Työ ja raha

Yrittäjäksi nuorena ryhtyminen vaatii intoa ja uskoa omiin kykyihinsä – Veera, Victoria ja Suvi kertovat, miten se onnistuu

Ei paksua lompakkoa eikä pitkää työkokemusta, mutta intoa ja uskoa senkin edestä. Veera Lehmonen, 29, Victoria Nuottanen, 31, ja Suvi Haimi, 37, uskalsivat ryhtyä yrittäjiksi nuorina. Mitä muuta elämään mahtuu ja mistä he saavat voimaa vaikeina hetkinä?
1.6.2019 Teksti: Leeni Peltonen Kuvat: Niclas Mäkelä

Laitetaan kello muistuttamaan kesken työpäivän, pidetään silloin tauko ja tehdään sata haarahyppyä! Kukapa olisi uskonut, että tästä kahden nuoren työharjoittelijan hassusta ideasta syntyy yritys, jolle Business Finland viiden vuoden kuluttua antaa 1,25 miljoonan euron kasvurahoituksen.

Siksi toimitusjohtaja Veera Lehmonen, 29, ostaa tänään töihin samppanjaa. Helsingin kantakaupungissa Cuckoo Workoutin toimistolla seitsemän hengen tiimi juhlii myös sitä, että työntekijöistä on samana päivänä leivottu yhtiön osakkaita.

Cuckoo Workout on taukoliikuntasovellus, jolla pyritään parantamaan työhyvinvointia. Pelinomainen nettisovellus kannustaa pitämään työpäivän aikana liikunnallisia taukoja, joita vauhditetaan lyhyillä jumppavideoilla ja firmojen leikkimielisellä keskinäisellä kilpailulla. Sovellusta käyttää jo 15 000 työntekijää 120 yrityksessä 15 maassa. Työterveyslaitos tutki vastikään Cuckoon käyttäjiä ja sai positiivisia tuloksia.

Vaikka yritys ei vielä tuota voittoa, sen menestykseen ovat uskoneet niin sijoittajat kuin asiakkaat. Kasvuhalu on kova.

– Olin aloittaessani tosi nuori ja naiivi, ja se oli varmaan minun onneni, Veera Lehmonen sanoo nyt.

Uskoa on koeteltu monet kerrat, mutta sellaisina hetkinä ovat auttaneet rohkeus ja usko tehdä mahdottomasta mahdollista.

”Tasapainon löytäminen elämään yrittäjyyden ja vapaa-ajan välillä on ollut vaikeaa.”

Rankimpia hetkiä oli se, kun ensimmäinen Cuckoo Workoutiin palkattu työntekijä, lahjakas koodari menehtyi kesken Helsinki City Marathonin. Toinen kova paikka oli, kun tiet erkanivat alkuperäisen yhtiökumppanin kanssa. Ensimmäiset irtisanomiset, joita Veera toimitusjohtajana joutui tekemään, saivat hänet voimaan niin huonosti, että hän oksensi kadulle kotiin palatessaan.

Vaikka innostus vie mukaan, on myös muistettava elää

Stressi vei Veeralta jossain vaiheessa yöunet kokonaan, ja hän hakeutui lääkärille, joka sattui olemaan ymmärtäväinen Helena Miranda. Kipulääkärinäkin hyvin tunnettu Miranda auttoi Veeraa saamaan taas unen päästä kiinni, mutta hän myös innostui Cuckoon ideasta niin paljon, että lähti sen yhdeksi rahoittajaksi.

– Tasapainon löytäminen elämään yrittäjyyden ja vapaa-ajan välillä on ollut vaikeaa, mutta onneksi ystävät ovat olleet tukena ja välillä väkisinkin repineet mukaan rientoihin, Veera sanoo.

Nykyisin hän osaa nauttia vapaa-ajasta ja painottaa, että vaikka innostus vie mukaan, on myös muistettava elää.

Pelkästään huoletonta nuoruutta hän ei koe elävänsä, vaikka tarinat San Franciscon tai Slushin sijoittajatapaamisista kuulostavat monen yrittäjän-alun unelmalta.

– Samaan aikaan kun yritys ja ilo sen kehityksestä antavat minulle hurjasti energiaa, olen myös koko ajan vastuussa siitä, Veera pohtii.

Hän sanoo olleensa tähän asti pääosin ”parisuhteessa Cuckoon kanssa”. Juuri nyt kun yrityksellä on kasvu käynnissä, hänen mielessään eivät pyöri sulhasehdokkaat.

– Tosin jos täydellinen match osuu kohdalle, niin silloinhan se ei kysy aikaa tai paikkaa! En kuitenkaan halua, että rakastuminen saisi minut luopumaan itselleni tärkeistä asioista tai että suhde tulisi minun ja yrityksen väliin. Haluan parisuhteen, joka tukee molempien unelmia, Veera sanoo.

Hän on, ehkä ainakin puoliksi tosissaan, ilmoittanut menevänsä naimisiin elokuussa 2020. Kumppani tosin on vielä haussa.

Kahvilayrittäjä Victoria Nuottanen: ”Lapseni ovat kasvaneet kahviloissa”

Victoria Nuottanen

Victoria Nuottanen unelmoi omasta kahvilasta jo yläkouluikäisenä.

Kahvila on juuri sellainen, josta Victoria Nuottanen, 31, on aina unelmoinut. Kahvi Charlotassa Helsingin Kampissa puhua pälpätetään vapautuneesti, sen kalusteet ovat kodikkaasti eri paria ja mikä tärkeintä, siellä tuoksuu hyvä kahvi.

– Tiesin jo 14-vuotiaana, että haluan oman kahvilan, Victoria sanoo. Tuota unelmaa hän lähti jahtaamaan tekemällä kaikkia ravintola-alan töitä tiskaamisesta yökerhossa tarjoilemiseen. Neljä vuotta Norjassa ja työpaikat tunnelmallisissa kaféissa vahvistivat yritysideaa.

Nyt Kahvi Charlotta täyttää viisi vuotta ja toimii Kampin lisäksi kahdessa osoitteessa Tikkurilassa. Henkilökuntaa on reilut kymmenen. Kahvilaketjun idea on kahvin alkuperän tunteminen: se tiedetään jopa tilan tarkkuudella.

– Olemme käyneet Kolumbiassa tiloilla, joilta tuodaan meille kahvia. Käyttämämme paahtimo ostaa käsin poimitut pavut suoraan näiltä tiloilta. Maksamme viljelijäperheelle noin 25 prosenttia enemmän kuin markkinahinnan, Victoria kertoo. Seuraavaksi hän aikoo matkustaa kahvitiloille Ecuadoriin ja Peruun.

Hän on nähnyt, mihin kahvin hinnan polkeminen johtaa: nuoret eivät enää usko saavansa elantoa vanhempien kahviplantaasilta. He lähtevät työnhakuun suuriin kaupunkeihin, jolloin kylät kuihtuvat ja vanhemmat eivät löydä työlleen jatkajaa.

”Tässä kahvilassa on kiinni kaikki, mitä minulla on”

Oman yrityksen perustaminen on opettanut kantapään kautta, miten vaativaa ja vastuullista on työllistää toisia. Lähes ilman lainaa, omien säästöjensä turvin ja yksin yrityksen perustanut Victoria on venyttänyt penniä ja kolunnut kierrätyskeskuksia kahviloita kalustaessaan.

– Ostin kahvilan ensimmäiset koneet tuhannella eurolla, ja isä teki kahvilaan baaritiskin ja pöytiä. Olen tarkka taloudesta, sillä tässä kahvilassa on kiinni kaikki, mitä minulla on, Victoria sanoo.

Vaikeimpien päätösten eteen hän on joutunut, kun asiat eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaan. Työntekijän irtisanominen tai toimipaikan sulkeminen ovat ottaneet koville.

Yksi- ja kolmivuotiaiden lasten äitinä Victoria joutuu venymään sekä kotona että töissä. Ja kun työntekijä sairastuu, se on viime kädessä Victoria, joka tulee paikkaamaan. Ja kun omat lapset sairastuvat, sitten ”sumplitaan miehen kanssa”.

– Yhden lapsen kanssa oli vielä helppoa, mutta kahta lasta ei niin vain napata kainaloon ja jatketa töitä. Mutta kyllä molempien tyttöjeni voi sanoa kasvaneen kahviloissa! Victoria sanoo.

Suvi Haimi: ”Koira on paras stressinpoistaja”

Suvi Haimi

Suvi Haimin yritysidea käynnistyi omasta ärsyyntymisestä kosmetiikkapakkausten epäekologisuuteen.

Yksitoistaviikkoinen toimistokoira Helli kirmailee vihreällä matolla. Suvi Haimi, 37, kyykistyy sen viereen lattialle kirjoittamaan sähköpostia ja selittää samalla, miksei hänellä ole työpöytää: Sulapacin väkimäärä kasvaa vauhdilla, ja tilat ovat käymässä pieneksi parillekymmenelle hengelle.

Sulapac on biohajoavia pakkausmateriaaleja kehittävä yritys, jonka asiakkaita ovat esimerkiksi Lumene, Fazer ja Stora Enso. Uudenlaista materiaalia kaivataan niin juomapilleihin kuin kosmetiikkapakkauksiin. Suvi Haimi hyppäsi biokemistin tutkijanuralta start up -yrittäjäksi – miten siinä niin kävi?

– Olin vähän turhautunut jatkuvaan apuraha-anomusten tehtailuun, jota akateeminen työ vaatii. Olin väitöskirjan jälkeen tutkijana Hollannissa, kun professori Dirk Grijpma tartutti minuun kipinän yrittäjyydestä. Hän uskoi minuun niin paljon, että sijoitti rahaa yritykseeni, vaikka meillä ei vielä ollut edes valmista tuoteideaa, Suvi kertoo.

Hän perusti Sulapacin yhdessä toisen tutkijan, Laura Kyllösen kanssa. Molempia ärsytti näky kylpyhuoneessa: kosmetiikka saattoi olla ekologista, mutta pakkaukset eivät. Siitä lähti idea biohajoavasta pakkausmateriaalista.

– Minun vahvuuteni on se, että uskallan ajatella isosti. Olen ollut onnekas saadessani siihen myös tukea; esimerkiksi professorini Riitta Seppänen-Kaijansinkko sanoi kerran, että lennä sinä vaan, kyllä me sua kannatellaan! Omaan ajatteluun luottaminen on tärkeää niin akateemisessa kuin yritysmaailmassa, Suvi sanoo.

Sulapacissa pyritään pitämään huolta työn ja muun elämän tasapainosta

Sulapac on saanut rahoittajilta – joiden joukossa on muun muassa Chanel – useamman miljoonan ja hakee parhaillaan lisää pääomaa. Kasvusuunta on maailmanmarkkina, erityisesti USA. Kuluttajien ekologisen tiedostavuuden kasvu saa globaalit brändit etsimään muoville korvikkeita, ja siinä on Sulapacin sauma.

– Meidän vaistomme näyttää osuneen oikeaan: ekologisuus, alkuperäisyys, pohjoismaisuus ja luonnollisuus ovat monen kuluttajan toivelistan kärjessä, Suvi sanoo.

Yrityksen kasvukausi vaatii paljon, ja Suvin epävarmuudensietokyky on kehittynyt viime vuosina entisestään. Päiväkoti-ikäisen pojan äiti myöntää, että perhe joutuu venymään. Ymmärtäväinen mies, lojaalit ystävät ja kärsivälliset vanhemmat ovat aarteita. Suvin yhtiökumppani Laura on parhaillaan äitiyslomalla. Sulapacissa pyritään pitämään huolta työn ja muun elämän tasapainosta, vaikka vauhti on kova.

– Paras stressinpoistaja on kuitenkin tuo musta möykky, sanoo Suvi ja osoittaa Helli-koiraa. Kun edellinen koira kuoli, hän tuli yhdeksän kuukauden ajan testanneeksi elämää ilman koiraa, mutta ei siitä mitään tullut: kaipuu oli valtava, ja heti kun sopiva koiranpentu löytyi, muutti Helli Suvin perheeseen.

Kun koiran ja lapsen kanssa painelee metsään, puhtaaseen suomalaiseen luontoon, saa pään nollattua. Samalla vahvistuu myös usko siihen, mitä tekee: parempaa huomista, jossa pakkausmateriaalit eivät kuormita luontoa.