Paluu luontoon – Eroon stressistä ja ahdistuksesta

Suomalaisuuteen perinteisesti kuuluvaa kaipuuta luonnon rauhaan voi hyvällä syyllä kutsua kansanviisaudeksi. Kokeile mielipaikkaharjoitusta ja huomaat, että luonnolla on kehoa ja mieltä elvyttävä vaikutus.

Nopeatahtinen elämä urbaanissa ympäristössä voi päällisin puolin tuntua ihanteelliselta. Kiire antaa ihmiselle tärkeyden tuntua, ja kalliit tavarat luovat statusta. Siitä huolimatta moni menestynyt ihminen päätyy ammattiauttajan tuoliin kysymään, miksi olen näin ahdistunut, vaikka minulla on loistava ura, uusi auto ja kaikki menee niin hyvin? Vähitellen stressi alkaa siirtyä henkisestä fyysiseen, ja ihmiselle ilmaantuu monenlaisia oireita.

Stressillä on hyvätkin puolensa, mutta se ei saa olla jatkuvaa. Stressistä on voitava palautua, eikä palautumiseen ole pilleriä tai muuta oikotietä – se vaatii kiireen keskeyttämistä ja rauhoittumista riittävän pitkäksi ajaksi. Voidakseen paremmin ei kuitenkaan tarvitse luopua kaikesta ja muuttaa erakoksi erämaahan. Oman hetken voi ottaa silloin tällöin. Kalenteriin voi jättää tyhjiä kohtia ja pitää niistä kiinni terveellä itsekkyydellä.

Terveyttä ja aistien tarkentumista

Luontoympäristö auttaa rentoutumaan ja tehostaa rentoutumisen vaikutusta. Luonnon elementtien tiedetään vaikuttavan myönteisesti muun muassa verenpaineeseen, sykkeeseen sekä kognitiivisiin taitoihin, kuten muistiin ja keskittymiseen. Sisätiloihin tottuneesta cityihmisestä voi kuitenkin tuntua oudolta lähteä noin vain metsään, etenkin kylminä vuodenaikoina. Paluuta luontoon voi avittaa esimerkiksi mielipaikkaharjoituksella. Sen jälkeen onkin oma paikka, jonne lähteä.

Varaa harjoitukselle aikaa siten, ettei sinulla ole kiire minnekään ja laita kännykkä äänettömälle. Harjoituksen voi aivan hyvin tehdä kaupungissa, kunhan löytyy edes pieni metsikkö, rantakallio tai muu rauhallinen luontoalue; mieluiten sellainen, jonne kuuluu mahdollisimman vähän liikenteen melua.

Meluisa, aisteja ylikuormittava kaupunkiympäristö aiheuttaa vähitellen aistien supistumista, kun elimistö yrittää suojautua stressiä aiheuttavalta informaatiotulvalta. Sen vuoksi luonnon hiljaisuus voi aluksi vaikuttaa oudolta, jopa häiritsevältä tai tylsältä. Täällähän ei tapahdu mitään! Malta kuitenkin hetken aikaa mielesi ja anna aistien sopeutua. Pian huomaat muutoksen olossasi ja olemuksessasi.

Kun aistit ovat avautuneet, seuraa niitä ja intuitiotasi – älä suorita, nauti vain.

Näe ja kuule

Katso maisemaa ja anna katseen tai jalkojesi viedä sinut sellaiseen kohtaan maisemassa, joka tuntuu hyvältä juuri nyt. Voit istuskella tai liikuskella sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Kun mieli alkaa rauhoittua, voit kenties miettiä, kertooko valitsemasi paikka sinusta jotakin. Valitsitko avaran paikan, jossa on tilan tuntua ja helppo hengittää vai kenties suojaisan paikan suurten kivien tai puiden läheisyydestä? Oletko tuntenut itsesi viime aikoina ahdistuneeksi, ahtaaksi ja puristuneeksi, vai oletko kokenut olevasi jatkuvasti esillä ja katseiden kohteena? Älä kuitenkaan ponnistele ajatuksiasi, vaan anna niiden tulla ja mennä.

Jokaisella on oma painotuksensa siinä, mikä aistikanava koetaan mieluisimmaksi. Pysähdy ja mieti, mikä aistikokemus tuntuu houkuttelevimmalta. Kenties visuaalinen aistimus on sinulle tärkein: aava vedenselkä tai alkukesän vaalea koivumetsä valkeine runkoineen luo mielenrauhaa silmien kautta. Pientenkin asioiden katselusta voi nauttia. Voit sulkea maiseman pois ja keskittyä tutkailemaan hennonpunaista mustikankukkaa tai metallinhohtoisen kuoriaisen möngerrystä sammalikossa.

Näkö on hallitsevin aistimme, joten voit hetkeksi sulkea silmäsi. Tällöin muut aistit terävöityvät, minkä huomaa ensimmäiseksi kuuloaistin kautta. Äänien tulosuunnat erottuvat selvemmin, ja äänimaisemaan tuntuu ilmestyvän kokonaan uusia ääniä. Tuolla nakuttaa tikka, vastakkaisessa suunnassa soittelee mustarastas huiluaan. Tuulen havina ja veden liplatuskin voimistuvat. Kimalainen surahtelee kukissa, kuikka huutaa järvenselällä.

Hetken päästä näköaistin poissaolon aiheuttama pieni levottomuus poistuu, ja voit uppoutua kuuloaistimuksiin. Oma hengitys ja sydämen syke liittyvät ympäröivän luonnon ääniin. Tähän voisi vaikka nukahtaa…

Haista

Hajuaisti on kaikista aisteista voimakkaimmin kytköksissä muistiin. Pieni tuulahdus kostean puun hajua voi tuoda hetkessä mieleen eläviä muistoja lapsuuden mummolasta, jonka rapistuneessa aitassa lojuttiin lukemassa vanhoja Viisikko-kirjoja sateen rummuttaessa kattoa.

Talviaikaan luonnossa on ihmisen mittapuulla vain vähän tuoksuja, mutta kesä on vuodenaikojen kuningatar ja tuoksut sen mukaisia. Kukapa ei rakastaisi kukkivan tuomen, kielojen tai männynpihkan tuoksua? Myös metsän rehevä ominaistuoksu on todellinen sinfonia nenälle, erityisesti sateen jälkeen. Vedä syvään henkeä silmät suljettuina ja kokeile, onko hajuaisti sinulle mieluisin.

Tunne

Tuntoaisti on rentoutumisessa tärkeä. Myönteiseksi koetun sivelyn tiedetään vaikuttavan rauhoittavasti, ja moni tuntee tarvetta pyöritellä käsissään kynää tai muuta pikkuesinettä joutuessaan jännittävään tilanteeseen.

Luonto tarjoaa monenlaisia tuntoaistimuksia. Puun juurella istuessa tuntee pehmeän sammaleen ja selkänojan karhean kaarnan. Kovalla kalliolla lepäilykin voi rauhoittaa, kun tuntee allaan ikivanhat ja voimakkaat maan luut, leppoisan tuulen hyväillessä kasvoja. Tällöin voi kokea tuntoaistin kautta kaksi ihmiselle tärkeää elementtiä yhtä aikaa: turvallisen pysyvyyden sekä jatkuvan muutoksen, maailman liikkeen.

Toiset taas pitävät pienistä, käteen mahtuvista asioista etenkin, jos omassa elämässä on hallitsemattomia asioita, jotka tuntuvat liian suurilta käsiteltäviksi. Sormissa pyöritelty sileä kivi, rosoinen käpy tai tahmea pihkapallo voi viedä meditatiiviseen tilaan.

Maista

Makuaisti liittyy vahvasti mielihyvään. Metsäleikeissä lapset maistelevat ketunleipää ja suolaheinää. Marjametsälle ei aina tarvitse ottaa ämpäriä mukaan. Voit kuljeksia mustikkamättäällä kaikessa rauhassa ja noukkia marjoja suoraan suuhun miettimättä, kuinka monta litraa tänään pitäisi poimia. Hyvällä tuurilla osut metsä- tai ahomansikka-apajalle, josta marjoja voi kerätä heinänkorteen ja syödä mukavassa paikassa istuskellen.

Etsi mielipaikkasi

Mielipaikkaharjoituksen voi tehdä vaikka koko perheen voimin heti kesäloman alussa. Mökille saavuttua jokainen perheenjäsen lähtee etsimään oman mielipaikkansa. Kesän mittaan mielipaikallaan voi käydä aina kun siltä tuntuu. Etenkin lapsille on hyvin luontevaa kaivata omaa ”salapaikkaa”, eikä toisten mielipaikoille tulisi mennä kutsumatta. Mielipaikoille voi toki tehdä retkiä porukallakin, jos se kaikille sopii. Tänään käydään tutustumassa äidin mielipaikkaan, ensi viikolla esikoisen omaan metsänkolkkaan.

Jos jollakulla alkaa pinnaa kiristää, muut voivat vihjata, että nyt olisi hyvä hetki käydä mielipaikassa. Ehkä mielipaikasta tulee vähitellen koko perheen yhteinen kesälomaperinne, jota jatketaan vielä seuraavissa sukupolvissa. Lapsetkin saavat syvemmän kontaktin luontoon ja oppivat, ettei mukava olo ja viihtyminen aina vaadi vauhtia ja sirkushuveja.

Mielipaikka luonnossa opettaa kiireettömyyttä, pysähtymistä sekä kykyä antaa itselleen luvan joskus vain olla ja rauhoittua. Ne kaikki ovat hyvinvointimme kannalta tärkeitä taitoja, jotka vähitellen kertovat meille jotain uutta itsestämme.

Mitä on ekopsykologia?

– Ekopsykologiassa on eri linjauksia, kertoo ekopsykologi Kirsi Salonen. – Eräs linja perustuu alkuperäiskansojen luontoviisauteen ja kansanperinteeseen. Itse edustan ympäristöpsykologiaan pohjautuvaa ekopsykologiaa, jossa tärkeitä osia ovat muun muassa arvomaailma sekä kiireettömyyden ajatus.

Länsimainen kulttuuri perustuu nopeuteen, tuottavuuteen, menestymiseen ja kaupallisuuteen. Jatkuva muutos nähdään edistyksenä, mutta se ei ole ihmisen psyykelle hyväksi etenkään, kun muutokset usein tulevat ulkoapäin saneltuna.

Kiire ja menestyksen vaatimukset ovat lävistäneet meidät paitsi työelämässä myös enenevässä määrin ihmissuhteissa, ajankäytössä ja pohdinnoissa. Moni joutuu kysymään itseltään, onko minulla lupa joskus vain olla, vai pitääkö kaiken olla suoritusta? Hätistänkö lapset pois heti kotiin tultuani, jotta ehdin tehdä vielä jotakin näkyvästi tehokasta?

– Ekopsykologian arvot eivät ole näkyviä ennen kuin jotain menee pieleen, Kirsi Salonen huomauttaa. – Tutkimukset osoittavat kiistatta, että urbaanillakin ihmisellä on tarve elpymiseen ja stressistä palautumiseen. Tutkimusten mukaan myös fyysinen tila kohenee luontoympäristössä paremmin kuin rakennetussa ympäristössä, ja vaikutus on hyvin nopea. Tähän ei vaikuta edes se, nauttiiko luonnosta vai ei.

Ihminen ei kuitenkaan välttämättä tunnista heti verenpaineen tai sykkeen laskua. Jotta luonnon vaikutuksen havaitsisi, luontoympäristössä olisi hyvä oleskella vähintään 15-20 minuuttia. Jos on jo stressiä ja kielteisiä tunteita, havaittava elpyminen vie kauemmin, jopa puolitoista tuntia.

Luonto helpottaa tavallista arkistressiä, mutta se myös edesauttaa monenlaisia psyykkisiä prosesseja ja voi helpottaa huomattavasti oloa vaikeassakin ahdistuksessa. Ekopsykologiassa tätä aistien kautta tulevaa vaikutusta käytetään eräänlaisena terapiaa tehostavana tukihoitona.

– Länsimaissa usein ajatellaan, että psyyke on jotenkin erillinen osa meitä. Kuitenkin se on koko ajan läsnä, ja siihen vaikuttaa aistien kautta myös ympäristö, niin hyvässä kuin pahassakin, Kirsi Salonen muistuttaa.

Asiantuntijana ekopsykologi Kirsi Salonen, Psykologipalvelut Hyvän Mielen Tila.

Teksti: Anu Holopainen