Itsetuntemus

Sukupuolensa korjanneen transnuoren äiti: ”Nyt minulla on tytär, tämä on mahtava lahja”

Helsinkiläinen Alex Jääskeläinen tunsi murrosiässä olevansa erilainen kuin muut. Hän ei kuitenkaan osannut kertoa siitä perheelleen. Äitiä Jaana Salmea epätietoisuus ahdisti niin, ettei hän voinut antaa asian olla.
17.6.2017 Teksti: Elisa Hurtig Kuvat: Roope Permanto/Otavamedia

Naisten vyö. Mitä ihmettä. Helsinkiläinen Jaana Salmi pyöritteli käsissään sinistä, kapeaa vyötä, jossa oli kultainen solki. Hänen 10-vuotias poikansa Alex Jääskeläinen oli ostanut sen saatuaan hieman omaa rahaa. Koska pojalla oli lupa ostaa rahoillaan mitä halusi, Jaana ei alkanut tentata lasta.

Aiemmin vaatesuunnittelijana työskennellyt Jaana kiinnitti huomiota poikansa vaateostoksiin seuraavan kerran, kun Alex oli yläasteella. Hän löysi pojan ostoskassista valkoiset farkut, niin tiukat, etteivät ne taatusti olleet miestenosastolta. Miksi Alex oli ostanut sukkahousumaisen kireät housut? Hätäpäissään Alex huijasi housujen olevan unisex-mallistoa. Jaana ei silti malttanut olla hiljaa.

– Oletko sinä transu? hän kysyi.

– En ole! Alexin vastaus tuli huutona.

Hän ei ollut vielä valmis kertomaan totuutta.

”En osannut puhua äidilleni, sillä en keksinyt sanoja”

Olenko normaali? Kahdeksannella luokalla Alex oli alkanut pohtia, oliko hän erilainen kuin muut pojat. Hän rakasti muotia mutta otti pukeutumiseensa vaikutteita vain naisilta. Mikä hän oli? Alex etsi kysymyksiinsä vastauksia googlaamalla ja löysi sanan transsukupuolinen. Hän kuljetti sormeaan tietokoneen näytöllä, jolla oli listattuna transsukupuolisten ominaispiirteitä. Siinä luki muun muassa, että syntymässä määriteltyyn sukupuoleen liittyvät fyysiset ja sosiaaliset roolit ovat transsukupuoliselle vieraita ja vastenmielisiä. Juuri siltä hänestä tuntui.

– Se oli raskasta. Olin murrosiässä ja muutenkin etsimässä omaa tietäni, joten minun oli hankala sulatella noin isoa asiaa. En osannut puhua siitä äidilleni, sillä en keksinyt oikeita sanoja.

Isä taas ei kysynyt mitään. Isoveli Max heitti vitsejä tyttömäisyydestä, mutta se oli normaalia sisarusten välistä nahistelua.

Äiti ei antanut asian olla.

Alex oli 16-vuotias, kun perhe matkusti lomalle Amerikkaan. Jaana huomasi, että Alex oli lähtenyt reissuun naisten kauluspaidassa. Hän päätti, että matkan aikana hän nostaisi kissan pöydälle. Alex puolestaan oli päättänyt, että tämän matkan jälkeen hän kertoisi vanhemmilleen, mistä on kyse. Loma oli jo melkein ohi, kun Jaana rohkeni kysyä Alexilta asiasta.

– En halunnut loukata, sillä hyväksyin Alexin sellaisenaan, mutta epätietoisuus ahdisti minua. Kysyin lopulta, että osaatko selittää, mikä se tyttö sisälläsi on, Jaana kertoo.

”Olin helpottunut, kun viimein tiesin, mikä lapseni on”

Alex häkeltyi. Vaikka hän oli aiemmin kertonut asiasta eräälle ystävälleen ja saanut hyväksyvän vastaanoton, hän ei saanut sanaa suustaan. Hän paineli huoneeseensa. Hotellihuoneesta Alex lähetti äidilleen tekstiviestin. Hän selitti, että on biseksuaali ja että hänellä on ollut historiaa kummankin sukupuolen kanssa.

Jaana oli onnellinen tiedonmurusta, mutta aavisteli, ettei se ollut koko totuus. Vasta seuraavana syksynä Alex oli valmis kertomaan enemmän. Perhe oli kävelyllä, Alex ja Jaana muita jäljessä. He puhuivat sukupuolikäsityksestä yleisellä tasolla. Alex sanoi, että hänen mielestään on ihan sama, onko ihminen homo, lesbo, bi tai transsukupuolinen.

– Silloin minulla syttyi lamppu: tuo on se sana. Transsukupuolinen. Olin helpottunut, kun viimein tiesin, mikä lapseni on, Jaana Salmi, 54, kertoo nyt kotisohvallaan ja sipaisee pitkän hiussuortuvan 18-vuotian tyttärensä korvan taakse.

Alex, nykyisin Alexandra, on vuosien aikana ymmärtänyt, ettei äiti kinunnut tietoja ilkeyttään.

– Sukupuoli on keskeinen osa ihmisen elämää, ja kun salasin sen tosi läheiseltä henkilöltä, tuntui, että pimitin ison osan itseäni häneltä, Alexandra selittää.

Vaikka oikea termi oli löytynyt, edessä oli vielä iso prosessi: sukupuolen korjaaminen.

Äiti varasi lääkäriajan pojalleen

Yhteinen juttu. Jaana päätti heti, ettei jättäisi lastaan luovimaan yksin valtavan prosessin läpi. Koska Alex oli täysin varma, että halusi korjata sukupuolensa, Jaana oli valmis tukemaan poikaansa. Hänen taitonsa eivät kuitenkaan riittäneet kaikkeen, joten hän varasi Alexille ajan psykiatrille. Pojan mielestä se oli turhaa, sillä aika yleislääkärille olisi hänen mielestään riittänyt. Jaana piti päänsä.

– Minä olen vain äiti. Voin tukea, etsiä tietoja ja varata lääkäriaikoja, mutta en osaa käsitellä aiheeseen liittyviä tunteita samalla tavalla kuin koulutuksen käynyt erikoislääkäri.

Ensimmäisen käynnin jälkeen Alex tajusi, että äiti oli oikeassa. Sukupuolen korjaaminen on valtava prosessi. Suomessa se edellyttää lääkärinlausuntoa, puolen vuoden mittaista seurantajaksoa, hormonihoitoa ja leikkausta. Vaikka Alex oli nuoresta iästään huolimatta valmis astumaan mankelin läpi, aloitusta oli kuitenkin jarruteltava. Poika halusi lähteä vuodeksi opiskelijavaihtoon Amerikkaan, ja reissu olisi voinut koitua liian raskaaksi kesken prosessin.

Transsukupuolinen nuori ja äiti

Alex on nyt Alexandra. Jaana iloitsee siitä, että hänellä on tytär.

”Kun en salaile asioita, sisälleni ei koteloidu mitään”

Ennen kuin Alex palasi vaihdosta, Jaana alkoi valmistella sukulaisia ja tuttavia tulevaan.

– Sovimme, että minä kerron tuttavillemme, että Alex eli Allu on transtyttö. Ajattelin, että silloin hänen olisi helpompi tulla kotiin.

Jaana vastaili kysymyksiin ja antoi lähipiirille lisätietoa aiheesta.

– Teki hyvää kertoa asiasta muille, sillä positiivinen palaute voiteli minua. Huomasin, että kun en salaile asioita, sisälleni ei koteloidu mitään.

Vain kaksi tuttavaa kyseenalaisti asian.

– Toinen heistä oli humalassa ja sanoi, että ei ymmärrä lastani. Hänen mielestään tyttö on tyttö ja poika on poika. Vastasin, että se on sinun ongelmasi. Minulle on kunnia olla Allun äiti.

Kun Allu tuli kotiin, hänelle järjestettiin juhlat. Ne olivat Allun 18-vuotissyntymäpäivät, kotiintulojuhla ja kaapistatulojuhla. Allu pukeutui glittertoppiin ja meikkasi itsensä ystävänsä avustuksella kauniiksi.

– Kun näin hänet, mietin, miten kaunis hän onkaan. Näin, miten epänormaalista tulee normaali – ei missään tapauksessa päinvastoin.

Äidin tsemppaus oli tarpeen

Avoimuus kannatti. Jaana on huomannut, että kun hän on ollut itse avoin, ulkopuoliset ovat alkaneet avautua hänelle omista kipukohdistaan.

– Olin lentää pyllylleni, kun eräs ystäväni kertoi, ettei ollut rohjennut kertoa kenellekään, että hänen poikansa on homo. Olen myös aina hokenut Allulle, että mene rinta rottingilla vain eteenpäin, älä yhtään piilottele sitä, mitä olet.

– Olet hokenut tuota niin paljon, että jossain vaiheessa mietin, että sinä olet jopa varmempi asiasta kuin minä, Allu sanoo ja nauraa.

Jaanan tsemppaus oli Allulle tarpeen myös vaihtovuoden jälkeen alkaneella puolen vuoden seurantajaksolla. Sen aikana tutkittiin, onko kyseessä mielisairaus, onko taustalla hyväksikäyttöä tai muita ongelmia. Lomakepino toisensa jälkeen napsahti postiluukusta sisään, ja Jaana laski, kuinka monta sataa sivua Allun oli milloinkin täytettävä. Se oli tuskaista, sillä Jaana ei voinut auttaa konkreettisesti. Hän yritti ajatella, että hänen lapsensa on vain käytävä prosessi läpi. Vaikka äidistä tuntui välillä, että oma apu on pientä, Allulle se oli merkittävää.

– Jokaisen lääkäritapaamisen jälkeen äitini on kysynyt, miten minulla meni. Mustan, miten kohtaaminen erään lääkärin kanssa ärsytti minua hurjasti, sillä hän kyseenalaisti minut. Vaikutin kuulemma liian onnelliselta. Silloinkin äitini tsemppasi minua ajattelemaan positiivisesti.

Viime keväänä Alexista tuli Alexandra

Ensimmäinen konkreettinen etappi matkalla pojasta tytöksi oli viime keväänä, kun Alex vaihtoi nimensä väestörekisterissä. Alexista tuli Alexandra. Nyt hänellä on uusi passi, ajokortti ja luottokortti.

Toukokuussa hän aloitti hormonihoidot sekä epilaation, jossa hänen karvoituksensa poistetaan. Syksyllä on edessä aataminomenan höyläys sekä ääniterapia, jonka avulla Alexandran puheääntä harjoitetaan korkeammaksi. Ensi keväänä, kun Alexandra mitä todennäköisimmin todistetaan hormonihoitojen jälkeen lisääntymiskyvyttömäksi, hän saa naisen henkilötunnuksen ja pääsee sukupuoli- ja rintakirurgiseen leikkaukseen.

– Nyt minulla on tytär. Tämä on mahtava lahja, Jaana iloitsee.

Uusien termien käyttäminen on silti osoittautunut hankalaksi.

– Selkärangastani tulee edelleen sana pojat, kun puhun lapsistani, Jaana tunnustaa.

– En haluaisi olla pikkutarkka, mutta voisit kyllä vähän tsempata tuossa varsinkin vieraiden ihmisten kuullen! Alexandra moittii äitiään hellästi.

Prosessi on lähentänyt Jaanaa ja Alexandraa entisestään, ja suhde on saanut uusia muotoja. Nykyään Jaana ja Alexandra viettävät tyttöjen iltoja, jolloin he käyvät hypistelemässä meikkejä ja vaatteita sekä istuvat baarissa. He ovat perustaneet yhteisen Trans Girl and Mom -blogin, jossa kertovat prosessin eri vaiheista.

”Olen elänyt heterokuplassa”

Jaana on kotoisin pohjoissuomalaisesta pikkukylästä, jossa sukupuoli tarkoittaa joko miestä tai naista. Siksi kokemus on ollut hänelle silmiä avaava.

– Olen elänyt heterokuplassa. Se kupla on nyt puhjennut, ja näen, miten rikasta elämä on, kun kaikki eivät ole samanlaisia.

Nykyään Jaana puhuu transsukupuolisesta lapsestaan siinä missä kaurapuurosta. Eikä Alexandraa haittaa, vaikka joku kotiväestä heittäisi huumoria hänen sukupuolestaan.

– Jännitin etukäteen, että mitä jos seurassani aletaan varoa sanoja. Onneksi sitä ei tapahtunut ja sukupuoleni on vain yksi asia muiden joukossa.

Äidin ja koko perheen lämmin suhtautuminen oli Alexandralle helpotus. Vaikka hän pimitti asian kertomista pitkään, hän ei kadu, ettei kertonut heti. Parempaa hetkeä ei olisi tullut.

– Arvostan äitini rohkeutta, sitä että hän tuli kysymään, eikä pelännyt vastaustani. Olen kiitollinen, että minulla on ollut mahdollisuus etsiä itseäni ilman, että joku olisi tuominnut minut.

Alexandra opiskelee tällä hetkellä Kallion ilmaisutaiteenlukiossa ja kehuu koulun ilmapiiriä hyväksi. Vaikka hormonihoitojen jälkeen Alexandra ei ole enää lisääntymiskykyinen, hän haluaa joskus omia lapsia. Niiden varalle hän on tallentanut omia sukusolujaan.

Lapsiakin suurempi toive Alexandralle on, että voisi avoimuudellaan ja blogikirjoituksillaan helpottaa edes yhden sukupuolensa kanssa eksyksissä olevan nuoren tilannetta.

– Allu on aina tuollainen, että miettii, miten voisi auttaa muita. En tiedä toista, jolla olisi yhtä suuri sydän.

Alexandran ja Jaanan yhteinen blogi: Trans Girl and Mom

Julkaistu Annassa 22/2017.

Lue lisää:

Muunsukupuolinen Niina: ”En tunne olevani täysin mies enkä nainen”

Äidit ja tyttäret kertovat: Tätä sinussa eniten arvostan

Raju murrosikä – Salla Paajanen ja Martta-tytär: ”Pattitilanne laukesi vasta terapiassa”

Kommentit (2)

Olisi kiva jos juttuja transsukupuolisista henkilöistä kirjoitettaisiin siten, että heitä puhuteltaisiin koko ajan heidän valitsemallaan ja sukupuoltaan vastaavalla nimellä, tässä siis ”Alexandrana”. Koko nimen ”Alex” käyttö on turhaa, ja luo mielikuvan siitä kuin Alexandra ei olisi jo ennen hormonihoitojen aloittamista ollut ”oikea” nainen, vaan henkilö, joka ”muuttuu tytöstä pojaksi”. Tämä käsitys on virheellinen, sillä transnainen on nainen vaikkei olisikaan aloittanut vielä virallista sukupuolenkorjausprosessia. Myös Alexandran kutsumista Jaanan ”pojaksi” olisi voinut välttää, sen mainitseminen ei ollut jutun kerronnan kannalta tarpeellista ja tukee edellä mainittua virheellistä käsitystä siitä, että transsukupuolinen henkilö ei edusta omaksi kokemaansa sukupuolta kuin vasta hoitojen jälkeen.
Muuten oikein mukava ja positiivinen juttu! Kiva lukea artikkeita transsukupuolisista nuorista, joiden tarina on päättynyt onnellisesti – varsinkin kun mukana on kannustavat vanhemmat!

8
2

Olisi kiva jos juttuja transsukupuolisista henkilöistä kirjoitettaisiin siten, että heitä puhuteltaisiin koko ajan heidän valitsemallaan ja sukupuoltaan vastaavalla nimellä, tässä siis ”Alexandrana”. Koko nimen ”Alex” käyttö on turhaa, ja luo mielikuvan siitä kuin Alexandra ei olisi jo ennen hormonihoitojen aloittamista ollut ”oikea” nainen, vaan henkilö, joka ”muuttuu tytöstä pojaksi”. Tämä käsitys on virheellinen, sillä transnainen on nainen vaikkei olisikaan aloittanut vielä virallista sukupuolenkorjausprosessia. Myös Alexandran kutsumista Jaanan ”pojaksi” olisi voinut välttää, sen mainitseminen ei ollut jutun kerronnan kannalta tarpeellista ja tukee edellä mainittua virheellistä käsitystä siitä, että transsukupuolinen henkilö ei edusta omaksi kokemaansa sukupuolta kuin vasta hoitojen jälkeen.
Muuten oikein mukava ja positiivinen juttu! Kiva lukea artikkeita transsukupuolisista nuorista, joiden tarina on päättynyt onnellisesti – varsinkin kun mukana on kannustavat vanhemmat!

8
2

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *