”Olin yli neljäkymmentä vuotta mieheni kynnysmattona” – näitä asioita naiset katuvat elämässään eniten
Annan kyselyyn vastaajista suurin osa katui enemmän tekemättä jääneitä asioita kuin tehtyjä tekoja. Yleisin katumisen syy olivat väärät valinnat rakkaudessa.
Moni katuu mennyttä muistellessaan jotain valintaansa.
Annan kyselyyn vastaajista suurin osa katui enemmän tekemättä jääneitä asioita kuin tehtyjä tekoja. Yleisin katumisen syy olivat väärät valinnat rakkaudessa.
Katumus on tunne, joka syntyy ihmisen kokiessa, että hänen olisi pitänyt toimia toisin. Katuminen voi liittyä niin virheellisiin valintoihin kuin käyttämättä jääneisiin mahdollisuuksiin. Katumiseen voi myös liittyä jossittelua ja elämänkulun pohdintaa. Olisiko koko elämä voinut olla toisenlainen, jos jonkin merkittävän valinnan olisi tehnyt eri tavalla?
Mutta mitä suomalaiset naiset todella katuvat elämässään? Kysyimme Annan lukijapaneelilta, mikä heitä kaduttaa ja miksi. Vai kaduttaako mikään?
Kesäkuussa 2023 tehtyyn kyselyyn vastasi 184 naista, jotka olivat iältään 29–85 vuotiaita.
Katuminen liittyi usein asioihin, jotka olivat jääneet tekemättä
Kyselyyn vastaajista suurin osa, lähes 70 prosenttia, kertoi katuvansa elämässään jotain tekoaan tai valintaansa.
Sekä tehty että tekemätön voi kaduttaa. Tutkimuksen mukaan ihmiset katuvat enemmän tehtyjä tekoja lyhyemmällä aikavälillä ja tekemättä jääneitä asioita pidemmällä aikavälillä.
Annan kyselyyn vastanneista 66 prosenttia katui eniten jonkin asian tekemättä jättämistä. Tehtyä tekoa katui 28 prosenttia vastaajista. Kuusi prosenttia ei osannut sanoa, kumpi heitä kaduttaa enemmän.
Katumusta aiheuttavat tekemättä jääneet asiat liittyivät usein elämän suuriin valintoihin.
”Kadun, etten saanut lasta.” (Nainen, 46 vuotta)
”Hävettää myöntää, mutta kaduttaa etten nuorena lähtenyt ulkomaisen poikaystäväni mukana hänen kotimaahansa. Olisihan se ollut ihan erilaista elämää.” (Nainen, 32 vuotta)
”Kirjoitin ällän paperit ja minulla oli paikka yliopistossa, mutta en mennyt. Myöhemmin olen monta kertaa tätä asiaa miettinyt ja katunut. Silloin oli olevinaan hyvät syyt jättää yliopisto väliin. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin ne syyt tuntuvat käsittämättömiltä.” (Nainen, 51 vuotta)
Monia kadutti, ettei tullut opiskeltua enemmän
Juuri kouluttautuminen ja opiskelu nousivat kyselyssä keskeiseksi katumisen aiheiksi. 60 prosenttia vastaajista kertoi katuvansa jotain opiskeluun liittyvää.
Esimerkiksi omasta mielestä riittämättömäksi jääneiden opintojen katuminen oli yleistä.
”Kadun, että en suorittanut ylioppilastutkintoa. En luottanut tarpeeksi osaamiseni ja halusin päästä vähemmällä opiskelulla ammattiin. Nyt tekisin toisin.” (Nainen, 63 vuotta)
”Alempaan koulutukseen tyytyminen näkyy lompakossa.” (Nainen, 55 vuotta)
Myös aikoinaan valittu koulutus- tai opintoala aiheutti katumusta.
”Olisi pitänyt pysyä haaveissa ja lähteä opiskelemaan lakia tai taloutta. Päädyin kuitenkin insinööriksi, kuten lähes koko sukuni.” (Nainen, 46 vuotta)
”Todistuksella pääsi suoraan kauppaopistoon. Sinne menin, ja olen vieläkin yli 80-vuotiaana katunut päätöstäni.” (Nainen, 82 vuotta)
Työhön liittyvä katuminen: huono työpaikka tai alavalinta
Työhön ja uraan liittyvät asiat kaduttivat noin puolta Annan kyselyyn vastaajista. Osa katui sitä, että työhön oli tullut käytettyä liikaa aikaa muun elämän kustannuksella, ja osa puolestaan sitä, ettei ollut urallaan edennyt niin pitkälle kuin olisi toivonut. Myös työpaikan tai alan valinta kadutti.
”Olisi pitänyt olla päämäärätietoisempi: haluta esimiestyöhön ja käyttää osaamista. Ei olisi pitänyt pelätä! Pelätä, mitä?” (Nainen, 54 vuotta)
”Vaihdoin taloushallinnon työt pienipalkkaiseen ja raskaaseen hoitoalan töihin. Jos olisi mahdollista, muutaman asian tekisin toisin.” (Nainen, 55 vuotta)
”Työasiat tulevat kotiin ja uniinkin. Vaatimukset työpaikalla esimerkiksi ylitöiden tekemisestä vaikuttavat jopa niin, että päiväkoti-ikäisten lasten haku päiväkodista viivästyy. Aina pitäisi joustaa ja joustaa työpaikan hyväksi.” (Nainen, 49 vuotta)
”Kadun sitä, että olin liian kauan samassa työpaikassa ja tein usein aivan liian tunnollisesti ja paljon töitä ilman kunnollista korvausta ja arvostusta.” (Nainen, 70 vuotta)
Perhesuhteet aiheuttivat katumusta
Perheeseen liittyviä asioita katui noin puolet kyselyyn vastaajista. Esimerkiksi huonojen perhesuhteiden katuminen oli yleistä.
”Isäni kanssa ei ollut hirveän lämpimät välit, äitini kanssa paremmat. Kadun, mitä kaikkea jäi vielä sanomatta. Ja myös sitä, mitä tuli suutuspäissään sanottua.” (Nainen, 66 vuotta)
”Olen antanut vanhempieni vähätellä ja mitätöidä minua koko ikäni. Kun viimein mainitsin tästä äidille, niin hän vain nauroi.” (Nainen, 55 vuotta)
”Perhesuhteiden omaan alkuperäiseen perheeseen olisi pitänyt olla tiiviimmät ja luontevammat, huonot välit yhteen sisareen harmittavat miltei päivittäin.” (Nainen, 65 vuotta)
Myös vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen liittyvät väärät valinnat ja teot kaduttivat.
”Kun lapset oli pieniä, vedin heitä joskus hiuksista, kun he eivät millään monen kerran sanomisenkaan jälkeen totelleet. Joskus annoin myös luunapin.” (Nainen, 54 vuotta)
”En osannut olla hyvä äiti vammaiselle lapselleni.” (Nainen, 82 vuotta)
Osa katui lapsettomuutta. Lasten hankintaa ei kertonut kukaan katuvansa.
”Kadun, etten ole saanut lapsia. Tapasin nykyisen mieheni liian myöhään, jotta olisin saanut lapsia.” (Nainen, 55 vuotta)
Yleisin katumisen syy: väärät valinnat rakkaudessa
Parisuhteeseen ja rakkauteen liittyvät asiat nousivat Annan kyselyssä yleisimmäksi katumisen aiheeksi. Yli 70 prosenttia kyselyyn vastaajista kertoi tehneensä rakkaudessa virheen, joka kaduttaa.
Naisia kadutti muun muassa kumppanin valinta, huonon parisuhteen kestäminen liian pitkään sekä se, miten itseään antoi kohdella parisuhteessa.
”Hälytyskelloja olisi pitänyt kuunnella. Ekassa liitossa olin liian naiivi: toista ei voi muuttaa. Nykyinen suhde vetelee viimeisiä? Ei olisi pitänyt alkaa?” (Nainen, 63 vuotta)
”Kadun sitä, että aloitin suhteen miehen kanssa, vaikka en ollut ihastunut häneen eikä meillä ollut mitään yhteistä.” (Nainen, 51 vuotta)
”Menin naimisiin liian nuorena, liian vähän elämää kokeneena.” (Nainen, 80 vuotta)
”Olin yli neljäkymmentä vuotta mieheni kynnysmattona, siivoojana, pyykkärinä ja tein kaiken väärin. Jopa sukulaiseni olivat kelvottomia.” (Nainen, 63 vuotta)
”Kadun pitkää, väkivaltaista parisuhdetta, johon joutuivat mukaan myös silloin pienet lapseni. (Nainen, 48 vuotta)
Osa vastasi, että katuminen on turhaa – ”Mennyt on mennyttä”
Annan kyselyyn vastanneista lähes neljännes kertoi, ettei kadu elämässään mitään.
”Elettyä elämää on turha katua. Elämänvalinnat ovat aina oikeita juuri siinä tilanteessa, missä elää.” (Nainen, 61 vuotta)
”Jos on tullut tehtyä höpöä, ei se enää katumalla parane. Mennyt on mennyttä, otetaan siitä oppia ja mennä porskutetaan eteenpäin.” (Nainen, 83 vuotta)
Katumattomista suurin osa oli yli 70-vuotiaita. Kenties myöhemmällä iällä oman menneisyyden kanssa ollaan paremmin sinut ja katumusta aiheuttavat valinnat on käsitelty ja hyväksytty. Laura Lahtelan ja Anna-Maria Rajalan katumisaiheisessa pro gradu -tutkielmassakin todetaan, että vanhemmat ihmiset ovat nuorempia todennäköisemmin ratkaisseet katumuksensa.
Kommentit
Kuulun tuohon ryhmään, joka ei kadu yhtikäs mitään elämässään. Enkä ole 70+. Jos tarkemmin fokusoin elämääni, niin mitä kaduttavaa siinä aidosti on, että vaikka katkaisinkin kaikki välini äitiini, mikä olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin, minulle aiheutuneiden tuhojen takia, kun kuitenkin ne lopulta kokonaan katkaisin. Jouduin toki kärsimään enemmän kuin jos olisin katkaissut ne vuosikymmeniä ennemmin. Mutta ei sitä voi katua, asia on mennyt niin kuin se on mennyt, eikä muutosta asiaan saa sitä katumalla. Katuminen ei vaan muuta asioita ja elämää ei katumalla saa kärsimyksestä vapaaksi. Tärkeintä, että se loppuu lopullisesti ja on loppunut joskus kuitenkin.
Kommentit
Kuulun tuohon ryhmään, joka ei kadu yhtikäs mitään elämässään. Enkä ole 70+. Jos tarkemmin fokusoin elämääni, niin mitä kaduttavaa siinä aidosti on, että vaikka katkaisinkin kaikki välini äitiini, mikä olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin, minulle aiheutuneiden tuhojen takia, kun kuitenkin ne lopulta kokonaan katkaisin. Jouduin toki kärsimään enemmän kuin jos olisin katkaissut ne vuosikymmeniä ennemmin. Mutta ei sitä voi katua, asia on mennyt niin kuin se on mennyt, eikä muutosta asiaan saa sitä katumalla. Katuminen ei vaan muuta asioita ja elämää ei katumalla saa kärsimyksestä vapaaksi. Tärkeintä, että se loppuu lopullisesti ja on loppunut joskus kuitenkin.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous