Anna-Kaisa antaa lapsille ja nuorille eläinavusteista psykoterapiaa – usein se on viimeinen keino, kun kaikki muu on kokeiltu

Psykologi ja psykoterapeutti Anna-Kaisa Pitkänen auttaa asiakkaitaan yhdessä eläinten kanssa. Eräs eläin opetti hänellekin jotain olennaista ihmisenä olemisesta ja merkityksellisestä elämästä.

Islanninhevonen Eiristä huokuu rauha ja lempeys. Anna-Kaisa Pitkänen painaa kasvonsa sen kaulaan ja silittää karheaa harjaa. Eläimen ja ihmisen välillä on yhteys, jossa ei sanoja tarvita.

Hevoset ovat Anna-Kaisalle tuttuja jo lapsuudesta, sillä hän on aina ollut hevostyttö. Nykyään hevoset ovat myös hänen työkavereitaan, sillä Anna-Kaisa on psykologi ja psykoterapeutti, joka tekee eläinavusteista psykoterapiaa. Täällä Breytingin terapiatilalla Hyvinkäällä on Eirin ja kahden muun islanninhevosen lisäksi lampaita, kanoja, kaneja, koira ja tallikissa.

Eläimet auttavat Anna-Kaisaa auttamaan asiakkaita, joista useimmat ovat vaikeista mielenterveys- ja neuropsykiatrisista ongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria.

Se, että Anna-Kaisasta ylipäätään tuli terapiatyötä eläinten kanssa tekevä psykoterapeutti, on erään omalaatuisen hevosen ansiota.

Haastava tapaus

2000-luvun alkupuolella Anna-Kaisa työskenteli toimittajana. Lehdistössä alkoivat tuolloin vaikeat ajat saneerauksineen ja yt-neuvotteluineen. Vaikka Anna-Kaisalla ei ollut hätää silloisessa työpaikassaan, ajatus uranvaihdoksesta virisi.

Samoihin aikoihin Anna-Kaisan elämään oli tupsahtanut kilpauransa taakse jättänyt täysiverihevonen. Anna-Kaisa oli ostanut hevosen sydäntään kuunnellen. – Fantoom ei ollut mikään reipas ruuna, vaan monin tavoin oireileva ja haastava tapaus.

– Fantoomilla oli jäänyt päälle kilpavuosien stressi. Se oli sairastunut stressiperäiseen oireyhtymään, joka aiheutti sille suolisto-oireita mutta myös psyykkisiä oireita. Hevonen oli passiivinen ja siltä puuttui elämänilo ja oma-aloitteisuus.

Anna-Kaisa huomauttaa, että Fantoomia oli sen kilpauran aikana hoidettu varmasti hyvin, sen aikaisen tietämyksen mukaan. Nykyään kuitenkin tiedetään, että suurella osalla aktiivisesti kilpailleista hevosista on stressioireita, joillakin vähemmän ja joillakin enemmän.

Hän alkoi tutkia, mikä hevosta oikein vaivaa. Miksi se voi fyysisesti ja psyykkisesti niin huonosti, vaikka sillä oli kaikki edellytykset voida hyvin?

Toisin katsomisen taito

– Fantoom muutti elämääni monin tavoin. Hevoseen tutustuminen ja sen kuntouttaminen ja hoitaminen käynnistivät prosessin, jossa me molemmat kävimme läpi isoja asioita, Anna-Kaisa sanoo.

Fantoomin kanssa ei voinut toimia kuten perinteisessä ratsastajien koulutuksessa neuvotaan: ihminen on hevosen johtaja ja kontrolloi sitä kaikissa tilanteissa. Anna-Kaisa päätyi valitsemaan toisenlaisen tien ja antoi hevoselle enemmän vapautta ja luottamusta.

– En halua inhimillistää eläimiä liikaa, eläin on kuitenkin eläin. Silti koen, että kun Fantoom tuli aidosti kuulluksi, se muuttui tasapainoisemmaksi ja rauhallisemmaksi ja oppi luottamaan minuun. Samalla itselläni meni täysin uusiksi kaikki käsitykset siitä, mitä hevosen kanssa tekeminen ja oleminen on.

Tiivis yhdessäolo Fantoomin kanssa alkoi muuttaa myös Anna-Kaisaa.

– Tämä voi kuulostaa korkealentoiselta, mutta se vei minut polulle, jolla opin sietämään paremmin epävarmuutta ja ottamaan riskejä. Pääsin lähemmäs itseäni ja päämääriäni. Koska Fantoomin kanssa kaikkea oli pitänyt katsoa toisin ja usein luottaa vain omaan järkeen ja sydämeen, aloin ajatella vähemmän yleisiä oppeja tai ohjenuoria siitä, mitä ihmisen tulisi tehdä saavuttaakseen elämässä sitä tai tätä.

Arvot kirkastuvat

Psykologia oli aina kiinnostanut Anna-Kaisaa – ja nyt hän rohkaistui hyppäämään uuteen. Psykologian opinnot toimittajan töiden ohella veivät aikaa, vaikka välillä Anna-Kaisa pitikin opintovapaata. Hän huomauttaa olevansa todella harmissaan aikuiskoulutustuen lakkautuksesta, koska se tarjoaa monelle mahdollisuuden vaihtaa ammattia varmempaan tai vähemmän kuormittavaan työhön tai aloille, joilla tarvitaan kipeästi työvoimaa.

Valmistuttuaan psykologiksi vuonna 2014 Anna-Kaisa työskenteli erikoissairaanhoidossa aikuisten ja nuorten parissa. Breytingin terapiatilalla hän alkoi tehdä töitä opiskelijatyönä kolmisen vuotta sitten.

– Viime keväänä sain kognitiivisen käyttäytymisterapian opinnot valmiiksi ja valmistuin psykoterapeutiksi. Olen täydentänyt osaamistani myös sosiaalipedagogisella hevostoiminnanohjaajan koulutuksella ja ratsastusterapeuttikoulutuksella.

Eläinavusteinen psykoterapia vie 85 prosenttia Anna-Kaisan työajasta. Kyseessä on arvovalinta, kutsumustyö, joka ei päästä tekijäänsä yhtä helpolla kuin perinteinen keskusteluterapia siisteissä sisätiloissa.

Arvojen mukaisen elämän eläminen on yksi oivalluksista, joita Fantoom auttoi Anna-Kaisaa tekemään.

– Toiminta eläinten parissa voi käynnistää arvopohdintaa ja auttaa tavoittamaan omiin arvoihin liittyviä tunteita. Useinhan psyykkisen kärsimyksen taustalla on, että ihminen elää ristiriidassa itselleen tärkeiden asioiden kanssa.

Erilaista psykoterapiaa

Anna-Kaisan vastaanotolla käyvillä lapsilla ja nuorilla on monisyisiä oireita ja haasteita, kuten masennusta ja ahdistuneisuutta, autismia ja puhumattomuutta. Usein eläinavusteinen terapia on viimeinen keino, kun kaikki muu on jo kokeiltu.

– Yleensä terapia alkaa tilaan ja sen eläimiin tutustumalla. Siitä edetään kokemukselliseen ja toiminnalliseen työskentelyyn. Esimerkiksi hevosen tai lampaan kanssa voidaan tutkia sitä, miten eläin tulee lähelle ja millaisia tunteita se itsessä herättää. Eläintä hoitaessa ja sitä ruokkiessa voidaan aluksi jutella vaikkapa siitä, miten lapsi tai nuori pitää huolta itsestään.

Anna-Kaisan asiakkailla on usein isoja puutteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja siksi ihmisen kanssa oleminen voi olla heille hyvin haasteellista. Eläin murtaa jäätä, se tuo keveyttä ja iloa tilanteisiin. Pikkuhiljaa myös puhuminen terapeutin kanssa helpottuu.

– Eläin hyväksyy terapian aloittavan ihmisen sellaisena kuin hän on. Sille ihminen ei ole terve tai sairas, epäonnistunut tai menestyjä. Eläin on avoin, aito, myötäelävä ja leikkisä. Se kutsuu ihmistä kokeilemaan toisenlaista toimintaa ja tutkimaan rohkeasti omaa itseään ja maailmaa ympärillään.

Anna-Kaisa painottaa, että eläin­avusteiseen psykoterapiaan liittyy aina terapeuttinen viitekehys. Esimerkiksi ratsastamaan ei lähdetä huvin vuoksi vaan vaikkapa siksi, että asiakas voisi turvallisesti kohdata omia pelon, avuttomuuden ja pienuuden tunteitaan.

Eläinavusteinen psykoterapia sopii myös aikuisille, mutta ongelmana on, että se ei kuulu Kelan työ- ja opiskelukykyä kuntouttavan psykoterapian piiriin.

– Tämä on suuri pulma, sillä esimerkiksi nuorissa aikuisissa on paljon autismikirjon kuntoutujia, joille perinteiset psykoterapiamenetelmät eivät välttämättä sovi.

Anna-Kaisa on nähnyt työssään monia onnistumisia: Sen, miten eläimen kanssa työskentely synnyttää rohkeutta ja halukkuutta harjoitella vaikeita tai ahdistavia asioita myös omassa arjessa. Tai vaikkapa sen, miten eläimen kanssa koettu aito onnistumisen tunne vahvistaa itsetuntoa ja kokemusta siitä, että vaikeuksista huolimatta pystyy myös muuttumaan.

– Eläin voi tuottaa vilpitöntä iloa, vaikka ihminen kokisi elämänsä muuten täysin toivottomana ja tarkoituksettomana. Tätä kokemusta ei koskaan pidä vähätellä.

Lemmikkien voima

Jokainen lemmikinomistaja tai hevosten kanssa puuhaava tietää, että eläin tekee hyvää. Luotettavan eläimen läheisyys ilahduttaa, lohduttaa ja keventää stressiä.

Tutkimuksissa on todettu muun muassa, että jos silitämme kolme minuuttia turvalliseksi kokemaamme eläintä, läheisyyshormoni oksitosiinin eritys alkaa lisääntyä voimakkaasti elimistössämme. Stressihormoni kortisolin eritys taas vähenee.

”Eläimelle ihminen ei ole terve tai sairas, epäonnistunut tai menestyjä.”

– Pelkästään lemmikin omistamisen uskotaan monin tavoin tukevan ihmisen kehon ja mielen hyvinvointia. Ihan samalla tavalla kuin terapiassa, lemmikin omistaja tai harrastaja voi eläimen kanssa oppia stressinsäätelytaitoja, itsetuntemusta ja tunnetaitoja.

Fantoomin ja Anna-Kaisan yhteinen taival loppui hevosen ollessa liki kolmenkymmenen. Sen voimat hiipuivat pikkuhiljaa ja se sai viettää viimeiset vuotensa rauhallisella maatilalla lajitoveriensa seurassa. Anna-Kaisa muistelee hevostaan kunnioituksella, rakkaudella ja suurella kiitollisuudella.

– Olen esimerkki siitä, että jos annamme eläimelle mahdollisuuden, se voi opettaa meille monia tärkeitä asioita ihmisenä olemisesta ja merkityksellisestä elämästä.

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Terveys

   Hoidettiin ensin bakteerivaginoosina – Taru Salovaaran väsymys, yöhikoilu ja oudot vuodot paljastuivat kohdunkaulan syöväksi: "En ollutkaan kuvitellut oireitani"

2. Julkkikset

   Maria Ylipään jumalainen imetyskuva – ”Kirkossa saan olla juuri sellainen kuin olen”

3. Julkkikset

   Ripsa Koskinen-Papunen on ollut naimisissa 25 vuotta: "Jos se on minusta kiinni, voin olla seuraavatkin 25 vuotta”