Terveys

Murtuma paljasti Marketan osteopenian nelikymppisenä – ”Liikunta on pitänyt minut kunnossa”

Marketta Haataisella, 57, todettiin nelikymppisenä osteoporoosin esiaste, osteopenia. Hän ei antanut diagnoosin hidastaa liikuntaharrastuksiaan.

Teksti:
Virve Järvinen
Kuvat:
Sara Pihlaja

Dora-koira pitää Marketta Haataisen liikkeessä.

Marketta Haataisella, 57, todettiin nelikymppisenä osteoporoosin esiaste, osteopenia. Hän ei antanut diagnoosin hidastaa liikuntaharrastuksiaan.

Marketta Haatainen, 57, ei antanut madaltuneen luuntiheyden hidastaa liikuntaharrastuksiaan. Monipuolinen liikunta vahvistaa luita myös silloin, kun luusto on jo haurastunut.

”Olen ollut liikkujana vauhdikas. Aiemmin liikkeissäni oli usein enemmän intoa kuin taitoa, mikä kostautui 16 vuotta sitten tenniskentällä. Olin pelaajana aloittelija, ja tein taitoihini nähden liian rivakan liikkeen. Hyppäsin tavoittelemaan palloa, eikä hypyn alastulo ollut kovin hallittu: vasen nilkkani kääntyi ympäri ja kehräsluuni murtui.

Koska isäni oli sairastunut osteoporoosiin verrattain nuorena, halusin mittauttaa luuntiheyteni. Nelikymppisenä olin lääkärin mielestä turhan nuori tutkittavaksi, mutta pidin pääni ja pääsin tutkimukseen. Luun­tiheyteni oli madaltunut ja minulla todettiin osteopenia, osteoporoosin esiaste.”

”Päätin, että osteopenia ei estä harrastuksiani”

”Olin juuri aloittanut lavatanssiharrastuksen. Se ja tennis olivat henkireikiäni tilanteessa, jossa avioliittoni oli päättynyt eroon ja minun ja ex-mieheni yhteinen yritys ajautunut konkurssiin. Päätin, etten anna diagnoosini estää harrastuksiani.

Kun nilkka parani, palasin lavoille ja tenniskentälle. Hakeuduin tennisvalmentajan kursseille ja osallistuin jopa pienimuotoisiin kilpailuihin. Muistin osteopeniani vain, kun sain säännöllisten luuntiheysmittausteni tulokset. Perimäni vuoksi luuni haurastuivat tasaista vauhtia. Vuosi sitten minulla todettiin osteoporoosi.”

”Jatkan lempilajejani, mutta maltilla”

”Kymmenen vuotta sitten perheeseemme tuli australianpaimenkoira Dora. Halusin ison koiran, jolla on iso liikunnantarve – ihan kuten minullakin. Harrastimme viisi vuotta yhdessä pelastuskoiratoimintaa ja rämmimme metsässä kerralla useita tunteja. Nykyään nautin Doran kanssa metsässä kevyemmästä menosta. Varon kaatumisia, ja toistaiseksi olen välttynyt niiltä – ehkäpä juuri siksi, että liikunta on pitänyt minut kokonaisvaltaisesti kunnossa.

Jatkan lempilajejani tennistä ja tanssia, mutta maltilla. Olen innostunut kotijoogasta, joka on opettanut minua rauhoittumaan. Sulan maan aikana pyöräilen työmatkani ja hankin reisiin lisää voimaa. Kasvatan pian lajivalikoimaani kuntosalitreenillä. Uuden kotini alakerrassa on kuntosali. Olisi hölmöä jättää ilmainen liikuntamahdollisuus käyttämättä.”

X