Itsetuntemus

Naiset avautuvat, miksi ja mikä omassa ulkonäössä hävettää – ”Vaatekaupassa iskee pakokauhu”

Annan lukijat kertovat häpeävänsä esimerkiksi painoaan, iän tuomia muutoksia sekä hiuksiaan. Miten kehohäpeän voisi vaientaa?

Teksti:
Karoliina Kakko
Kuvat:
iStock

Omaa kehoa ei tarvitse välttämättä rakastaa. Mutta kuinka hyväksyä se sellaisenaan?

Annan lukijat kertovat häpeävänsä esimerkiksi painoaan, iän tuomia muutoksia sekä hiuksiaan. Miten kehohäpeän voisi vaientaa?

Kysyimme Annan lukijoilta, mikä aiheuttaa heille häpeää – mitkä mokat, elämänvalinnat, tekemiset ja tekemättä jättämiset edelleen aiheuttavat häpeän väristyksiä.

Yllättävän moni kertoikin häpeävänsä sitä, miltä näyttää. Näin kokemuksensa sanoitti eräs vastaajista:

Häpeän sitä samaa kuin aina, ulkonäköä. Nyt minulla on vielä polvivamma, jonka takia kuljen välillä huonosti. Tunnen selässäni kuinka moni katsoo, että tuo läski ei pääse portaissa.

Jos portaissa on joku puolituttu yhtä aikaa, saatan siksi mainita kierukkavauriosta polvessa. Tuntuu, että pitää selitellä.

Vaatekaupassa iskee usein pakokauhun oloinen häpeä, kun tajuan ettei siellä ole isoja kokoja. Haluan ulos ennen kuin joku kysyy, voiko auttaa.

Annan kyselyn avoimissa vastauksissa korostui vahvasti omaan kehoon tai johonkin sen osaan liittyvä häpeä. Kyselyn monivalintakysymykseen vastanneista 36 prosenttia koki häpeää ulkonäöstään.

Psykologi Satu Lähteenkorva kertoi aikaisemmin Annan ulkonäköpaineita käsitelleessä jutussa, että jopa yksittäiset kommentit voivat vaikuttaa vahvasti siihen, mitä ajattelemme omasta ulkonäöstämme. Suuri vaikutus on etenkin lapsuudessa tai nuoruudessa kuulluilla lausahduksilla.

– Alle 25-vuotiaana on haavoittuvampi kaikille kommenteille, koska silloin kommentteja ei pysty vielä suhteuttamaan, sanoo Lähteenkorva. Siihen ikään mennessä ei ole vielä elämänkokemusta raamittaa sanottua mittasuhteisiinsa, ja aivotkin ovat edelleen kehitysvaiheessa.

Missä tahansa iässä myös hetkellisesti voi käydä niin, että on alttiimpi häpeämään.

– Ihmisen käsitys omasta itsestä, elämästä ja arvosta alenee jo muutaman huonosti nukutun yön jälkeen. Väsymys saa tekemään negatiivisia tulkintoja erityisesti itsestä, ja se heikentää itsemyötätuntoa, Lähteenkorva kertoo.

Parempaa kehosuhdetta voi lähteä tavoittelemaan esimerkiksi sanomalla itselleen jotain kivaa peilin edessä.

Matka kohti itsensä hyväksymistä voi olla lyhyt tai kestää vuosia. Se kannattaa silti tehdä Lähteenkorvan mielestä.

– Hyväksyminen tuo voimavaroja, koska voimat eivät enää mene minkään peittelyyn. Tilalle tulee iloa, myötätuntoa, terveyttä ja rauhaa. Elämä muuttuu ihan toisenlaiseksi.

Annan lukijat kertovat, mitä häpeävät kehossaan:

  • Roikkuvaa vatsaani.
  • Häpeän selluliittisia reisiäni. On kuin vanhalla mummolla, ja olen vasta 57.
  • Rumia sisäreisiäni, kun mieheni huomautti niistä.
  • Ylipaino aiheuttaa minulle valtavasti noloutta.
  • Vanhenevan naisen muutokset ulkonäössä.
  • Häpeän isoa rakoa yläetuhampaiden välissä, omasta mielestäni liian isoa vatsaani, ohuita hiuksiani.
  • Huono ryhti, kilot, hiukset, ihon ominaishaju.
  • En ole perinteisen kaunis.
  • En ole koskaan ollut sinut ulkonäköni kanssa. Olen lihava ja ruma.

Yksi erityisen usein vastauksissa toistunut kehohäpeän syy oli ylipaino. Siitä aiheutuva häpeä hankaloitti joidenkin vastaajien mukaan esimerkiksi syömistä julkisella paikalla ja koettiin, että ympäristö tekee ylipainoisesta julkeasti oletuksia: laiska tai raskaana.

Annetaanko ulkonäölle liikaa arvoa?

Mitä on rumuus? Yksi vastaaja purki tuntemuksensa näin:

Näytän kuulemma hyvin paljon äidiltäni. En siis ole kaunis, ja olen saanut siitä aika usein kuullakin.

Häpeän ulkonäköäni paljon, vaikka en voi sille mitään. Edes meikillä ei voi rumia piirteitä häivyttää.

Häpeän myös sitä, että en useinkaan tunne kuuluvani muiden joukkoon, koska olen luonteeltani outo, monen mielestä tyhmä ja ulkonäöltäni epäviehättävä.

Keho on keho, ja se on vain yksi osa kokonaisuutta, Satu Lähteenkorva muistutti Annan jutussa.

– Ulkonäölle on mielestäni annettu liian korkea arvo yhteiskunnassamme. Jos ihminen joka päivä ahdistuu kehostaan, hänen elämänsä kapenee. Riittävän tasapainoinen ja terveyslähtöinen suhtautuminen kehoon taas vapauttaa mielen.

Parempaa kehosuhdetta voi lähteä tavoittelemaan esimerkiksi sanomalla itselleen jotain kivaa peilin edessä.

– Jo kymmenen vuoden ajan olen aloittanut aamuni peilin edessä sanoen: ”Hyvää huomenta, latinomama”. Samalla olen keimaillut siinä kaikkine makkaroineni. Jokaisen kannattaa etsiä oma rohkaisulause, Lähteenkorva sanoo.

Yksi kehoteko päivässä riittää – kaiken ei tarvitse pyöriä kehon ympärillä. Kehoteko voi olla vaikka se, että nukkuu hyvin, syö omenan tai kävelee portaat kolmanteen kerrokseen.

– Kun ihminen on sinut itsensä kanssa, hänessä näkyy vapautta ja huolettomuutta. Varautuneisuus on poissa.

Kyselyyn vastasi 174 lukijaa.

X