Työ ja raha

Uuvutatko itseäsi näkymättömällä metatyöllä?

Mä voin käydä kaupassa, jos sä listaat, mitä ostetaan. Kuka tällöin oikeastaan tekeekään varsinaisen homman?

Teksti:
Riina-Maria Metso
Kuvat:
Kuvitus Katja Tukiainen

Ajatteletko kaiken muille valmiiksi?

Mä voin käydä kaupassa, jos sä listaat, mitä ostetaan. Kuka tällöin oikeastaan tekeekään varsinaisen homman?

Lapseni syntymäpäiviä juhlitaan viikon päästä. Niitä on suunniteltu jo viikkoja. Keitä kutsutaan? Oliko joku laktoositon tai gluteeniton? Missä myydään oikeanlaisia vaahtokarkkeja Late Lammas -kakkuun? Mistä vastikään luinkaan sen lohivoileipäkakun ohjeen?

Kun sankari puhaltaa kahdeksan kynttilää lampaan naamasta (miten ne muuten pysyvät pystyssä sokerimassassa?), olen tehnyt hetken eteen työtä jo tunteja. Ajattelutyötä. Metatyötä.

Metatyöstä keskustellaan nyt paljon. Se on julkisuudessa liitetty etenkin vanhemmuuteen: Kuka on se, joka perheessänne ajattelee kaiken valmiiksi? Kuka tekee kaiken pohdinnan, jotta arki pyörii ja elämä onnistuu?

Sillä, että ajattelutyö jakautuu epätasaisesti, voi olla yllättävän vaaralliset seuraukset.

Jonkun on ajateltava

– Metatyö on työtä koskevaa työtä, erikoispsykologi, psykoterapeutti Teemu Ollikainen sanoo.

– Sälä voisi olla arkisempi termi kuvaamaan sitä. Kaikkeen työhön kuuluu sälää.

Sitä kuuluu myös kaikkiin ihmissuhteisiin. Jonkun on aina ajateltava asiat valmiiksi. Ystävyyssuhteissa jonkun täytyy päättää, mitä tehdään ja missä nähdään. Parisuhteessa päätettäviä asioita on vielä enemmän ja joka päivä: Mitä tänään syödään? Mitä kesälomalla tehdään? Mä voin käydä kaupassa, jos teet listan. Kuka silloin oikeastaan tekee varsinaisen homman?

– Metatyön epätasainen jakautuminen voi saada aikaan melko primitiivisiäkin reaktioita. Kullakin on tietty sisäinen malli siitä, mikä on oma ja mikä toisen rooli yhteisössä. Jos toinen ei tunnu täyttävän rooliaan ja velvollisuuksiaan, se luo epäreiluuden ja epätasaisuuden asetelmaa. Se voi olla parisuhteelle haitallista, koska terveeseen parisuhteeseen ei kuulu tekemisien ja tekemättömyyksien laskeminen ja vertailu, Ollikainen kuvaa.

Äiti, henkilöstöjohtaja

Vanhemmuuteen kuuluu valtava määrä mielessä pidettäviä asioita. Kuka ne pitää mielessä? Useimmiten äiti, Ollikainen myöntää.

– Mies ajautuu vähän marginaaliin usein jo äitiysloman aikana. Miehen rooli lapsiperheessä on edelleen enemmän huoltomies tai tekninen vastaava, kun naisen rooli on henkilöstöjohtaja.

Roolijaolla on seurauksensa. Naista jatkuva asioiden mielessä pitäminen raivostuttaa ja uuvuttaa. Tyypillisiä ovat myös epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen ja hylätyksi tulemisen tunteet: meidän pitäisi olla yhdessä, mutta olen taas tämänkin asian kanssa yksin.

Miehelle syrjässä oleminen voi aiheuttaa surua ja kaipuuta mutta myös ärtymystä ja turhautumista. Toisaalta ihmisillä on taipumus arvioida omaa osuuttaan missä tahansa asiassa yltiöpositiivisesti.

– Kaikki autoilijat pitävät itseään parempana kuskina kuin muut ja kaikki psykoterapeutit itseään keskimääräistä parempana terapeuttina. Parisuhteessa molemmilla on olo, että tekee itse vähän enemmän kuin toinen.

Epäreiluus on riski

Ollikainen epäilee, että myös mies tekee mielestään metatyötä.

–Naisen sälä näkyy eri tavalla kuin miehen sälä. Naisen silmälaseista irtoaa ruuvi. Mies on tilannut netistä erikoisruuvisarjan tietokoneen muistikortin vaihtamista varten. Sillä lasienkin ruuvi kiinnitetään, Ollikainen kuvaa.

Parisuhteelle metatyön epätasainen jakaantuminen tai kokemus siitä on aina riski.

Aseta rajat myös töissä

Metatyö turhauttaa Ollikaisen mukaan myös työelämässä. Mekaanista ”sihteerityötä” joutuu hoitamaan yllättävän paljon esimerkiksi toimistotöissä ja asiantuntijatehtävissä. Turhautumisen aste on pitkälti persoonasta riippuvaista. Etenkin visionäärit ahdistuvat helposti metatyöstä, joka harvemmin on luovaa ja innovatiivista.

Vaikka metatyö on monen työtehtävän onnistumisen edellytys, huonosti organisoituna se kuormittaa ja pitkään jatkuessaan jopa uuvuttaa.

– Hallinnan tunne työstä katoaa helposti sälän seurauksena. Oman työn organisoiminen ja rajaaminen on keskeinen työelämätaito, ja sen merkitys kasvaa koko ajan. Pitäisi oppia ymmärtämään, mikä määrä metatyötä mihinkin tehtävään sisältyy ja pystyä nopeasti arvioimaan, onko tehtävä realistisesti mahdollinen, Ollikainen sanoo.

Metatyö tulee sysätyksi useimmiten nuorimpien työntekijöiden niskoille, koska he eivät rohkene kieltäytyä siitä ja haluavat osoittaa hyödyllisyytensä. Myös tunnolliset ja kiltit työntekijät hoitavat usein metatyötä muidenkin puolesta.

– Moni oppii rajaamaan ja sanomaan ”ei” vasta lievän tai pahemman uupumusjakson jälkeen.

Älä syytä vaan sovi

Mitä voi tehdä, jotta metatyö ei aiheuta avioeroa tai burnoutia?

Työelämän metatyöhön Ollikainen tarjoaa avuksi ei-sanan opettelun lisäksi kognitiivista ergonomiaa. Se tarkoittaa esimerkiksi, että rytmittää työtehtäviä, pitää taukoja ja keskittyy korkeintaan kahteen asiaan kerrallaan. Ihmisen työmuistin kapasiteetti on rajallinen, ja siksi on huonoin vaihtoehto tehdä montaa asiaa yhtä aikaa.

– Päätöksiä tehdessä mieleen mahtuu tasan yksi asia kerrallaan, Ollikainen sanoo.

Myös vanhemmuuden metatyöhön on sovittava selkeät säännöt. Niitä sopiessa kannattaa välttää syyttelytyyppistä keskustelua.

– Oma kokemus epäreiluudesta helposti yleistyy ja äärimmäistyy. Ei enää puhuta siitä, että teen enemmän, vaan että teen kaiken. Sen sijaan voi listata tehtävät mielekkyyden mukaan. Voi jopa yllättyä, että omasta mielestä vastenmielisin homma onkin toisen mielestä mukava. Joitain asioita voi tehdä yhdessä. Samoin kuin purjeveneessä myös parisuhteessa voi olla kerrallaan vain yksi kippari, ja kaikki tottelevat häntä. Rooleja pitää muistaa vaihtaa välillä.

X