televisiosarjoissa”, hän naurahtaa. Vaikka Päivi Simola nauttiikin työstään, hän aikoo pitää kotvan jalkansa tukevasti maan kamaralla. ”Raskaana olevat lentoemännät eivät saa lentää.”

Kuvan henkilö ei liity juttuun.
Teksti: Laura Parkkinen / A4 Media Oy (9.2.2006)