Parisuhdekriisi vai sittenkin oma identiteettikriisi? Päiväkirjaharjoitus auttaa huomaamaan kriisin syyt ja välttämään turhan eron

Kun omia tarpeita ja toiveita ei osaa sanoa ääneen, on helppo syyttää turhauttavasta parisuhteesta kumppania. Silloin oma kriisi voi naamioitua parisuhdekriisiksi ja johtaa turhaan eroon. Vastuu omasta onnesta on jokaisella itsellään.

Mitä ihmettä minä teen tässä suhteessa? Kenen elämää elän? Kun oma elämä tuntuu valuvan hukkaan, kapinahenki herää ja ihmiselle voi tulla tarve laittaa kerralla kaikki uusiksi. Ikäkriisi tai jokin elämän käännekohta, kuten lasten syntymä tai kotoa lähteminen, voivat herättää kapinahengen.

Kapinoitsija alkaa kokeilla rajojaan ja toimia kuin murrosikäinen. Hän luo omia sääntöjään, haastaa puolisoaan ja kohtelee tätä alentuvasti. Hän kiukuttelee kumppanilleen eikä ole mihinkään tyytyväinen. Hän saattaa häipyä omille teilleen ja aloittaa sivusuhteen – kääntää uuden lehden elämässään. Uusiin kuvioihin ei nykyinen puoliso sovi.

Oman, uuden elämän haltuun ottaminen voimaannuttaa ja antaa uutta energiaa. Ratkaisut tuntuvat tuolloin enemmän kuin oikeilta. Mutta kun aikaa kuluu ja maisema selkiytyy, mieli voi muuttua.

– Jos erolla haetaan ratkaisua omiin kasvukipuihin, eropäätös voi alkaa myöhemmin kaduttaa. Kapinoitsijan parisuhdekriisi on usein identiteettikriisi, jossa oma ahdistus siirretään parisuhteeseen, seksuaaliterapeutti ja eroasiantuntija Marika Rosenborg sanoo. Hänen kirjansa Te selviätte kyllä – mahdollisuuksien parisuhde on juuri ilmestynyt.

Lue lisää: Marianna Stolbowin kolumni: Koulukiusaaminen vaikuttaa usein läpi elämän, ja sillä on osansa myös parisuhdeongelmiin

Identiteettikriisi voi parantaa suhdetta

Identiteettikriisi saa ihmisen hakemaan syytä pahaan oloonsa itsensä ulkopuolelta. Hän ei huomaa omia kasvunpaikkojaan ja pitää kumppania syynä omaan ahdistukseensa. Hän ei näe itsessään mitään vikaa: omasta mielestään hän on tehnyt parhaansa onnensa eteen. Muut ihmiset ja olosuhteet ovat hänen onnensa tiellä.

– Kriisin tiedostaminen identiteettikriisiksi ei helpota tilannetta, mutta kun huomaa, että pitää muita ihmisiä syynä omaan hankalaan oloon, se voi synnyttää toivoa ja myötätuntoa ja helpottaa päätöksentekoa, Rosenborg sanoo.

Vaikka eroaminen houkuttelisi, identiteettikriisissä aikalisä voi olla eroa parempi vaihtoehto. Pari voi sopia, että annetaan pölyn laskeutua ja asutaan jonkin aikaa erillään. Sillä kun mieli mellastaa ja tunteet kuohuvat, kapinoitsijan ahdistuksen todellinen syy jää piiloon.

– Uhon ja kapinan takaa voi löytyä entinen kiltti tyttö tai poika, jolta murrosikä tai itsenäistyminen lapsuuden perheestä on jäänyt elämättä.

Läheisen identiteettikriisi voi näyttäytyä muille älyttömänä, tuhoavana tempoiluna, mutta siitä voi seurata myös hyvää. Jokainen kriisi on mahdollisuus uuteen alkuun, ja nykyisen elämäntavan kyseenalaistaminen voi johtaa kipuilijan parempaan itsetuntemukseen ja tarpeiden ilmaisuun.

– Joskus käy niin, että molemmat puolisot alkavat kapinoida yhtä aikaa ja nuupahtamaisillaan olevasta suhteesta syntyy päivitetty, entistä toimivampi versio.

Millainen suhde sinulla on itseesi?

Parisuhteen parantamiseen tarvitaan molempia, mutta muutos pelkästään toisen käytöksessä voi aiheuttaa riittävän sykäyksen parempaan. Tärkeintä on ottaa vastuu omasta käyttäytymisestä.

– Kaikki ihmissuhteemme perustuvat sille, millainen suhde meillä on itseemme.

Mitä paremmin ymmärrämme itseämme, sitä helpommin pystymme näkemään käyttäytymistämme ohjaavat tarpeet. Ihminen, joka tuntee itsensä, tietää todennäköisesti, mitä suhteelta ja elämältä haluaa.

Jotta voisi ymmärtää omaa käyttäytymistä tässä ja nyt, tulee ymmärtää, mistä tulee. Parisuhteeseen tuodaan lapsuuden ihmissuhteissa mahdollisesti hoitamatta jääneet haavat. Ne aktivoituvat ja alkavat elää nykyhetkessä. Ne saattavat palauttaa meidät hylätyiksi lapsiksi, joiden tarpeet eivät tulleet täytetyiksi.

– Emme voi poistaa lapsuuden haavoja. Mutta kun tunnistamme ja hyväksymme ne, voimme vähentää niiden voimaa.

Jos lapsen tarpeisiin ei vastata, lapsi kehittää erilaisia selviytymisstrategioita pärjätäkseen vaativissa tilanteissa. Toimintatavat siirtyvät myöhempiin ihmissuhteisiin ja johtavat usein väärinymmärryksiin. Ne laittavat meidät hyökkäämään tai pakenemaan tai tekevät meistä passiivisia.

– Riitaan johtavissa voimakkaissa tunteissa ei useinkaan ole kyse täyttämättä jääneestä tiskikoneesta vaan sylin ja kosketuksen kaipuusta.

Ihmisen on helpompi puhua tekemättömistä kotitöistä kuin pyytää kosketusta tai kertoa omista peloista. Pyytämällä saatu kosketus voi tuntua vähemmän arvokkaalta. Uskomme, että pelkomme muuttuvat todellisiksi, jos sanomme ne ääneen.

– Jos puhuminen pelottaa, omista tarpeista ja peloista voi kertoa toiselle kirjoittamalla.

Lue lisää: Asiantuntija kertoo, mikä on suomalaisten parisuhteiden isoin pulma – ja listaa 9 tapaa, joilla teet suhteestasi entistä paremman

Identiteettikriisi on hyvä hetki tutustua omiin tarpeisiin

Parisuhteissa riidellään eniten arjen haasteista, kuten rahasta, kotitöistä ja ajankäytöstä. Eroon johtavat syyt ovat kuitenkin syvemmällä, kuten läheisyyden puutteessa ja vuorovaikutusongelmissa.

Kun oma suhde ei tyydytä näitä tarpeita, vastauksia aletaan etsiä muualta. Ero ja läheisyyden hakeminen uudesta suhteesta on tietoinen ratkaisu ja kertoo vastuunotosta silloin, kun päätös on yhteinen. Kapinoijan eropäätös on yleensä tiedostamaton. Se kertoo siitä, ettei ihminen tunnista omia tarpeitaan.

– Omiin tarpeisiin voi tutustua pitämällä muutaman päivän ajan tunteista päiväkirjaa. Kysy itseltäsi joka kerta, minkä tarpeen tyydyttymisestä tai tyydyttymättömyydestä tunne syntyy, Marika Rosenborg neuvoo.

Päiväkirja ei ole puolisolle tarkoitettu toivomuslista. Sitä tulee tarkastella vastuullisesti.

– Parisuhteesta haetaan helposti tyydytystä niillekin tarpeille, joiden ensisijainen lähde tulisi olla meissä itsessämme.

Esimerkiksi jos oma itsetunto on huono, saatamme ymmärrettävästi pyrkiä ammentamaan itsevarmuutta hakemalla kumppanilta hyväksyntää. Ihminen on kuitenkin heikoilla, jos tunne omasta merkityksellisyydestä perustuu vain parisuhteeseen.

Ole oman onnesi seppä

Rakastuminen on poikkeustila, joka ei pidä paria yhdessä ikuisesti. Kun huumaava tunne hälvenee, tarvitaan lujempaa liimaa. Tarvitaan asioita, jotka yhdistävät puolisot toisiinsa. Marika Rosenborg puhuu niistä luovuttamattomina arvoina ja ydintarpeina. Niitä voivat olla esimerkiksi tarve tehdä asioita yhdessä, tarve keskustella, tarve seksiin, tarve turvaan ja tarve tulla nähdyksi.

Kaikkien ydintarpeiden ei tarvitse olla yhteisiä, mutta yhteisinä ne helpottavat elämää.

– Parisuhteen todellisena haasteena on rakastaa kumppania, jolta ei saa sitä, mitä toivoo. Voi olla vaikeaa antaa toiselle jotain, mitä ei itse pidä tärkeänä.

Yksi parisuhteen onnistumisen mittari on aito halu ymmärtää toista ihmistä. Tällöin kumppanin erilaisuus ja erilaiset tarpeet eivät ole onnen tiellä.

– Parisuhteeseensa tyytyväiset ihmiset ovat tutkitusti niitä, jotka ottavat vastuun omasta onnestaan. Heillä on elämää myös parisuhteen ulkopuolella, ja tämä erillisyys rikastuttaa parisuhdetta.