Itsetuntemus

Pupulandia-blogin Jenni Rotonen antoi säärikarvojensa kasvaa ja haastoi ihmiset ajattelemaan omia karvatottumuksiaan – kysyimme tutkijalta, miksi naisten karvoitus aiheuttaa niin vahvoja tunteita

Naisten näkyvä karvoitus herättää paljon keskustelua ja joissain ihmisissä jopa vihaa. Julkisuudesta tutut henkilöt ovat saaneet tappouhkauksia näkyvien kainalokarvojensa takia. Kysyimme asiantuntijalta, miksi yhä tänä päivänä naisten karvoitus herättää niin vahvoja tunteita.
Teksti: Janna Nousiainen Kuvat: iStock

Naisten karvoitus on aiheena ollut viime aikoina pinnalla. Pupulandia-blogia pitävä Jenni Rotonen herätti keskustelua aiemmin tänä kesänä kertoessaan, että hän on jättänyt säärikarvansa kevään ajan ajelematta. Julkaisussa Jenni haastaa ihmisiä ajattelemaan syitä karvojen poistamisen taustalla. Hän myös avoimesti kertoo kokeneensa valtavaa häpeää karvaisista sääristään.

View this post on Instagram

Hairy legs – so disgusting, unfeminine and embarrassing, right? 🙄 Wait, what?! 🤔 How come female body hair is considered scruffy, shameful and unattractive while we think nothing of sort when it comes to men? 🤨 We learn since we are kids that a woman should be hairless from eyes down 💃🏼 We shave our legs and feel embarrassed if we have failed to do so. And all this is so normal and comes so automatically that we never really even stop to question why we do all this. Or why on earth we even think this way about our bodies 🤯 Isn't a little crazy that we all have hair on our bodies but yet we don't see female body hair basically ANYWHERE ❌ Even in the ladyshaver commercials on TV they are shaving hairless legs 😅 So is it any wonder we think the female body should be hairless if it has been taught to us since birth and hairfree bodies are all we see around us 📺 Have you ever stopped to think about WHY you get rid of your body hair? Last spring I did, and as I couldn't come up with a single good reason, I decided to do an experiment by letting my hair grow. What a journey it has been! The feeling of shame is so strong you wouldn't believe it 👹 Some days it felt almost impossible to get out of the house wearing a summer dress 👗 But you know what, through challenging myself I got rid of the shame 💪🏻 So I want to challenge you also to at least question the ideal and strict norms we are surrounded by ✊🏻 Wouldn't this world be a much better place for all of us, if we didn't have to feel all that shame? ❤️ PS. More about this on my blog! 👍🏻 #bodyhair #feminism #feminist #hairy #hairylegs #normalizefemalebodyhair

A post shared by Jenni Rotonen / Pupulandia (@jennipupulandia) on

Miksi sitten säärikarvat aiheuttavat häpeää? Sukupuolentutkija Katariina Kyrölän mukaan karvattomuudesta on muodostunut normi, jonka avulla pyritään erottelemaan sukupuolet toisistaan.

– Usein naisten, muunsukupuolisten, transihmisten – muiden kuin cis-miesten – karvoitukseen suhtaudutaan negatiivisesti. On häkellyttävää, kuinka paljon raivoa kainalokarvoitus voi saada osakseen, Kyrölä sanoo.

Sheivaamattomuuteen liittyvä stigma aiheuttaa häpeää. Karvattomuus yhdistetään naisellisuuteen, ja moni saattaa pelätä, ettei heitä nähtäisi enää naisellisina tai naisina, jos he antaisivat karvojensa kasvaa. Karvoituksen sääntely liittyy Kyrölän mukaan sukupuolen säätelyyn ja karvat niin sanotusti ”väärissä paikoissa”, kuten rinnoissa ja selässä, saatetaan nähdä muilla kuin miehillä ällöttävänä, koska niitä pidetään maskuliinisina piirteinä.

Useilla on käsitys, että me ihmiset olisimme vähemmän karvaisia kuin mitä oikeasti olemme, ja moni nainen miettii, onko oma karvankasvu normaalia. Maskuliinisilla paikoilla kasvavat tummat karvat voivat naisella olla merkki hirsutismista eli karvojen liikakasvusta. Hirsutismista puhutaan yleensä kuitenkin vasta, jos karvankasvuun liittyy muita lääketieteellisiä ongelmia tai jos karvankasvu häiritsee ihmistä itseään.

– Naisten karvoitukseen suhtaudutaan edelleen yllättävän tiukasti, vaikka nykyisin on alkanut näkymään enemmän naisia ja muita kuin miehiä, joilla kainalokarvat näkyvät.

Kyrölä haluaa nostaa esiin myös sen, että sukupuolen määritys karvoituksen mukaan asettaa muunsukupuoliset ja transihmiset epämukavaan asemaan, koska karvoituksen määritys vaikuttaa paljon siihen, minä sukupuolena henkilö tulee tunnistetuksi.

Kehopositiivisuus ja kapea naiskuva

Kyrölän mukaan kauneusihanteissa on nykypäivänä ristiriitaisuutta. Kehopositiivisuutta korostetaan, ja omaa kehoaan tulisi rakastaa ja siinä kuuluisi olla hyvä olla – oli se sitten millainen tahansa. Samaan aikaan kuitenkin osaa kehoista pidetään parempina kuin toisia. Naisten kohdalla puhutaan hoikista ja vähäkarvaisista vartaloista.

– Isommat tai sukupuoleltaan tähän kaksinapaiseen ymmärrystapaan sopimattomat kehot jäävät monesti sen kelpaavan kehon ulkopuolelle. Silti kehoa pitäisi pystyä rakastamaan, Kyrölä kertoo.

Kyrölän mukaan kehonormien ja kauneusihanteiden tutkimuksissa puhutaan paljon siitä, että kehopositiivisuus ei välttämättä vapauta tiukasta kehon normittamisesta, vaan se laajentaa normittamista myös tunteisiin, jotka kehoon saisi kohdistua.

– Sen lisäksi, että koetaan paineita siitä, että keho ei sovi sukupuoli- tai hoikkuusnormeihin, tulee paine, että myös normeihin sopimatonta kehoa pitäisi pystyä rakastamaan juuri sellaisena kuin se on. Harva kuitenkaan pystyy aina olemaan todella tyytyväinen omaan kehoonsa.

Karvattomuus on normi

Karvattomuus on normi, johon kasvetaan. Mainoksissa naiset ajelevat höylällä karvattomia sääriään, vaikka todellisuudessa naisilla voi kasvaa näyttävääkin säärikarvaa. Karvattomuuden eteen tehdään paljon töitä ja moni on valmis kohtaamaan kipuakin sen saavuttamiseen. Epilointi, vahaus ja sokerointi eivät ole kivuttomia karvanpoistotapoja, vaan ne saattavat sattua paljonkin.

Kyrölän mukaan on jännittävää, että kun kehon antaa olla luonnontilassa, siihen liitetään ajatus, että se olisi jotenkin vääränlainen.

– Jos olisimme kasvaneet yhteiskunnassa, jossa karvainen nainen on kauniimpi, olisi tilanne päinvastainen ja sheivaus olisi tietynlainen kannanotto, Kyrölä sanoo.

Kuva henkilön kainalokarvoista. Sukupuolitutkijan mukaan on hyvä, että nykypäivänä näkyvää karvoitusta näkee mediassa enemmän.

Sukupuolitutkijan mukaan on hyvä, että nykypäivänä näkyvää karvoitusta näkee mediassa enemmän.

Kauneus-, karva- ja kehoihanteiden normien itsestään selvää ihannointia vastaan on esitetty myös kritiikkiä.

– Mielestäni on todella hyvä, että julkisuudessa näkyy yhä enemmän naisia, muunsukupuolisia ja transihmisiä, jotka haastavat normeja ja antavat kainalokarvojen näkyä.

Kyrölä haluaa kuitenkin korostaa, että hän ei halua moralisoida ketään, joka päättää poistaa ihokarvojaan. Karvoituksen ja sheivauksen ympärillä vallitsevan keskustelun hän toivoisi kuitenkin olevan sallivampaa. Sen sijaan, että ainoastaan sallittaisiin, hän toivoisi, että erilaisia karvoituksia voitaisiin ihailla.

– Yksilöllä pitää olla vapaus päättää, sheivaako vai ei, hän sanoo.

Naisten karvoitus aiheuttaa edelleen vihaa

Useat julkisuudesta tutut naiset ovat näyttäytyneet kainalokarvoineen julkisesti. Madonnan kainalokarvat kohahduttivat maailmaa jo 80-luvulla, ja yhä tänä päivänä naisten kainalokarvat aiheuttavat joissain ihmisissä valtavan määrän vihaa.

– On uskomatonta, kuinka paljon vihaa muutama karva voi aiheuttaa, Kyrölä sanoo.

Kyrölä arvioi, että muiden kuin miesten näkyvä karvoitus saattaa aiheuttaa niin suurta raivoa, koska poikkeavuus normaaleista sukupuolirooleista saatetaan nähdä uhkana. Tietynlainen kurittomuus ja piittamaattomuus kehonormeista voi tuntua joillekin vaikealta hyväksyä.

– Vihan ilmaisut ovat ikään kuin yrityksiä laittaa kurittomat kuriin.

Naiset, jotka ovat näyttäytyneet kainalokarvojen kanssa, ovat saattaneet saada jopa tappouhkauksia. Kyrölän mielestä näkyvästä karvoituksesta keskustelemista on muun muassa tällaisten reaktioiden takia äärimmäisen tärkeää jatkaa.

– On hyvä, että aiheesta puhutaan niin kauan kuin se aiheuttaa suuria vastareaktioita.

X