marttyyri
– Marttyyri tukahduttaa yhteisönsä.
Itsetuntemus

Marttyyri tukahduttaa lähipiirinsä – tämä elokuva ja muut konkreettiset vinkit auttavat marttyyriä pääsemään taipumuksestaan

Marttyyri käyttäytyy siten, että se tekee hallaa sekä itselle että läheisille. Jos tunnistaa itsessään taipumusta uhriutumiseen, kannattaa yrittää alkaa puhua suoremmin asioista kotona ja töissä, sanoo kirjailija, sosiaalipsykologi Janne Viljamaa.
Teksti: Kaisa Pastila Kuvat: iStock

Oletko huomaamattasi marttyyri? Onko tapanasi huokailla äänekkäästi ja merkitsevästi? Jättikö joku taas likaiset sukkansa lattialle, maitopurkin pöydälle tai vessapaperitelineen täyttämättä? Tai löysitkö taas astianpesukoneen tyhjentämättömänä?

– Huokailu ja syyllistävä katse ovat marttyyreille tyypillisiä viestintäkeinoja, sanoo tietokirjailija, sosiaalipsykologi Janne Viljamaa, jonka kirja Minä ja marttyyri on juuri ilmestynyt.

Niin viattomalta kuin huokailu omissa korvissa ehkä kuulostaakin, sitä se ei todellisuudessa ole. Se saa muut tuntemaan epämääräistä syyllisyyttä. Vähitellen ilmapiiri muuttuu ilottomaksi ja painavaksi. Häärääjä tosin ei sitä itse huomaa. Hänellä on niin kova kiire, kun hän paikkaa muiden jälkiä.

– Marttyyri tukahduttaa yhteisönsä. Hän estää muiden kasvun ja kehityksen.

Marttyyriä pitää auttaa, muuten hän polttaa itsensä loppuun. Tarvitaan kunnon väliintulo esimieheltä ja tiimiltä.

Lapsista kasvaa kädettömiä reppanoita, joiden oma-aloitteisuuden ja aloitekyvyn ylihuolehtija on jo ajat sitten tappanut. Työpaikalla luovuus ja ongelmanratkaisukyky vähenevät, kun yksi tyyppi koko ajan viestittää sanattomasti, että minä teen tehokkaammin ja paremmin kuin sinä.

Marttyyri voi löytää avun excel-taulukosta

Marttyyri valittaa työtaakkaansa, mutta asia ei ole niin suoraviivainen: samaan aikaan, kun hän syyllistää, todellisuudessa hän ei haluakaan, että muut alkaisivat aktiivisemmiksi, koska hän haluaa tuntea itsensä korvaamattomaksi. Se on hänen voimanlähteensä.

Jos löytää itsestään marttyyriä, kannattaa alkaa kiinnittää huomiota omaan viestintäänsä: Kerronko lähipiirilleni suoraan, mitä toiveita minulla on? Mitä oikeasti haluan sanoa, kun lähetän vihaisia katseita tiskipöydän tai työpöytäni yli?

Myös Excel voi tulla avuksi.

– Kun pannaan mitattavassa muodossa taulukkoon, kuka tekee mitäkin, työt saadaan jakautumaan tasaisemmin.

Janne Viljamaa antaa vinkit kahteen erilaiseen marttyyritapaukseen:

Erja uskoo olevansa ainut tukipilari työpaikalla

Erja on ylpeä siitä, miten aikaansaava hän on töissä. Hän tekee usein muidenkin työt, mistä työkaverit ovat aina kiittämässä häntä. ”Mitä me tekisimme ilman sinua!” he sanovat, mikä tuntuu ihanalta. Erja ei koskaan sano ääneen tätä, mutta oikeasti hän ajattelee, että koko paikka kaatuisi ilman häntä. Hänhän tekee paremmin kollegoidensa työt kuin nämä itse.

Mutta yksi asia Erjaa nyppii: ne tyypit, jotka lähtevät toimistolta tasan kello neljä. Häntä ärsyttää heidän hyväntuulisuutensa. Hän on itse usein toimistolla viimeisenä. Mutta ei hän aio sanoa asiasta mitään.

Näin kannattaa toimia

Toinen sana marttyyrille on piilonarsisti. Marttyyri antaa vaikutelman, että hän haluaa auttaa ja uhrautua puolestasi, mutta todellisuudessa hän haluaa kontrolloida ja päsmäröidä. Hän janoaa toisten hyväksyntää, koska hänen itsetuntonsa on heikko, mutta ajattelee silti aidosti olevansa porukan kyvykkäin.

Työpaikalla erjojen ympärille syntyy hovi. Kun joku aloittaa siellä uutena, hänet vihitään aina viralliseen totuuteen, Erjan sankaritarinaan: ”Hän teki kerran yksin seitsemän ihmisen työt!”

Vaatii luonnetta ja hyvää itsetuntoa marttyyriyhteisössä lähteä kotiin klo 16 ja olla syyllistymättä mulkoilusta. Marttyyri kokee käytöksen henkilökohtaisena loukkauksena. Siksi hän yrittää savustaa rentoilijaa ulos ja tekee kulissien takana hartiavoimin työtä sen eteen.

Erja on ollut luultavasti lapsesta asti kiltti tyttö, ylisuorittaja. Hän on tottunut mukautumaan ja hymyilemään. Ristiriidat pelottavat häntä. Siksi Erja ei pysty kommunikoimaan suorasti, vaan käyttää epäsuoraa viestintää: kyräilyä, pitkiä katseita, mökötystä, nimettömiä viestejä kahvihuoneessa: ”Eräät täällä eivät laita astioitaan pesukoneeseen.”

Marttyyriä pitää auttaa, muuten hän polttaa itsensä loppuun. Tarvitaan kunnon väliintulo esimieheltä ja tiimiltä. Erjalle sanotaan: ”Arvostamme ponnisteluitasi. Olet tehnyt tosi hyvää työtä, mutta haluamme, että sinäkin saat ansaittua vapaa-aikaa. Siksi seuraavassa projektissa vastuut on jaettu uudella, reilulla tavalla.” Erja pystyy ottamaan viestin vastaan ja luovuttamaan vastuuta muillekin, jos hänessä syntyy tunne, että muut haluavat aidosti tulla auttamaan häntä. Erjan pitää myös muuttua itse ja alkaa ajatella aktiivisesti, että hän voi luottaa toisten ammattitaitoon: että muutkin ovat fiksuja tyyppejä.

Ei toisten puolesta voi elää. Kaijan pitäisi löytää uusia tapoja voimaantua elämässä.

Kaija ei anna perheelleen mahdollisuutta kasvaa

Kaija on ylpeä siitä, miten upean lapsuuden hän tarjosi nyt jo aikuisille lapsilleen. Palvelu pelasi aina. Kaija huhki tarvittaessa vaikka yöllä, että sai aikansa riittämään.

Puolisolleen Kaija tekee edelleen kaiken valmiiksi. Hän on ylpeä siitä, että tietää usein ennen miestään, mitä tämä tarvitsee. Välillä ärsyttää se, että mies ei tunnu huomaavan hänen vaivannäköään. Ja mikseivät villakoirat ärsytä puolisoa samalla tavalla kuin Kaijaa itseään?

Ja miksei lapsista ole taaskaan kuulunut? Onko jotain sattunut? Välillä hänestä tuntuu, että lapset ovat kiittämättömiä, kun eivät ilmoita itsestään. ”Pärjäätkö nyt varmasti?” hän kysyy heiltä aina puhelimessa.

Näin kannattaa toimia

Kaija on läheisriippuvainen, mikä on tyypillistä marttyyreille. Hän on tottunut säätelemään omaa ahdistustaan passaamalla muita ja huolehtimalla muista. Lasten muutettua pois kotoa elämästä on hävinnyt stressiä, mutta samalla on häipynyt myös se arvostus, jota Kaija tottui saamaan passatessaan. Kaijasta tuntuu tyhjältä. Hän joutuu tutustumaan ensimmäistä kertaa itseensä ja omiin tarpeisiinsa.

Kiittämättömyyden kokeminen on yleistä marttyyreillä. Lapset ja puoliso varmasti edelleen kiittävät Kaijaa sopivissa kohdissa, mutta marttyyrillä on niin suuri itsearvostustyhjiö, ettei mikään määrä suitsutusta riitä hänelle. Kun kiitokset lakkaavat, alkaa taas ahdistaa.

Kaijan kannattaisi katsoa Rakkaudella, Maire -elokuva, niin hän näkisi itsensä ehkä uusin silmin. Ei toisten puolesta voi elää. Kaijan pitäisi löytää uusia tapoja voimaantua elämässä.

Hyväitsetuntoinen vanhempi kasvattaa lapsia, jotka ovat hänestä riippumattomia, mutta marttyyri haluaa pitää toiset kiinni itsessään. Hän haluaa vahvistaa avuttomuutta toisessa ja istuttaa häneen epävarmuuden: Pärjäätkö nyt varmasti?

Kauneimmillaan suhde omaan lapseen muuttuu kahden aikuisen väliseksi suhteeksi, jolloin kumpikin hyväksyy, että toisella on oma elämä. Silloin päästään dialogi-asteelle. Nyt Kaija pitää monologeja ja nuorten tehtävä on vain nyökkäillä hyväksyvästi.

Puolison suhteen Kaijan kannattaa miettiä omaa käytöstään rehellisesti: mikä minua ajaa, kun pakonomaisesti teen kaiken toisen puolesta? Jos Kaija oikeasti haluaa, että mies alkaa omatoimiseksi, tyhjä jääkaappi on loistava motivaattori. Se toimii myös teini-ikäisiin. Jos on nälkä, on pakko saada ruokaa.

X