Itsetuntemus

Moni häpeää kateuden tunnettaan ja pyrkii kieltämään sen – näillä 7 keinolla voit oikeasti vapautua itsesi vertaamisesta muihin

Kateuden tunteeseen on tärkeää tutustua sen sijaan, että pyrkisi sysäämään sen pois mielestä kielteisenä, hävettävänä ja syyllisyyttä herättävänä. Psykologi Elina Reenkola neuvoo suuntaamaan huomion toisten tekemisistä itseen ja omiin onnistumisiin.

Teksti:
Marjo-Kaisu Niinikoski
Kuvat:
Istock

Kateutta herää meissä kaikissa.

Kateuden tunteeseen on tärkeää tutustua sen sijaan, että pyrkisi sysäämään sen pois mielestä kielteisenä, hävettävänä ja syyllisyyttä herättävänä. Psykologi Elina Reenkola neuvoo suuntaamaan huomion toisten tekemisistä itseen ja omiin onnistumisiin.

Kateus on kuin vihreä käärme, joka myrkyttää kaiken ympärillään. Se lähtee luikertelemaan häpeän ja huonommuuden tunteista.

– Kateus on mielentila. Se on yhdistelmätunne, johon sisältyy myös vihaa, katkeruutta, kostonhimoa ja ahdistusta, toteaa psykologi, psykoanalyytikko ja psykoterapeutti Elina Reenkola.

Teoksessaan Kateus Reenkola korostaa, että ka­teutta herää meissä kaikissa. Sitä ilmenee paitsi yksilöiden myös ryhmien, yhteisöjen ja kansojen välillä.

Kateus syntyy vertailusta, jossa ihminen tuntee itsensä muita huonommaksi, tarvitsevaksi ja häpeäväksi.

– Jos kokee olevansa huonompi, itsetunto horjuu. Tätä pyritään korjaamaan vääristävillä mekanismeilla.

Kadehdimme eniten ihmisiä, joiden kanssa meillä on yhteistä. Emme ole niinkään kateellisia kuninkaallisille, Hollywood-tähdille tai politiikan huipulla oleville.

Kateus kohdistuu enemmänkin läheisiin ihmisiin tai samanikäisiin, samassa elämäntilanteessa oleviin tai samalla alalla työskenteleviin.

Yhteistä on, että mielestämme kadehdittavat ihmiset ovat saavuttaneet jotakin enemmän kuin me.

– Työkaverin ylennys tai palkankorotus ja naapureiden tai sukulaisten perheonni, autot, kesämökit tai ulkomaanmatkat ovat usein kateuden kohteita, Reenkola listaa.

Kateutta ilmenee erilaisissa ihmissuhteissa. On olemassa vanhemman ja lapsen välistä ka­teutta, sisaruuska­teutta sekä ystävien välistä kateutta.

Yksi vähemmän tunnettu kateuden muoto on itsekateus. Sitä tunteva torppaa omat onnistumisensa.

– Hän ei anna itselle lupaa olla onnellinen, Reenkola tiivistää.

1. Tunnista kateus ja tutustu siihen

Kateutta pidetään yleensä ikävänä ja haitallisena tunteena, josta olisi tärkeä päästä eroon. Tämä ei kuitenkaan onnistu kohtaamatta ensin itse tunnetta.

Kateuteen on tärkeää tutustua sen sijaan, että pyrkisi sysäämään sen pois mielestä kielteisenä, hävettävänä ja syyllisyyttä herättävänä.

Omiin kateuden tunteisiin kannattaa tutustua rohkeasti, sillä kammioon teljetty kateus vaikuttaa vahingollisesti, usein piiloteitse.

Kateuden työstäminen vaatii peiliin katsomista eli rohkeutta. Kipeiden ja hävettävien asioiden kohtaaminen auttaa ja vahvistaa minuutta.

Ensimmäinen askel on miettiä, miten kateus ilmenee omassa elämässä. Millaisissa tilanteissa se nostaa päätään ja miten itse siihen reagoi?

Voi kysyä itseltä, vetäydynkö aina tilanteista, joissa on onnellisia, tyytyväisiä, rikkaita ja menestyviä ihmisiä. Haluanko näin välttyä tuntemasta kateutta?

Yksi yleinen kadehtimisen tapa on halveksua kadehdittavaansa. Tähän kiteytyy vanha suomalainen sananparsi ”rumat ne vaatteilla koreilee.

Mitätöimällä toista tulee pönkittäneeksi omaa itsetuntoa. Tunnistanko tämän itsessäni?

2. Selvitä, mistä kateuden tunteesi viestii

Jos on tunnistanut kateuden, on tärkeä antaa sille tilaa. Loppupeleissä kateuskin on vain pelkkä tunne, ja tunteet viestivät aina jostakin olennaisesta. Ne ovat viestikapuloita meiltä meille itsellemme.

Tunteen punaista lankaa on seurattava aina sylttytehtaalle saakka. Mitä kateuden takana pohjimmiltaan on? Huonommuuden tunne sisältää usein myös muita tunteita, kuten epävarmuutta, arvottomuutta ja hylätyksi tulemisen pelkoa.

Kateutta tulisikin lähestyä tuomitsemisen sijaan hyväksyvästi. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Itsemyötätunto ja armeliaisuus itseä kohtaan ovat tehokkaita vastavoimia kateudelle.

Armeliaisuuteen kuuluu myös se, ettei soimaa itseään, jos sortuu hyvistä yrityksistä huolimatta olemaan edelleen ankara itselleen.

Ihmismieli palaa usein vanhoihin kaavoihin. On tärkeää tietoisesti muuttaa asennettaan itseä kohtaan myönteisempään suuntaan.

Voisinko opetella suhtautumaan itseeni suopeasti ja hellämielisesti?

Elina Reenkola.
Psykologi, psykoterapeutti ja psykoanalyytikko Elina Reenkola.

3. Keskity itseesi ja onnistumisiisi

Kateellinen suuntaa huomionsa enimmäkseen siihen, mitä toiset tekevät. Hän on liian kiireinen kadehtiessaan muita, jotta voisi keskittyä omaan tekemiseensä.

On hyvä keskittyä omien vahvuuksien tunnistamiseen ja toteuttamiseen. Meistä jokaisella on myös käyttämätöntä potentiaalia ja osaamista, joiden näkyväksi tekeminen on palkitsevaa.

Kannattaa siis innostua ja iloita pienistäkin onnistumisista. Ei tarvitse olla maailmanluokan tähti, jotta voi tuntea itsensä onnistuneeksi, hyväksytyksi ja hyödylliseksi.

Omista onnistumisista, pienistä ja suuremmista, kannattaa ryhtyä pitämään kirjaa. Voi ottaa tavaksi listata joka päivä asioita tyyliin ”tänään olen onnistunut tässä ja tässä.”

Se on vastamyrkkyä kateudelle.

Kun keskittyy omaan elämään, voi opetella myös luopumaan vertailusta – ja huomata, että on minussa itsessänikin paljon hyvää.

Mitä vähemmän vertailee itseä muihin, sitä enemmän oppii aidosti arvostamaan itseä ja siten myös muita. Kuten vanha sanonta kuuluu, ”tunne oma arvosi, anna arvo toisellekin”.

Tunnenko minä oman ja toisten arvon?

4. Fokusoi hyviin asioihin elämässäsi

Sanotaan, että se mihin keskittyy, lisääntyy. Mitä tyytymättömämpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on myös syytä kadehtia muita.

Tyytyväisyys omaan elämään kumpuaa siitä, että katsoo asioita optimistisesta näkökulmasta. Onko lasi puoleksi tyhjä vai puoleksi täysi? Oma asenne on tässä tärkein mittari.

Hyvään fokusoimisessa auttaa se, että pysähtyy miettimään, mitä kaikkea on saanut tehtyä vaikkapa kuluneen päivän tai viikon aikana.

Onko tänään ollut sellaisia hetkiä ja tapahtumia, joiden aikana ja joista voi edelleen olla tyytyväinen? Olenko ylipäätään tyytyväinen?

Kun on antanut näiden asioiden nousta mieleen, voi niitä katsella kuin suurennuslasin läpi. Se auttaa tarkastelemaan omaa elämää uudesta näkövinkkelistä. Ja jälleen kerran vertailulle jää vähemmän jalansijaa.

Kateuteen liittyy vertailun lisäksi aina riittämättömyyden tunne. Mitä jos alkaisinkin kertoa säännöllisesti itselleni, että minä riitän?

Eroon kateudesta, kaksi naista aitajuoksemassa.
Hyväntahtoinen, rakentava kateus innostaa kilpailemaan ja motivoi tavoittelemaan jotain omasta mielestä arvokasta.

5. Tavoittele itse sitä, mitä kadehdit

Yleinen väärinkäsitys on, että kaikki kateus on pahasta. Tuhoavan kateuden lisäksi on olemassa myös hyväntahtoista, rakentavaa kateutta.

On hyvä oppia tunnistamaan näiden kahden ero.

Pahantahtoisessa kateudessa kadehdimme asioita, joita toisilla on ja itsellä ei. Kateus sisältää toiveen saada itselle samaa kuin toisella.

Pahansuopa kateus kääntyy itseä vastaan ja haluaa pilata myös toisen tekemiset. Se vie ne kuuluisat kalatkin vedestä.

Toisessa ääripäässä hyväntahtoinen kadehtiminen innostaa kilpailemaan. Se antaa potkua, vauhdittaa omaa tuotteliaisuutta ja piristää tekemistä. Se motivoi saavuttamaan jotain omasta mielestä arvokasta.

Olisiko mahdollista, että valjastan oman kateuteni itseni ja sitä kautta kenties myös muiden hyväksi?

6. Ruoki luovuutta ja löydä oma äänesi

Omaan tekemiseen keskittyminen ja itsensä toteuttaminen edesauttavat luovuuden lisääntymistä. Se puolestaan tukee hyvinvointia.

Luovuus ei näy vain taiteilijan tekemissä taide­teoksissa, vaan se on suhtautumista ja tapa tehdä asioita. Luovuus voi parhaimmillaan olla elämänasenne ja myös elämäntapa.

Luovuus vähentää kadehtimista, sillä sen kautta voi löytää oman äänensä. Se puolestaan on suorassa yhteydessä itsetuntemukseen ja terveeseen itsetuntoon.

Kun löytää oman äänensä, ei enää joudu toimimaan muiden ihmisten odotusten, sääntöjen tai määräysten mukaan. On vapaa olemaan oma itsensä. Ei ole tarvetta kurkkia naapurin tontille sen vihreämmän ruohon perään.

Miten voisin lisätä luovuutta elämääni?

7. Opettele kiitollisuutta ja nauramaan itsellesi

Kiitollisuus ja huumori ovat parasta vasta­myrkkyä kateudelle. Kiitollinen mieli ei tunne kateutta, koska kiitollisuudessa ei ole mukana ajatusta puutteesta.

On hyvä tiedostaa, että kiitollisuus vaatii nöyryyttä. Sitä voi opetella.

Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen on suosittu ja helppo tapa kasvattaa kiitollisuutta: iltaisin voi kirjata päiväkirjanomaisesti ylös asioita, joista juuri tuossa hetkessä on kiitollinen.

Sanotaankin, että kiitollisuus lisää elämään asioita, joista voi olla kiitollinen.

Huumori puolestaan pelastaa lähes kaikelta – myös kateudelta.

Huumori ja etenkin lämminhenkinen itseironia ovat täsmäaseita kateutta vastaan. Jos voi nauraa omille heikkouksille, puutteille ja virheille, on jo voiton puolella.

Kun osaa aidosti laskea leikkiä itsestä, huomaa, ettei ole täydellinen. Eikä tarvitsekaan olla.

Kateus vie meiltä paljon voimia. Opettelisinko kadehtimisen sijaan olemaan kiitollinen ja nauramaan lempeästi itselleni?

Lähteenä on käytetty myös Elina Reenkolan kirjaa Kateus (Minerva 2020).

Artikkeli on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 7/2022.

X