Lapsena hyväksikäytetty nainen, 40: ”Puolisoni oli ensimmäinen, jolle kerroin”
Nainen, 40, Pirkanmaalta kertoo päässeensä yli kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta. Se vaati paljon töitä, mutta kannatti.
Nainen häpesi pitkään sitä, ettei lapsena osannut pitää kiinni rajoista. Kuvituskuva.
Nainen, 40, Pirkanmaalta kertoo päässeensä yli kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta. Se vaati paljon töitä, mutta kannatti.
”Olen tyytyväinen seksielämääni tällä hetkellä. Sytyn herkästi suutelemisesta, kasvojen ja niskan tietynlaisesta koskemisesta ja katseesta, jossa näen toisen halun. Parhaimmillaan seksi on tajunnanräjäyttävää, huonoimmillaankin hyvää.
Aina ei ole ollut näin, eikä hyvä tilanne ole syntynyt itsestään, vaan on vaatinut paljon töitä: itsetutkiskelua, avointa puhumista puolison kanssa, pariterapiaa ja seksuaaliterapiaa. Ja 30 vuotta aikaa. Niin kauan minulla on kestänyt päästä yli lapsuudessani kokemasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On ollut vaikea lähteä rakentamaan seksuaalisuutta sen jälkeen, sillä häpeä on ollut melkoisen suuri.
Olen hävennyt sitä, että annoin sen tapahtua enkä osannut pitää rajoja, vaikka toisaalta olen tajunnut, ettei minulla ollut siihen keinojakaan, olinhan vain pieni lapsi. Kehon yksityisyydestä ja uimapukualueiden rajoista ei silloin päiväkodeissa puhuttu, toisin kuin nykypäivänä. Kukaan ei opettanut minulle niitä keinoja, ja vasta ajan myötä itse tajusin, että se, mitä minulle tehtiin, oli väärin.
Rajojen asettaminen ja ei-sanan sanominen on ollut vaikeaa aikuisiälläkin. Olin tottunut siihen, että olen kohde, jolle jotakin tehdään, ja se on osani.
”Olen oppinut heittäytymään hetkeen ja siihen, mikä tuntuu hyvältä.”
En ole osannut kertoa kumppanille halujani ja toiveitani, millaisesta kosketuksesta pidän ja mikä ei tunnu hyvältä. Isoin oppi on tullut aivan viime vuosien aikana. Olen oppinut vapautumaan ja päästämään irti omista rajoitteistani, heittäytymään hetkeen ja siihen, mikä tuntuu hyvältä.
Nykyinen puolisoni on ollut merkittävässä roolissa vapautumisessani. Hän oli ensimmäinen ihminen, jolle kerroin avoimesti hyväksikäytöstäni. Helpotti valtavasti, kun sain sanoitettua omat ajatukseni, ja hän sai minut ymmärtämään, ettei hyväksikäyttö ollut millään lailla oma syyni. Sitä kautta olen osannut antaa itselleni anteeksi ja ymmärtänyt, ettei minun tarvitse hävetä itseäni ja sitä, mitä tapahtui.”
”Aikaisemmissa suhteissani en ole osannut kertoa rajojani”
”Aikaisemmissa suhteissani en ole osannut kertoa rajojani, mutta nykyisen mieheni kanssa olen aina voinut sanoa ei. Mitään ei ole tapahtunut, mitä en ole itse halunnut. Olen oppinut myös tunnistamaan, mitä haluan. Aikaisemmin en ole aina itsekään sitä tiennyt, vaan kosketus on ehkä matkan varrella alkanut tuntua ikävältä.
Olen myös tajunnut, että se mitä haluaa, voi molemmilla osapuolilla vaihdella kerrasta toiseen: joskus jokin tuntuu hyvältä, mutta toisella kerralla ei tunnukaan. Välillä on parempi edetä hyvinkin rauhassa ja välillä spontaani ’seinää vasten -ratkaisu’ on se, mitä tarvitaan.
Rajat muuttuvat ja elävät jatkuvasti. Tärkeää on, että osaan nyt kertoa niistä ja kuunnella myös toisen toiveita ja haluja.
Puhumme mieheni kanssa paljon seksistä avoimesti ja suoraan. Olemme myös käyneet pari- ja seksuaaliterapeutilla, mistä on ollut hurjan paljon hyötyä. On ihanaa, että olen nyt sinut kehoni ja seksuaalisuuteni kanssa. Enää en mieti, ovatko valot tai peitto päällä ja miltä maha tai reidet näyttävät.
Tällä hetkellä seksielämäni on selkeästi aktiivisempaa kuin viime vuosina. Seksi on kuuntelevampaa, rohkeampaa, leikkisämpääkin jopa, kun ei ole häpeää mukana.”
Juttu on julkaistu alun perin Anna-lehdessä 25-26/23.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous