Terveys

Taru, 44, totuttelee elämään kuulokojeen kanssa – ”En itse huomannut kuuloni heikenneen”

Kuulovamma ja kuulokoje tulivat järkytyksenä nelikymppiselle Taru Reinikaiselle. Kuulokojeen käyttöön ja uuteen äänimaailmaan totuttelu ottaa aikansa, mutta kojeen myötä elämä on myös helpottunut.

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Sampo Korhonen

Kuulokoje helpottaa Taru Reinikaisen elämää.

Kuulovamma ja kuulokoje tulivat järkytyksenä nelikymppiselle Taru Reinikaiselle. Kuulokojeen käyttöön ja uuteen äänimaailmaan totuttelu ottaa aikansa, mutta kojeen myötä elämä on myös helpottunut.

Kun lääkäri kertoi Taru Reinikaiselle, että hän tarvitsee kuulokojeen, Taru järkyttyi. Tilanne oli yllättävä ja vaati Tarulta sopeutumista, sillä hän oli omasta mielestään kuullut aivan normaalisti.

Alussa Taru koki kojeen käyttämisen nolona, ja meni pitkään ennen kuin hän puhui siitä kenellekään. Nyt hän on avoin asian suhteen. Saatuaan kuulokojeen hän on huomannut, että monilla muillakin työikäisillä on kuulolaite.

Kuulon heikkenemistä ei välttämättä huomaa itse

”En itse huomannut kuuloni heikenneen. Mieheni kuitenkin kyllästyi siihen, että kyselin jatkuvasti, mitä hän sanoi.

Jouduin myös kääntämään television ääntä kovemmalle. Mutta eivät nämä seikat minua häirinneet.

Ystävänikin olivat tiedostaneet huonokuuloisuuteni ja tottuneet puhumaan minulle kovalla äänellä. Tämä kävi ilmi vasta myöhemmin, kun sain kuulokojeen ja jouduin pyytämään heitä puhumaan hiljempaa.

On hyvin tavallista, että kun kuulo heikkenee pikkuhiljaa vuosien saatossa, ei asiaa tajua itse. Siihen vain tottuu ja sopeutuu.”

Lue myös: Näin salakavalasti kuulon heikkeneminen voi alkaa – asiantuntija kertoo, miten tunnistat oireet ajoissa

Kuulokoje molempiin korviin – ”Olin shokissa”

”Mieheni patistamana hakeuduin kuulotestiin työterveyshuoltoon. Kuuloni havaittiin alentuneen tietyissä taajuuksissa ja minut lähetettiin lisätutkimuksiin HUSin Kuulokeskukseen.

En vielä tässä vaiheessa ajatellut asiasta sen kummempaa. Vasta Kuulokeskuksessa totuus iski: lääkäri diagnosoi minulla sensorineuraalisen kuulonaleneman ja kertoi, että kuulovamma hoidettaisiin molempiin korviin asennettavalla kuulokojeella.

”En pystynyt järkytykseltäni lainkaan sisäistämään sitä, mitä hän kertoi.”

Sensorineuraalisessa kuulonalenemassa sisäkorvan aistinsolut hermoratoineen eivät toimi niin kuin pitäisi ja tiedonkulku aivoihin on epätäydellistä. Ikä heikentää aistisolujen ja kuulohermon toimintaa, mutta minä olin kuitenkin vasta nelikymppinen. Kuulovamman taustalla voi olla myös kovalle melulle altistuminen, mutta itse en ainakaan muistanut kokeneeni mitään sellaista.

Olin shokissa. Minulleko kuulokoje? Minulle tuli siitä mieleen oma mummuni ja hänen iso kuulolaitteensa.

Audionomi alkoi saman tien selvittää minulle kuulokojeen eri ominaisuuksia. Minun olisi pitänyt tehdä valintoja kojeen merkistä ja siihen asennettavista ohjelmista, ja itse yritin vasta sulatella koko asiaa. En pystynyt järkytykseltäni lainkaan sisäistämään sitä, mitä hän kertoi.

Ainut asia, mikä oli helppo päättää, oli väri. Valitsin metallinhohtoisen ruusukullan.”

Pieni kuulokoje ei erotu hiusten alta

”Vasta, kun sain kuulokojeen ja sitä alettiin sovittaa minulle, asia konkretisoitui. Olin jopa purskahtaa itkuun ensimmäisellä sovituskerralla. Stigma, joka kuulokojeeseen liittyi, oli niin suuri.

Kun kuulokoje asennetaan, sen voimakkuutta säädetään pikkuhiljaa halutulle tasolle, jotta ääniin tottuu.

Lähdin sovituksesta kotiin kuulokojeet korvissani. Kuulokojeita on kymmenittäin erilaisia. Kojeen valintaan vaikuttaa kuulon taso ja korvan ominaisuudet. Minulla on käytössä korvan taakse laitettava koje. Se on niin pieni, että ei sitä edes näe hiusten alta.

”Aloin kuulla myös kaikki mieheni jupinat, mistä erityi­sesti ­pidin, ­vaikkei hän samaa mieltä ollut­kaan.”

Käytin kuulokojetta heti paljon, jotta tottuisin siihen. Alussa tuntui, että se voimisti kaikki sellaisetkin äänet, joita en olisi edes tarvinnut kuulla. Kuulin, kun hissi liikkui hissikuilussa ja kun kahvikupit kolahtelivat työpaikan kahvihuoneessa.

Käyttöä motivoi se, että huomasin kuulevani paremmin. Elämä helpottui. Pystyin esimerkiksi seuraamaan keskustelua paremmin tilanteissa, joissa istuttiin eri puolilla pöytää. Eikä mieheni tarvinnut enää tuskailla jatkuvaa kyselyäni. Aloin kuulla myös kaikki mieheni jupinat, mistä erityi­sesti ­pidin, ­vaikkei hän samaa mieltä ollut­kaan.

Koska huolto-ohjeet olivat menneet audionomin vastaanotolla ohi ymmärrykseni, opettelin kuulokojeen huollon Youtube-videoiden avulla. Laitteen puhdistaminen ja huoltaminen ei ole vaikeaa.”

Kuulokoje kokemuksia, Taru pelaa bridgeä.
Taru rentoutuu pelaamalla bridgeä. ”Kun istuu pelipöydän ääreen, on pakko keskittyä ja ajatella vain kortteja.”

Totuttelua uuteen äänimaailmaan

”Uuteen, normaaliin, äänimaailmaan totuttelu vie aikansa. Edelleenkin kovat äänet häiritsevät minua joskus, vaikka olen käyttänyt kuulokojetta jo kaksi vuotta.

Olisin varmasti tottunut kuulokojeen käyttöön nopeammin, jollei olisi tullut koronaa ja sen myötä totaalista hiljaisuutta. Ehdin käyttää laitetta vain kolme kuukautta ennen pandemian alkua. Sitten jäin kotiin etätöihin ja kohtaamiset ihmisten kanssa loppuivat kuin seinään.

Etätöissä käytän kuulokojetta etäkokouk­sissa, jolloin voin yhdistää äänen suoraan tablettiini ja kuulemiseni helpottuu.”

”Käsityksiä vammaisuudesta pitäisi laajentaa”

”Käytän kuulokojetta päivittäin. Joskus saatan unohtaa sen kotiin, kun lähden töihin aamupöpperössä. Pärjään kyllä työpäivän ilmankin.

Pystyn säätämään bluetoothilla toimivan kuulokojeeni ominaisuuksia, kuten äänenvoimakkuutta ja -suuntaa. Voin myös valita erilaisiin tiloihin sopivia ohjelmia, esimerkiksi ravintolaan ohjelman, joka hiljentää taustahälyä.

Minusta tuli vammainen hetkessä, kun minulla todettiin kuulonalenema. Olen huomannut, että käsitykset vammaisista ovat kaavamaisia ja jäykkiä. Käsityksiä vammaisuudesta pitäisi laajentaa, sillä olemme hyvin heterogeeninen joukko. Tutkimusten mukaan joka toinen vammainen kohtaa myös syrjintää työelämässä.

Moni olettaa kuulovammaisten olevan automaattisesti osatyökykyisiä. Näinhän ei ole. Itse esimerkiksi teen pitkiä päiviä vaativassa asiantuntijatyössä.

Jos joskus kommentoin jossakin tilanteessa, että olenhan minäkin vammainen, reaktio on yleensä hyvin hämmentynyt. Kuulovamma ei välttämättä näy päällepäin mitenkään. Toivon, että pitämällä aihetta esillä ja puhumalla siitä autan myös muita kuulovammaisia.”

Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 1/2022.

.

X