Itsetuntemus

Naiset kertovat, mihin riitaan ystävyys loppui – ”Odotin kaksi tuntia terassilla”

Annan lukijat jakavat kokemuksiaan siitä, mikä ajoi välit katkaisevaan riitaan ystävän kanssa. Monelle se oli vasta ensimmäinen riita koko ystävyyssuhteessa.

Teksti:
Susanna Sarimaa
Kuvat:
iStock

”Seuraavana päivänä hän soitti, että ystävyytemme on irtisanottu.”

Annan lukijat jakavat kokemuksiaan siitä, mikä ajoi välit katkaisevaan riitaan ystävän kanssa. Monelle se oli vasta ensimmäinen riita koko ystävyyssuhteessa.

Joskus elämässä välit ystävään katkeavat, ja se voi sattua monenlaisista syistä. Kysyimmekin Annan lukijoilta, mistä heillä on ystävän kanssa syntynyt ylitsepääsemätön riita ja mitä tapahtunut heille opetti.

Kokemuksiaan jakoi 118 naista. Yli puolet vastaajista kertoi ystävyyden kestäneen pitkään ennen päättymistä, yli 10 tai jopa 20 vuotta. Kiinnostavaa oli myös se, että 78 prosentilla ratkaiseva riita, viimeinen niitti, oli samalla vasta ensimmäinen riita.

Vähemmistö (17 %) oli harmissaan välien katkeamisesta ja toivoi ystävää takaisin elämäänsä. Noin kolmasosa kuitenkin tunnisti ikävöivänsä ystäväänsä, vaikkei kuitenkaan haluaisi palata entiseen.

Tähän ystävyys päättyi

Millaiset asiat sitten lopulta repivät välit poikki? Joskus kyseessä on hyvin konkreettinen hetki.

”Minulla oli kaksi ystävää, jotka olivat myös tuttuja keskenään. Pidin toisen salaisuuden kunnes se tuli julki, ja tämä toinen loukkaantui sydänjuuriaan myöten, kun en ollut kertonut salaisuutta, vaikka itse näin sen merkiksi luotettavuudesta, puolin ja toisin. Tämä päätti yli 20 vuoden ystävyyden kerrasta poikki.”

”Ystävyytemme oli pitkään yksipuolista ja sen vuoksi jätin hänet kutsumatta yksiin juhliimme. Seuraavana päivänä hän soitti ja sanoi, että ystävyytemme on nyt irtisanottu.”

”Ystäväni ei hyväksynyt lomamatkaa hänen sisarensa (myös ystävä) kanssa. Hänet itsensäkin oli kutsuttu mukaan, mutta ei sitten raaskinut lähteä, ja oletti ilmeisesti ettemme mekään lähtisi. Palattuani matkalta hän ei enää puhunut minulle.”

”En päässyt jokavuotisille käsityömessuille, vaan olin ajatuksissani sopinut samalle viikonlopulle muuta. Hän ei ole sen jälkeen halunnut pitää mitään yhteyttä. Uskon, että välillämme oli jo aikaisemminkin jotain, ja tämä vaan oli lopullinen niitti.”

Yksi toistuva syy vastauksissa oli avoimuuden ja rehellisyyden puute. Ystävä oli valehdellut, puhunut pahaa selän takana, juoruillut muille omia yksityisasioista. Ystävään ei voinut enää luottaa.

Hän syötti valheellista tietoa avomiehelleni, että sai rikotuksi meidän liitomme”, eräs vastaaja kirjoittaa.

Parisuhteisiin ja perheeseen liittyvät syyt välirikkoon nousevat muutenkin esiin vastauksissa, kuten hankalat kumppanit tai avioerot ja uusien kumppaneiden astuminen kuvioihin.

”Tapasin hänen ex-miestään muutaman kerran yhteisessä harrastuksessa, ja se ei ollut ystäväni mieleen. Välit kariutuivat. En edes tiedä, missä hän nykyisin asuu.”

Parilta vastaajalta ystävä oli jopa varastanut miehen.

”Ystäväni petti minut. Hän oli tekeytynyt ystäväkseni ainoastaan siksi, että halusi suhteeseen mieheni kanssa. Ystävyytemme loppui hänen ja silloisen mieheni suhteen paljastumiseen.”

Myös lapset olivat joillekin aiheuttaneet ylitsepääsemätöntä kismaa. Lapsia oli arvosteltu ja vertailtu omiin lapsiin tai lapseton ystävä ei ymmärtänyt lapsiperhe-elämän kiireitä.

Erityisen karun kohtalon oli kokenut yksi naisista:

”Menetin ainoan lapseni ja olin aivan shokissa. Hän lähetti kukkakimpun, muttei sen jälkeen ottanut mitään yhteyttä.”

Milloin ystävyyden yksipuolisuus menee liian pitkälle? Vastaajilla oli monia kokemuksia.

Yksipuolista ystävyyttä

Monen naisen kohdalla ystävyyden yksipuolisuus oli lopulta keittänyt yli. Ystävä ei kuunnellut, puhui ja oli kiinnostunut vain omista asioistaan tai otti yhteyttä, kun kaipasi apua ja palveluksia.

”Kaikki asiat liittyivät hänen työhönsä, jossa oli vielä vaitiolovelvollisuus asiakkaista.”

”Jälkikäteen olen ajatellut, ettei hän edes tiedä moniakaan asioita minusta, vaikka olemme tunteneet lapsuudesta asti.”

”Ystäväni oli pitkään tehnyt ohareita, milloin milläkin tekosyyllä. Kerran sitten vain yhdet oharit olivat se viimeinen niitti ja lakkasin pitämästä yhteyttä.”

Yksi vastaaja kertoi tarinan, joka kuvastaa ystävän piittaamattomuutta:

”Kutsuin hänet miehensä kanssa meille syömään, ja hän myöntyi ilolla kutsuun. Oli lämmin kesäilta terassilla, olin keittänyt heille ihania ruokia ja koristellut pöydän. Odotin kaksi tuntia, kunnes lähetin hänelle viestin, että en odota enää. Ystävä ei edes pyytänyt anteeksi, että oli unohtanut tapaamisen. Se riitti.”

Muutamalle vastaajalle ongelma ei ollut varsinaisesti se, miten ystävä kohteli itseä, mutta ilkeä suhtautuminen muihin ajoi välien viilenemiseen.

”Hän kohteli minusta kundikaveriaan huonosti.”

”Hän suuttui siitä, että olin työkaveri ihmisen kanssa, jota hän ei sietänyt.”

Rahariita ylitti ystävyyden

Raha on pahan alku ja juuri, vanha sanonta väittää. Se taitaa pitää paikkansa ainakin silloin, kun raha repii ystävät erilleen. Jotkut vastaajat kertoivat tapauksia maksamattomista veloista vahingonkorvauskiistoihin ja varkauteen.

”Ystäväni varasti minulta. Hän käytti antamaani vara-avainta ja kävi luvatta kotonani poissa ollessani.”

Myös sairastuminen oli yllättävän monen kohdalla ystävyyden särkenyt asia. Esimerkiksi ystävään ei pidetty enää yhteyttä, koska hän ei jaksanut tehdä samoja asioita kuin ennen, tai sairautta vähäteltiin.

”Ystävä puuttui sairauslomaani ja epäili, olenko oikeasti sairas.”

”Ystäväni ei osannut käsitellä sitä, että sairastuin syöpään.”

Överi arvoristiriita

Osalla ystävyyden oli saanut hiipumaan se, ettei ollut enää yhteisiä asioita tai ystävät eivät olleet keskenään samoilla linjoilla asioista. Nuoruuden ystävän kanssa oli kasvettu eri suuntiin.

”Ystäväni hukkui salaliittoteorioiden maailmaan ja hänellä meni niin överiksi, etten kestänyt sitä enää. Hän jakoi täysin paikkansapitämätöntä, tarkistamatonta tietoa faktana.”

Jotkut vastaajat kokevat, etteivät edes tiedä, mikä oli viimeinen niitti ystävyydelle. Heille ei koskaan selvinnyt, miksi toinen katkaisi välit.

”Hän ei enää vain vastannut puhelimeen, kummempaa riitaa ei ollut.”

Miksi ystävyys kariutuu ensimmäiseen riitaan?

Monilla Annan kyselyn vastaajista välirikko oli tapahtunut heti ensimmäisen riidan jälkeen. Psykoterapeutti Kirsi Heikinheimo näkee, että ilmiön taustalla vaikuttavat usein menneet kokemuksemme ja oma epävarmuus. Jos esimerkiksi kokee, ettei ole riittävän hyvä ja on kohdannut paljon mitätöintiä elämässään, silloin ystävän loukkaantuminen ja suuttuminen voi laukaista yliampuvan reaktion.

– Reaktio ei olekaan vain kyseiseen asiaan liittyvä, vaan koko sammiollinen riittämättömyyttä vaikuttaa siinä. Ystävä voi säikähtää tätä hyökyaaltoa ja vetäytyä loukkaantuneena reaktiosta miettien, miksi hyökkäät tuolla tavalla päälleni.

Toisin sanoen yksittäisen riidan paisumisen taustalla ovat usein kommunikointiongelmat, kun toista tulkitaan tai ymmärretään väärin.

Psykoterapeutti kannustaakin erimielisyydessä pysähtymään kuuntelemaan toista ja hänen tulkintaansa asiasta. Hyökkäyksen kohteena ei myöskään ole rakentavaa hyökätä takaisin.

– Ystävälle voi kertoa hämmennyksensä suoraan ja todeta, ettei ihan ymmärrä, mistä on kyse. Miksi suutut tai toimit noin?

Kirsi Heikinheimo kokee, että jotkut asiat ovat enemmän tulenarkoja kuin toiset sytyttämään riitoja. Työskennellessään uusperheiden parissa hän on esimerkiksi havainnut, että erityisesti monet bonusäidit loukkaantuvat, jos vastaavaa elämäntilannetta kokemattomat alkavat esittää vahvasti mielipiteitään.

– Aina olisi hyvä, jos ei jakaisi paljon neuvoja toiselle asioista, joista ei itse tiedä. Muulloinkin on tärkeää, että osaa kuunnella toista. Ei tarvitse yrittää ratkaista ongelmaa. Ja jos oma tapa puhua on kovin suoraviivainen, tulee helposti loukanneeksi toisia.

Kuuntelemisen taito ei kuitenkaan poissulje sitä, ettei hankalia asioita pitäisi lainkaan tuoda päivänvaloon. Psykoterapeutti korostaa, ettei omia toimintamalleja voi korjata, jos toinen ei kerro, että jokin harmittaa.

Ystävyydellä voi olla elinkaarensa eikä sen tarvitse kestää koko loppuelämää.

Mitä kokemus opetti? ”Otin liian herkästi nokkiini”

Annan lukijat kertoivat myös, mitä voi oppia riidasta, joka panee ystävyyden poikki. Moni koki yksinkertaisesti, ettei karikko opettanut heille mitään. Monen sisimpään on jäänyt pettymystä, katkeruutta ja pessimististä asennetta ystävyyssuhteita kohtaan.

”Ei pidä liikaa innostua, kun voi pettyä.”

”Nainen on naiselle susi.”

Kolmas vastaaja kirjoittaa: ”Sen verran se satutti, että nykyään suhtaudun ystäviin pienellä varauksella. Jos ystävyyden lopettaminen on noin helppoa, miksi joku tämänhetkinen ystävä ei voisi tehdä samaa?”

Joukosta löytyy ripaus uskoa ihmisten hyvyyteen:

”Haluan edelleen olla luotettava ystävä ystävilleni enkä puhua heidän asioistaan muille, meni miten meni.”

Enää ei haluta olla liian kilttejä – mutta osataan nähdä myös vikaa itsessä.

”Ei pidä antaa kohdella itseään huonosti. Jos asiasta huomauttaa ja käytös ei muutu, täytyy kävellä pois.”

”Olen ollut aivan liian kiltti, nykyään osaan vetää rajat ja kuunnella itseäni.”

”Nyt kaduttaa, meillä oli tosi mahtavia hetkiä ystävinä vuosikymmeniä. Olisi pitänyt osata keskustella asiat selviksi, mutta nuorena olin liian jyrkkä ja otin liian herkästi nokkiini.”

Muutamat vastaajat pohtivat, että ystävyydellä on myös elinkaarensa.

”Ystävyys voi olla lyhytaikainen, eri tarpeista syntyvä. Kun sitä tarvetta ei enää ole, se voi loppua.”

Psykoterapeutti: valtavan surullista

”Oma seura paras seura, älä luota kehenkään.”

Kirsin Heikinheimo kokee valtavan surullisena sen, miten monet kyselyyn vastanneet ovat menettäneet luottamuksen ystäviin.

– Jokainen tarvitsee lähelleen ihmisiä jakamaan elämän tunteita ja tapahtumia. Loukatuksi tulemisen jälkeen on ymmärrettävää, että tulee vahva tarve suojata itseään uusilta pettymyksiltä, hän pohtii.

Luukkujen kokonaan sulkemisen sijaan hän suosittelisi kuitenkin loukatuksi tulemisen kokemuksen jakamista toisen ystävän tai ammattilaisen kanssa.

Itsemyötätunto on vähintä, mitä voimme omaksi hyväksemme tehdä, hän myös korostaa.

Nykyisissä ja tulevissa ystävyyssuhteissa Heikinheimo kannustaa pohtimaan, mitä kerromme toiselle avoimesti ja kuinka varhaisessa vaiheessa.

– On hyvä muistaa, että voimme itse säädellä, mitä luottamuksellisia asioita tulemme jakaneeksi.

X