Vanessa Springora oli 14-vuotias joutuessaan kuuluisan viisikymppisen kirjailijan hyväksikäyttämäksi: ”Manipuloivasta hyväksikäyttösuhteesta on erittäin vaikea päästä irti, etenkin teini-ikäisenä”
Ranskalainen Vanessa Springora joutui 14-vuotiaana kuuluisan viisikymppisen kirjailijan hyväksikäyttämäksi ja tämän kirjojen päähenkilöksi. Nyt hän kertoo kokemuksestaan kirjassaan Suostumus, joka ravisutti Ranskaa ja sen kirjallisuuspiirejä.
Vanessa Springoran kirjoittama Suostumus on ollut kansainvälinen menestys.
Ranskalainen Vanessa Springora joutui 14-vuotiaana kuuluisan viisikymppisen kirjailijan hyväksikäyttämäksi ja tämän kirjojen päähenkilöksi. Nyt hän kertoo kokemuksestaan kirjassaan Suostumus, joka ravisutti Ranskaa ja sen kirjallisuuspiirejä.
Oli 1980-luvun loppu, ja 16-vuotias Vanessa Springora harhaili yksin Pariisin kaduilla. Hänen päässään pyöri vain yksi ajatus: Onko minua olemassa? Vai olenko sittenkin pelkkää fiktiota, pelkkä sivu jonkun toisen kirjassa? Vanessa ei muistanut, milloin oli viimeksi syönyt, milloin viimeksi nukkunut. Eikä sillä ollut merkitystäkään, hänen ihonsahan oli pelkkää paperia, suonissa virtasi vain painomustetta.
Vanessa Springora kuvaa 16-vuotiaana kokemaansa psykoosia juuri suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Suostumus. Itse psykoosi kesti lopulta vain muutaman päivän, ja nuori Vanessa Springora selvisi siitä lyhyen sairaalahoidon avulla. Psykoosi ei saanut nuorta tyttöä valtaansa sattumalta, vaan sen taustalla oli yli vuoden kestänyt seksisuhde 50-vuotiaaseen ranskalaiseen kirjailijaan Gabriel Matzneffiin.
Teininä hyväksikäytetty Vanessa Springora: ”Hyväksikäyttö ei onnistu ilman tietynlaista maaperää”
Mutta mitä siis oikein tapahtui? Miten 14-vuotias tyttö päätyi viisikymppisen kirjailijan ”rakastajaksi”?
– Hyväksikäyttö ei onnistu ilman tietynlaista maaperää, Vanessa Springora kertoo tammikuussa kodissaan Pariisissa, missä hän asuu nykyään lääkärimiehensä ja teini-ikäisen poikansa kanssa.
– Minun kohdallani taustalla oli muun muassa isän kaipuu. Vanhempani olivat eronneet, ja isäni oli kadonnut elämästäni täysin. Olin ainoa lapsi, yksinäinen ja kaipasin valtavasti rakkautta ja huomiota. Äitini työskenteli kustantamossa ja otti minut usein mukaan kirjailijapiirien illallisille. Kirjailijat olivat suurimpia idoleitani. Ehkä jossain toisenlaisessa ympäristössä olisin voinut ihailla laulajia tai näyttelijöitä, olisin ihastunut Johnny Deppiin, Vanessa naurahtaa.
Lue lisää:
Matzneff oli 1980-luvun Ranskassa arvostettu ja luettu kirjailija. Hän oli tunnettu muun muassa päiväkirjoistaan, joissa hän kuvaili yksityiskohtaisesti suhteitaan alle 16-vuotiaiden tyttöjen ja poikien kanssa. Vuonna 1974 Julliard-kustantamo oli julkaissut myös hänen kirjansa Les moins de seize ans – Alle kuusitoistavuotiaat, jota voisi nykyään pitää suorastaan eräänlaisena pedofilian ja pedokriminaliteetin käsikirjana. Sen myynti on Springoran kirjan aiheuttaman kohun ansiosta lopetettu. Ranskassa taiteilijoiden on aina – ja etenkin 1980-luvulla – oletettu kyseenalaistavan vallitsevia tapoja ja rikkovan luutuneita moraalikäsityksiä. Kirjailijat on helposti nostettu jalustalle, ja heidän näkemyksiään on arvostettu. Siksi myös Gabriel Matzneff sai kirjoittaa ja puhua suhteellisen vapaasti ”rakkaussuhteistaan” teini-ikäisten kanssa. Monet muutkin intellektuellit puhuivat tuohon aikaan suojaikärajan alentamisen puolesta ja korostivat seksuaalista vapautta.
”On tärkeää selittää nuorille, että rakkaus ja seksuaalisuus eivät ole sama asia”
Kirjassaan Vanessa Springora kuvaa tarkasti ja älykkäästi, kuinka Matzneff sai pikkuhiljaa nuoren tytön valtaansa, ensin merkitsevillä katseilla, sitten kauniilla kirjeillä, lopulta salaisilla tapaamisilla. Kuultuaan suhteesta Springoran äiti raivostui ensin, mutta ei lopulta osannut vastustaa ”rakastuneen” teini-ikäisen tyttärensä päättäväisyyttä.
– Tiedän, että se tuntuu käsittämättömältä nykyään, mutta äitini oli yksin ja varmasti hukassa. Hänellä ei ollut rinnalla toista aikuista, jonka kanssa pohtia tilannettani. Ja tuohon aikaan etenkin taiteilijapiireissä haluttiin ajatella, että kiellettyä oli ennen kaikkea kieltäminen.
Äitikin oli jäänyt tavallaan Matzneffin ansaan.
– Nykyvanhemmille voisin antaa ohjenuoraksi ennen kaikkea keskusteluyhteyden rakentamisen lapsiin, Vanessa Springora toteaa nyt ja vilkaisee pohjakerroksessa sijaitsevan asuntonsa ikkunasta rauhalliselle sivukadulle.
– On tärkeää selittää nuorille, että rakkaus ja seksuaalisuus eivät ole sama asia. Aikuisella ei missään tilanteessa ole oikeutta käyttää lasta tai nuorta seksuaalisesti hyväkseen. Aiheesta on kirjoitettu myös paljon kirjoja nuorille, ja niiden avulla keskustelua voi joskus olla helpompi avata.
Nuori Vanessa Springora tunsi olevansa rakastunut ja uskoi, että suhde Matzneffiin oli ainutlaatuinen ja aito, todellinen rakkaustarina. Matzneff manipuloi nuorta Vanessaa muun muassa kertomalla, että tämä oli hänen suuri rakkautensa ja että hän oli heidän suhteensa ansiosta ”muuttunut mies”. Matzneff kuitenkin kielsi Vanessaa lukemasta tiettyjä kirjojaan, joissa kuvailtiin esimerkiksi hänen harrastamaansa seksiturismia Manilassa sekä 10–12-vuotiaiden poikien seksuaalista hyväksikäyttöä siellä.
Lopulta Vanessa luki kielletyt kirjat salaa ja tajusi viimein, että hänen oli päästävä irti sairaasta suhteesta.
– Ymmärsin toki alusta alkaen, että suhteemme ei ollut oikein, mutta manipuloivasta hyväksikäyttösuhteesta on erittäin vaikea päästä irti, etenkin teini-ikäisenä. Ruumiini alkoi reagoida ja sairastuin vakavaan streptokokki-infektioon, joka aiheutti valtavaa kipua nivelissäni. Uskonkin vahvasti, että ruumis ilmaisee asioita, joita emme voi sanoa ääneen ja että psykosomaattisten oireiden tutkimus on vasta lapsenkengissä.
Vanessa Springora jätti kirjoittamisen vuosiksi: ”Matzneffin kanssa ymmärsin, että sanat ja kirjat voivat olla myös vankiloita”
Kirjoittaminen oli nuoren Vanessan suurin unelma, hän halusi tulla kirjailijaksi. Unelma kuitenkin kuoli Matzneffin hyväksikäytön seurauksena, sillä seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi Matzneff käytti häntä myös kirjallisesti hyväkseen.
– Matzneffin kanssa ymmärsin, että sanat ja kirjat voivat olla myös vankiloita.
Matzneff kertoi oman versionsa suhteestaan Vanessa Springoraan kirjassaan La Prunelle de mes yeux – Silmäteräni ja julkaisi otteita Spirngoran kirjeistä ilman tämän suostumusta myös päiväkirjoissaan. Juuri tämä oman tarinan ja sanojen käyttö toisen kirjallisessa tuotannossa ilman lupaa sai Vanessan mielen lopulta järkkymään ja kyseenalaistamaan oman olemassaolonsa.
– Menetin sanat, en kirjoittanut enää mitään.
Lue lisää:
Vuosia myöhemmin kirjoittaminen kuitenkin palasi Vanessan elämään – ja oli lopulta tärkeä tekijä hyväksikäytöstä selviytymisessä.
– Matzneff kiusasi minua vuosikausia, lähetteli minulle ja äidilleni kirjeitä ja kirjoitti jopa pomolleni töihin. Hänen kirjojaan myös julkaistiin edelleen, ja vuonna 2013 hänelle annettiin jopa merkittävä ranskalainen Renaudot-kirjallisuuspalkinto.
”Aloin todella pohtia suostumusta ja sen määritelmää”
Kaikki tämä tuntui Springorasta sietämättömältä, jokainen kirja ja kirje tuntui avaavan vanhat haavat. Myös Ranskaa vuonna 2017 ravistellut 11-vuotiaan Sarahin tapaus järkytti Vanessa Springoraa syvästi. Tapauksessa 28-vuotias mies harrasti seksiä 11-vuotiaan tytön kanssa, ja miestä vastaan nostettiin syyte tytön kertomuksen perusteella, mutta oikeus lievensi rikosnimikettä, koska tytön katsottiin antaneen yhdynnälle suostumuksensa.
– Aloin todella pohtia suostumusta ja sen määritelmää. Voiko lapsen olettaa kykenevän antamaan suostumuksensa seksuaaliselle kanssakäymiselle? Olinko minäkin antanut suostumukseni Matzneffille?
Toinen ratkaiseva tekijä Suostumus-kirjan synnyssä ja Vanessa Springoran selviytymisessä oli äitiys. Springorasta oli tullut äiti, hän oli saanut pojan, ja hän oli lisäksi miehensä murrosikäisen tyttären äitipuoli.
”Olen ylpeä siitä, että olen kaikesta huolimatta kyennyt rakentamaan ympärilleni perheen ja että minulla on työ, jota rakastan.”
– Näin teinejä ympärilläni ja tajusin yhtäkkiä, miten haavoittuvaisia ja lapsellisia he olivat. Siihen asti olin ajatellut olleeni 14-vuotiaana jo melkein aikuinen ja pitänyt siksi itseäni jollakin tavoin syyllisenä tapahtuneeseen. Enhän voinut kieltää antaneeni suostumustani Matzneffille, koska luulin tuolloin olevani rakastunut.
Lopulta Springora alkoi kirjoittaa.
– Aloitin kirjoittamisen vuonna 2014, mutta liian kunnianhimoisesti: halusin kirjoittaa romaanin Vladimir Nabokovin kuuluisan romaanihenkilön Lolitan näkökulmasta. Yritin tavallaan piiloutua fiktion taakse ja silti kertoa samalla oman tarinani. Sitten tajusin, että minun on kirjoitettava tapahtuneesta minä-muodossa, suoraan. En vielä tiennyt, mitä tekstillä tekisin, ajattelin vain, että se oli kirjoitettava.
Vanessa Springora kirjoitti pieniä tekstinpätkiä lähinnä öisin, kun ei saanut unta ja kun jokin tapahtuma nousi hänen mieleensä. Fragmentaarinen muoto näkyy myös lopullisessa kirjassa, joka on helppolukuinen ja tehokas.
– Mieheni kannusti minua tarjoamaan tekstiä julkaistavaksi, ja lopulta päätin tarjota sitä ranskalaiselle Grasset-kustantamolle, joka ei onneksi ole koskaan kustantanut ainuttakaan Matzneffin kirjaa, se oli minulle tärkeää. Kustantaja tarttui tekstiin heti.
Vanessa Springora: ”Psykoanalyysi, tärkeät ihmissuhteet ja kirjoittaminen ovat auttaneet minua”
Vuonna 2021 Vanessa Springora on menestyskirjailija sekä Julliard-kustantamon – juuri sen saman, joka vuosia aiemmin julkaisi Matzneffin pedofiliakirjan – kustannusjohtaja. Hän on tyylikäs, herkältä ja samalla tyyneltä vaikuttava nainen.
– Olen ylpeä siitä, että olen kaikesta huolimatta kyennyt rakentamaan ympärilleni perheen ja että minulla on työ, jota rakastan. Psykoanalyysi, tärkeät ihmissuhteet ja kirjoittaminen ovat auttaneet minua. Olen myös kyennyt antamaan anteeksi äidilleni. Kirjani ansiosta olemme pystyneet viimein puhumaan tapahtuneesta riitelemättä, äitini on ylpeä minusta ja tukee minua täysin.
Suostumus oli Ranskassa suuri myynti- ja arvostelumenestys ja synnytti valtavasti keskustelua suostumuksen määritelmästä sekä esimerkiksi kustantamojen ja kirjallisuuspalkintolautakuntien vastuusta.
– En kannata sensuuria, mutta tekstit on osattava lukea tietyssä kontekstissa. Kirjallisuus ei voi olla erillinen saareke yhteiskunnan keskellä, samojen lakien täytyy koskea myös sitä. Jos lasten hyväksikäyttö on lailla kiellettyä, siihen kannustamisen tai sen vähättelyn on oltava kiellettyä myös kirjallisuudessa.
– Olen iloinen, että kirjoitin kirjan vasta nyt yli nelikymppisenä, kun olin ehtinyt jo käsitellä asiaa. 25-vuotiaana tekstini olisi varmasti ollut pelkkä aggressiivinen huuto, joka ei todennäköisesti olisi saanut yhtä paljon vastakaikua kuin nyt.
Kirjan julkaisun seurauksena Pariisin yleinen syyttäjä aloitti tutkinnan Matzneffin toimista ja lasten hyväksikäyttöä vastaan taisteleva yhdistys L’Ange Bleu puolestaan nosti syytteen Matzneffin pedofiliaa puolustelevista kirjoituksista.
Onko miesnero siis putoamassa Springoran mukaan jalustaltaan myös Ranskassa?
– Uskon, että Me too -ilmiö pakottaa miehiä todella katsomaan peiliin. Faktahan on, että valtaosa raiskaajista ja hyväksikäyttäjistä on miehiä. Miesten on nyt löydettävä uudenlainen tapaa elää ja olla. On karua tajuta, että yksi viidestä ranskalaisesta on nykyään kokenut seksuaalista häirintää lapsuudessaan ja yksi kymmenestä on joutunut insestin uhriksi, se on liikaa.*
”Hän sulkeutui uhrin rooliinsa täysin ja vertasi itseään jopa toisen maailmansodan ajan vainottuihin juutalaisiin”
Suostumus-kirjan ilmestyttyä Gabriel Matzneffia haastateltiin Ranskan mediassa, mutta hän kieltäytyi lukemasta Springoran kirjaa ja korosti, että heidän suhteensa oli ollut ”kaunis rakkaustarina”.
– En odottanut Matzneffilta mitään, tiesin, että hänenkaltaisensa narsistinen persoona ei kykene kyseenalaistamaan tekojaan. Hän sulkeutui uhrin rooliinsa täysin ja vertasi itseään jopa toisen maailmansodan ajan vainottuihin juutalaisiin, Vanessa Springora sanoo nyt päätään pudistellen. Tärkeintä Springoralle olikin vain kertoa kirjassa oma tarinansa, antaa ääni hyväksikäytön uhreille ja antaa kirjailijan vihdoin maistaa omaa lääkettään, sulkea hänet sanojen vankilaan.
Vanessa Springora miettii hetken vastausta haastattelumme viimeiseen kysymykseen ja sanoo lopulta hiljaa ja hiukan liikuttuen:
– Jos minun pitäisi sanoa teini-ikäiselle itselleni jotakin nyt kymmeniä vuosia myöhemmin… Sanoisin, että kaikki järjestyy ja että mikään tapahtuneesta ei ole hänen syytään.
Tammikuinen Pariisin valo välähtää asunnon suurten ikkunoiden takana.
*) Luvut perustuvat IPSOS Francen tekemään ranskalaisen Face à l’inceste -yhdistyksen marraskuussa 2020 julkaisemaan tutkimukseen.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous