Itsetuntemus

Miten lopettaa menneiden murehtiminen? Ratkaisukeskeinen ajattelu auttaa löytämään avaimet positiiviseen muutokseen

Ratkaisukeskeisyys näkyy nykyään niin tv-ohjelmissa kuin politiikassakin. Terapiamaailmasta arkikieleen siirtyneen käsitteen taustalla on kokonainen filosofia ja elämänasenne, joka auttaa katsomaan eteenpäin menneiden murehtimisen sijaan.
2.6.2019 Teksti: Iina Alanko Kuvat: iStock

Kun nykypäivän yritysjohtaja, opettaja, personal trainer tai vaikkapa avoimen työpaikan hakija kuvaa itseään ratkaisukeskeiseksi, hän haluaa kertoa itsestään myönteisessä, dynaamisessa valossa. Ratkaisukeskeinen ihminen ei jää tuleen makaamaan tai vellomaan menneissä tai eteen tulevissa ongelmissa. Päinvastoin hän katsoo tulevaisuuteen ja ratkoo ongelmat – ja mielellään vielä mahdollisimman nopeasti.

Termi ratkaisukeskeisyys on juurtunut arkikieleen kymmenen viime vuoden aikana. Se on lähtöisin psykologian ja psykoterapian maailmasta, jossa sanalla on arkikieltä laveampi merkitys: se kuvaa kokonaista ajattelumallia ja filosofiaa, josta kuka tahansa voi omaksua keinoja oman elämänsä hallintaan.

Ratkaisukeskeinen ajattelu haastoi aiemmat tavat

Ratkaisukeskeisyys sai alkunsa Yhdysvalloissa 1950-luvulla, kun joukko akateemikkoja ja älymystön edustajia alkoi miettiä, voisiko terapiatyötä tehdä jollakin toisella tavalla. Mikä psykoterapiassa auttaa, ja voidaanko sitä kehittää edelleen?

– Siihen asti terapiakentällä ja etenkin psykoanalyyttisessa terapiassa olennaista oli ollut ongelmakeskeisyys: sen pohdinta, mikä oli ihmisen ongelma ja mistä se johtui. Terapiatilanne oli myös tarkkaan määritelty. Esimerkiksi psykoanalyysissa vuorovaikutus ja terapeutista lähtöisin olevat häiriötekijät minimoitiin niin, että analyytikko asettui istumaan sohvalla makaavan potilaan pään taakse, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti ja alan kouluttaja Dan Lundberg kertoo.

Ratkaisukeskeinen ajattelu kyseenalaisti ja suorastaan tyrmäsi syy-seurausperiaatteen toimivuuden. Sen mukaan syy-seurausmalli merkitsee usein vain asiakkaan puutteiden ja vikojen nimeämistä ja johtaa väistämättä syyllisyyskysymysten äärelle. Se taas ei edistä potilaan paranemista tai vie asioita toivottuun suuntaan: vaikka syy pahaan oloon löytyisikin – kaltoin kohtelevat vanhemmat, tunnekylmä äiti, alkoholisti-isä – potilas ei tunne oloaan paremmaksi.

Syyn tai syyllisen löytyminen ei siis ole sellaisenaan aina vastaus henkiseen pahoinvointiin.

– Ratkaisukeskeisen ajattelutavan uranuurtajat alkoivat tutkia sitä, kuinka positiivisempi, tulevaisuuteen suuntautuva ajattelumalli vaikuttaisi potilaisiin. Kokeilujen ja tutkimusten karttuessa huomattiin, että unelmat, toiveet ja niihin liittyvien konkreettisten tavoitteiden ja päämäärien asettaminen innostavat ihmisiä enemmän kuin ongelmiin ja niiden syihin syventyminen, Dan Lundberg kertoo.

Suomeen ratkaisukeskeisyys saapui 1980-luvulla yhdessä lyhytterapian kanssa. Uusi oli myös ajatus siitä, ettei terapiasuhteen tarvinnut jatkua tiettyä aikaa, jopa vuosia.

”Ihminen nähdään osaavana, pystyvänä, omaa elämäänsä hallitsemaan kykenevänä yksilönä”

Miten ratkaisukeskeinen terapia käytännössä toimii?

– Ratkaisukeskeisessä terapiassa ihminen nähdään osaavana, pystyvänä, omaa elämäänsä hallitsemaan kykenevänä yksilönä. Siinä ei haeta tai ajatella ihmisen heikkouksia ja huonoja puolia, vaan hänen vahvuuksiaan ja sitä, millä tavalla niitä voidaan tukea, jotta ihminen saavuttaa parhaimman itsessään, Lundberg sanoo.

Asiakkaiden omilla toiveilla, ideoilla ja tavoitteilla on suun-tauksessa suuri merkitys. Siksi ratkaisukeskeistä terapiaa kutsutaan myös voimavarakeskeiseksi terapiaksi.

Terapeutilla on ratkaisukeskeisessä terapiassa aktiivinen kyselijän ja keskustelijan rooli. Keskustelemalla hän johdattaa asiakkaan tekemään sellaisia valintoja ja ratkaisuja, jotka toimivat juuri hänelle, hänen omassa elämässään.

– Terapeutti ei väitä tietävänsä, mikä asiakkaan ongelma on tai mikä tarvittavan muutoksen pitäisi olla. Hän ei myöskään kerro, millainen ratkaisu saisi muutoksen aikaan tai mitä asiakkaan pitäisi sen aikaansaamiseksi tehdä. Asiakkaan pitää ratkaista se kaikki itse. Hyvä terapeutti pystyy kuitenkin keskustelulla johdattamaan hänet näiden asioiden äärelle, mikäli se on ihmisen omakin toive.

Avaimet positiiviseen muutokseen ovat ihmisellä itsellään

Kastella ja ruokkia sitä maaperää ja niitä toimintamalleja, joista ihmisellä on jo hyviä kokemuksia. Se on Lundbergin mukaan ratkaisukeskeisyydessä olennaista.

– Ongelmapuheen sijaan keskustelu on ratkaisupuhetta. Siinä keskitytään tilanteisiin, joissa asiakkaan olo on syystä tai toisesta ollut parempi tai helpompi. Terapeutti ja asiakas miettivät yhdessä, mitä niissä tapahtui: olivatko olosuhteet tai ihmisen oma asenne silloin toisenlaiset kuin tavallisesti? Jos olivat, mietitään, miten samaa voisi jatkaa muissa tilanteissa.

Parhaat ideat tulevat Lundbergin mukaan aina asiakkaalta itseltään.

– Jokainen elämä on ainutlaatuinen, ja avaimet positiiviseen muutokseen ovat ihmisellä itsellään.

Tärkein kehitys ja muutos eivät tapahdu terapiahuoneessa, vaan tapaamisten välillä oikeassa elämässä.

– Terapeutin kanssa keskustellessa voi tapahtua monia hyviä asioita. Asiakas voi saada uusia ideoita, vahvistua tai voimaantua. Koko homman juju on kuitenkin siinä, miten ihminen pärjää terapiahuoneen ulkopuolella, omassa arjessaan. Siellähän hänen täytyy ne muutokset tehdä ja pystyä toimimaan, Lundberg sanoo.

– Työmotivaationsa menettänyt keksii, mikä saa hänet menemään töihin, avaamaan sähköpostit. Masentunut löytää keinon nousta sängystä, väsynyt äiti voimaa huolehtia lapsistaan. Niissä tilanteissa terapeutti ei ole mukana, oli koulukunta mikä hyvänsä. Tärkeää on se, millä tavalla toivottu muutos käytöksessä saadaan aikaan.

Ratkaisukeskeisyyden ylläpitäminen on haastavaa

Jokainen voi soveltaa ratkaisukeskeisyyttä omassa arjessaan, kokonaisena elämänasenteena. Silloin ongelmallisiin tilanteisiin ei jäädä pyöriskelemään, vaan niihin aletaan etsiä ratkaisuja esimerkiksi uusien näkökulmien, tavoitteiden tai päämäärien avulla. Ne voivat puolestaan herättää muutostoiveita ja osatavoitteita, jotka kannustavat eteenpäin.

Yksi vinkki arkeen ovat negatiivisen ajattelun katkaisevat lauseet.

– Ihmiset huolehtivat monesti asioista, joita ei kannattaisi miettiä lainkaan. Äiti voi esimerkiksi alkaa huolehtia siitä, miten tytär selviytyy ylioppilaskirjoituksista, vaikka tämä on vasta peruskoulussa. Asia ei ole ajankohtainen, ja siksi sen pohtiminen on suoraan sanottuna järjetöntä, Lundberg sanoo.

Tällaisissa tilanteissa hän neuvoo ihmistä käymään itsensä kanssa vakavan keskustelun siitä, kannattaako asian miettimistä jatkaa.

– Itseltään voi kysyä, onko kyseessä hätätilanne. Vaatiiko se välittömiä toimenpiteitä silloin kolmen aikaan yöllä, kun sitä herää miettimään? Jos asia on ajankohtainen, voisiko sen miettimisen siirtää aamuun ja päivänvaloon, jolloin kaikki tuntuu valoisammalta kuin yöllä pi- meässä?

Arjen ratkaisukeskeisyyttä parhaimmillaan on se, että alkaa omassa sosiaalisessa ympäristössään antaa hyvää palautetta läheisilleen ja katsoo heitä hyvässä valossa ja positiivisella asenteella.

– Se vie esimerkiksi parisuhdetta eteenpäin huomattavasti paremmin kuin jatkuva puutteista ja vioista huomautteleminen. Sen, mitä sanoo, pitää perustua toteen. Kehut pitää myös pystyä perustelemaan, muuten ne eivät toimi.

Arjen riitatilanteissa Lundberg neuvoo kiinnittämään huomiota kieleen ja puhetapaan.

– Kannattaa välttää sanoja aina ja ikinä, koska toinen osapuoli kokee ne helposti epäoikeudenmukaisina.

Ratkaisukeskeisyys kuulostaa lopulta aika yksinkertaiselta. Helppous on kuitenkin näennäistä, varoittaa Lundberg.

– Jatkuvuus eli ratkaisukeskeisyyden ylläpitäminen on haastavaa, koska ihminen luontaisesti hakee ongelmia ja palaa helposti malliin, jossa hän alkaa taas etsiä syitä ja seurauksia. Pian ollaan taas ongelmapuheessa.

Silloin kannattaa taas kysyä itseltään, kuinka syitä ja seu- rauksia pohtiva ajatteluketju vaikuttaa. Voimaannuttaako se vai viekö se mielialaa alaspäin?

– Jos ajatukset eivät ole hyödyllisiä eivätkä tuota hyvää, niistä kannattaa tietoisesti luopua.

Käynti kerrallaan -lyhytterapia

Jos kehää kiertävistä ajatuksista ei omin voimin pääse eroon, voi aina harkita avun hakemista terapeutin vastaanotolta. Ratkaisukeskeinen terapia on usein lyhytterapiaa ja kestää keskimäärin 4–10 kertaa.

Uusinta uutta terapiakentällä on ratkaisukeskeinen Käynti kerrallaan -lyhytterapia, jossa asiakas päättää jokaisen tapaamisen jälkeen, ratkesiko ongelma, koettaako hän pärjätä sen kanssa itsekseen vai haluaako hän vielä jatkaa keskustelua terapeutin kanssa.

– Tällaista yksittäisterapiaa voi ajatella esimerkiksi silloin, kun ihminen haluaa muutosta johonkin pitkään vaivanneeseen ongelmaan, Lundberg kertoo.

Yksittäinen terapiakäynti voi olla avuksi myös esimerkiksi ihmissuhdepohdinnoissa tai uudessa elämäntilanteessa, jossa ihminen ei ole vielä hahmottanut, miten haluaisi tai miten olisi hyvä jatkaa eteenpäin.

Opi tunnistamaan ratkaisukeskeinen ajattelu

Omasta ympäristöstään voi opetella tunnistamaan ratkaisukeskeistä ajattelua.

– Se näkyy yhä useammin muuallakin kuin terapiamaailmassa, Lundberg sanoo.

– Tapa, jolla ilmiöistä puhutaan, on muuttunut. Television haastatteluohjelmissa toimittajat kysyvät nyt ongelmien syiden sijaan sitä, miten haastateltava jostakin asiasta selvisi tai milloin hän ensimmäistä kertaa huomasi, että jostakin oli apua. Politiikassakin syyttely on jäänyt vähemmälle. Nyt puhutaan enemmän siitä, miten tästä mennään eteenpäin. Myös koulukuraattorien ja erilaisten valmentajien työ sekä monet uudet auttamistavat pohjautuvat selkeästi ratkaisukeskeiseen ajatteluun.

Lue lisää Käynti kerrallaan -terapiasta täältä!

Lue myös

Suosittelemme