Mesimarja on erittäin haluttu herkku, jolla voi lyödä rahoiksi – tällaisista kasvupaikoista sitä löytää
Mesimarja eli maamuurain tunnetaan myös marjojen aristokraattina ja metsien rubiinina. Uskomattoman aromikas marja on parasta sellaisenaan, hillottuna tai mehustettuna.
Mesimarja on metsien rubiini ja todella herkullinen erityisesti hilloissa ja mehuissa.
Mesimarja eli maamuurain tunnetaan myös marjojen aristokraattina ja metsien rubiinina. Uskomattoman aromikas marja on parasta sellaisenaan, hillottuna tai mehustettuna.
Tummanpunainen mesimarja muistuttaa vadelmaa. Sen marjamaisen hedelmystöt koostuvat useista yhteen kasvaneista pienistä pallomaisista luumarjoista.
Metsien rubiiniksi kutsuttu marja on kuitenkin selvästi harvinaisempi kuin serkkunsa vadelma, ja siksi hyviltä marjapaikoilta voi päästä hyville tienesteille. Mesimarjan kilohinta voi kavuta jopa 100 euroon.
Mesimarjan tummanpunainen hedelmä on erittäin maukas ja siksi marja on haluttu etenkin ravintoloissa ja juomatuotannossa. Mesimarjalle ominainen hienostunut maku on peräisin sen sisältämästä yli 200 aromiyhdisteestä, joista tunnetuin on mesifuraani.
Mesimarja: Kasvupaikka
Mesimarja kasvaa Suomessa luonnonvaraisena koko maassa, mutta yleisin se on maan keskiosissa vyöhykkeellä, joka ulottuu Kuopiosta Kemiin. Parhaiten se viihtyy niityillä, metsänreunoissa ja soistuneissa metsissä sekä lehtomaisissa kangasmetsissä, ravinteikkailla korpisoilla, rannoilla, ojan-, puron- ja tienvarsilla sekä hakkuualueilla ja raivattujen peltojen pientareilla tai vanhoilla laidunmailla.
Mesimarja on hyötynyt aikoinaan metsien laidunnuksesta ja kaskeamisesta. Nykyinen tehokas maan- ja metsänmuokkaus on haitallista mesimarjan kasvun kannalta, ja sen luontaiset kasvupaikat ovatkin vähentyneet.
Mesimarjaa on jo vuosikymmenien ajan pyritty viljelemään. Sen viljely on kuitenkin vähäistä, vaikka kysyntää olisi enemmänkin. Syynä on ensinnäkin se, että mesimarja on erittäin altis lehtihomeelle, josta on aiheutunut huomattavia sadonmenetyksiä. Viljelyn haasteena on myös mesimarjan vaatima ristipölytys eli se tarvitsee sadonmuodostukseen aina vähintään kahta eri lajiketta.
Mesimarjan vuosittaiset satovaihtelut ovat erittäin suuria, sillä mesimarjan kukinta ja pölytys vaativat onnistuakseen sopivaa lämpötilaa ja kosteutta.
Milloin mesimarja on kypsä?
Mesimarjan satokausi alkaa tavallisesti heinäkuun puolivälissä ja kestää elokuun loppuun.
Marjan väri ei ole tasainen, vaan voi vaihdella lajikkeesta riippuen tasaisen punaisesta, kellertävään ja vihertävään tai jopa mustahkoon. Väri ei kerro välttämättä mitään marjan kypsyydestä, vaan kypsä mesimarja on mehevä ja osahedelmiltään hieman pehmeäpintainen. Jos marja on kova ja kiinteä, se on yleensä vielä raaka. Poimittaessa kanta ei irtoa, vaan se on lujasti kiinni marjassa.
Mesimarjan käyttö
Mesimarja poimitaan kantoineen. Se on erittäin herkästi pilaantuva marja, joka ei kestä varastointia tuoreena paria päivää enempää. Pakastaminen muuttaa marjan rakennetta pehmeämmäksi ja vetisemmäksi, joten yleensä marja säilötään hilloamalla tai mehustamalla. Mesimarja sopii myös hyytelöihin, kiisseleihin ja likööreihin.
Hillotessa on hyvä huomioida, että mesimarjassa on muiden luumarjojen, kuten lakan ja vadelman, tapaan isot siemenet. Jos siemenet häiritsevät, ne voi siivilöidä soseutetusta hillosta ennen purkitusta.
Vahvan aromin vuoksi pienikin määrä mesimarjaa riittää antamaan makua. Marjaa käytetäänkin usein mausteena esimerkiksi omena-, vadelma-, puna- ja valkoherukkasäilykkeissä. Mesimarjoja käytetään myös tuoreina marjoina, jälkiruokiin ja teen mausteeksi.
Myös lehdet, versot ja marjojen kannat voi hyödyntää yrttiteehen.
Lue lisää Kotiliesi.fi: Vaativana kasvina tunnetun mesimarjan kasvatus onnistuu kotipuutarhassakin – poimi asiantuntijan vinkit ja nauti ”rubiinimarjan” hienostuneesta mausta
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous