Katja Lehtinen kärsi vuosia raudanpuutteesta. Vasta rautainfuusio auttoi täyttämään rautavarastot ja palauttamaan Katjan voimat.
Terveys

Raudanpuute vei vuosiksi Katjan, 39, voimat ja aiheutti outoja oireita – rautainfuusio toi lopulta helpotuksen: ”Olin juonut rautamehua viisinkertaisella annostuksella”

Raudanpuute vaivaa monia hedelmällisessä iässä olevia naisia. Yksi heistä on Katja Lehtinen, 39, joka vasta vuosien jälkeen sai selityksen oudoille oireilleen. Helpotus löytyi pitkän taistelun jälkeen rautainfuusiosta.
Teksti: Christina Boman Kuvat: Katja Lehtisen kotialbumi

Ehkä tämä kuuluu pikkulapsiarkeen, Katja Lehtinen mietti, kun huonot yöunet, kireä pinna ja ylikierroksilla käyvä keho vaivasivat häntä vuodesta toiseen.

Samaa mieltä olivat aviomies ja lääkäri, jolle Katja kävi puhumassa unettomuudestaan.

– Olin kahden pienen lapsen kotiäiti ja urheilin paljon, joten oireet laitettiin normaalin arjen ja hormonien vaihtelun piikkiin. Sain reseptin unilääkkeisiin, mutta ne tekivät minut vain entistä väsyneemmäksi, Katja sanoo.

Katja yritti sinnitellä olonsa kanssa. Kun luottokampaaja ei enää suostunut vaalentamaan Katjan kuivia ja katkeilevia hiuksia ja lenkillä henki oli loppua tavallisessa ylämäessä, Katjasta alkoi tuntua, ettei kaikki ole kunnossa.

– Vaikka liikuin paljon, tuntui, että kuntoni vain huononi. Pinnani oli todella kireällä ja äksyilin perheenjäsenten lisäksi myös naapureille, Katja kertoo.

Lisäksi Katjalla oli vaikeuksia keskittyä, hänen muistinsa pätki jatkuvasti ja rinnan päällä oli jatkuvasti painava tunne.

– Toisinaan arkisissa tilanteissa iski yllättävä paniikin tunne, ja luulin sairastavani paniikkihäiriötä, Katja kertoo.

Lääkärissä hänen huoliinsa vastattiin tarjoamalla masennuslääkkeitä, eikä syitä jatkuvalle väsymykselle tutkittu tarkemmin.

Katja pani raudanpuutteesta johtuneen väsymyksen ja univaikeudet aluksi arjen ja vanhemmuuden piikkiin.

Raudanpuute selvisi sairaalassa

Toukokuussa 2018 Katja sai lapseltaan oksennustaudin. Kaksi viikkoa kestänyt raju tauti ei ottanut hellittääkseen, ja Katja meni nopeasti huonoon kuntoon.

– Mikään ei pysynyt sisälläni, ja painoni alkoi laskea nopeasti. Lopulta ei auttanut muu kuin lähteä päivystykseen, Katja kertoo.

Katja sai päivystyksessä nesteytystä ja häneltä otettiin tutkimusten yhteydessä verenkuva.

– Verikokeissa selvisi, että hemoglobiinini oli 89. Ferritiiniarvokseni paljastui 3, Katja kertoo.

Suomessa hemoglobiinin viitearvon alaraja on naisilla 117 g/l. Ferritiinitasojen viitearvot vaihtelevat laboratorioittain, mutta ovat naisilla esimerkiksi HUSLABissa 15–125 µg/l. Katjalla todettiin raudanpuutosanemia.

– Sairaalassa vihjailtiin arvojeni johtuvan syömishäiriöstä ja siitä, että olisin itse ottanut laksatiiveja. Olin jo valmiiksi hoikka, ja oksennustauti oli tiputtanut painoa entisestään. Epäilyt satuttivat, Katja kertoo.

Rautakuuri pisti kehon sekaisin

Katja sai ohjeeksi syödä rautaa kuurina sekä käydä mittauttamassa arvot uudestaan parin kuukauden päästä.

Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Katja oli määrätty rautakuurille. Katjan hemoglobiinin oli todettu olevan hälyttävän alhaalla ensimmäisen kerran jo 15-vuotiaana.

– Silloin se pantiin runsaiden kuukautisten ja hormonihäiriön piikkiin, eikä asiaa tutkittu sen tarkemmin. Ferritiiniarvoista ei tuolloin ollut puhettakaan, Katja muistelee.

Arki rautatablettien kanssa ei kuitenkaan sujunut ongelmitta.

– Kävin eri valmisteita läpi, mutta sain kaikista rautatableteista kamalat vatsakivut ja rauta tuli kehostani suoraan läpi, Katja kertoo.

Lopulta rauta-arvot lähtivät nousuun rautaa sisältävien mehujen avulla.

– Join rautamehua viisinkertaisella annostuksella päivittäin tyhjään vatsaan. Sillä tavalla sain muutamassa kuukaudessa nostettua hemoglobiiniarvoni lukemaan 127 g/l ja ferritiiniarvoni 33:een, Katja kertoo.

Katja söi lisärautaa nesteen muodossa noin puolentoista vuoden verran, kunnes vatsa ei kestänyt enää edes nestemäisiä valmisteita.

– Heti kun lopetin rautavalmisteiden käytön, arvoni alkoivat jälleen laskea. Syksyllä 2020 ferritiiniarvoni oli jälleen alle 10 ja hemoglobiini 118, Katja kertoo.

Lue myös: Raudan imeytyminen – tästä syystä rautakuuri tai rautapitoinen ruokavalio ei reipastakaan

Rautainfuusiolla varastot täyteen

15-vuotiaana saadusta anemiadiagnoosista oli tässä vaiheessa 20 vuotta, ja Katja alkoi väsyä jatkuvaan taisteluun laskevia rauta-arvoja vastaan. Hän koki, ettei lääkäreitä kiinnostanut tutkia raudanpuutteen juurisyitä, vaan hän joutui itse vaatimaan tutkimuksia tilanteensa selvittämiseksi. Tutkimuksissa ei löydetty viitteitä keliakiasta tai muista selkeistä syistä, jotka olisivat selittäneet raudanpuutetta. Katja alkoi olla epätoivoinen.

– Olin lukenut rautainfuusiosta, jossa rautaa annostellaan tipan kautta suoraan suoneen. Kun uskaltauduin ehdottamaan asiaa lääkärille yksityisessä lääkärikeskuksessa, hän suurin piirtein nauroi minulle – infuusioita annettaisiin vain vakavasti sairaille, Katja sanoo.

Harmistunut Katja otti asian puheeksi ystävänsä kanssa, joka suositteli erästä sisätautilääkäriä toisesta yksityisestä lääkärikeskuksesta. Katja varasi ajan lääkärille ja keräsi rohkeutta tuoda ehdotuksensa jälleen kerran esille. Tällä kertaa lääkäri tarttui ajatukseen.

– Olin todella uupunut ja minulla oli takanani niin pitkä näyttö toistuvasti huonoista rauta-arvoista, että lääkäri päätti kirjoittaa minulle lähetteen infuusioon, Katja kertoo.

Katja oli varautunut maksamaan infuusion itse, mutta hänen yllätyksekseen lääkäri ohjasi hoidon julkiselle puolelle. Kuluja infuusiosta kertyi vain tavallisen poliklinikkamaksun verran.

Lue myös: Rautainfuusio eli suonensisäinen rautahoito nostaa rauta-arvot nopeasti – miksi sitä suositellaan vain harvoin?

Katjan olo alkoi helpottaa rautainfuusion jälkeen.

Infuusio vei ensin voimat ja toi sitten elämänilon takaisin

Lähete rautainfuusioon oli helpotus, mutta Katja oli tietoinen myös sen riskeistä – hän tunsi itsekin useamman ihmisen, joka oli saanut allergisen reaktion infuusiosta.

– Siinä vaiheessa olin valmis tekemään mitä tahansa, jotta saisin rautavarastot täytettyä, Katja sanoo.

Infuusio itsessään oli nopea toimenpide. Katja pötkötteli sairaalan pedillä puolisen tuntia, kun rautaa pistettiin tipan kautta suoneen. Samalla seurattiin tarkasti, alkaisiko suuri rautamäärä aiheuttaa allergista reaktiota. Ei alkanut.

Sen sijaan huono olo iski jälkikäteen. Katjan kehoa särki jokaista lihasta ja niveltä myöten ja väsymys oli valtava.

– Olin järkyttynyt. Olin mennyt infuusioon paranemaan, mutta oloni oli hirveä, Katja muistelee.

Katjan päivät kuluivat sängyssä lämpimän kauratyynyn ja särkylääkkeiden turvin. Öisin Katja nukkui kuin tainnutettuna.

– Ennen heräilin öisin jatkuvasti, nyt en havahtunut mihinkään. Uni oli suorastaan pelottavan raskasta, ja aamulla 10 tunnin yöunienkin jälkeen olin tosi väsynyt, Katja sanoo.

Raudan varastointi oli vienyt Katjan kehosta voimat. Noin viiden viikon jälkeen olo alkoi kuitenkin hiljalleen kohentua.

– Juoksulenkeillä mäet tuntuivat pienentyneen ja happea riitti kehossa. Nukuin hyvin, ja elämä alkoi tuntua valoisammalta. Hiuksetkin alkoivat hiljalleen vahvistua ja kasvaa takaisin, Katja sanoo.

Kaksi kuukautta infuusion jälkeen Katjan hemoglobiini oli 141 ja ferritiiniarvo 105.

Rautainfuusion jälkeen Katja sai voimansa takaisin ja elämä on alkanut näyttää valoisammalta.

”Pelkään, että rauta-arvot romahtavat jälleen”

Vaikka rautainfuusio täydentää rautavarastot kerralla, ne alkavat pian tyhjentyä uudestaan, mikäli arvoja ei onnistu ylläpitämään. Katja pyrkii syömään ylläpitävää rautavalmistetta vähintään yhden viikon kuukaudessa kuukautisten jälkeen.

– Yritän ylläpitää arvoja parhaani mukaan, jotta en joutuisi enää toista kertaa infuusioon. Allerginen reaktio voi tulla toisella tai vasta kolmannellakin infuusiokerralla, joten ajatus toistuvista infuusioista ei tunnu hyvältä, Katja sanoo.

Kun infuusiosta oli kulunut seitsemän kuukautta, Katjan arvot olivat laskeneet hieman. Lääkärin kanssa on sovittu, että vuoden sisällä tehdään tilannekatsaus.

– Välillä pelottaa, että seuraavassa kontrollissa arvot ovat jälleen romahtaneet, mutta pyrin tekemään parhaani, jotta arvot eivät tippuisi, Karja sanoo.

Vaikka tutkimuksista ei ole löytynyt viitteitä keliakiaan, kilpirauhassairauksiin tai muihin selkeisiin viitteisiin raudanpuutoksen aiheuttajasta, Katjalla on muutama ajatus.

– Uskon, että minun kohdallani kyseessä on monien asioiden summasta. Syön kasvisruokaa, harrastan kestävyysurheilua, olen ollut raskaana ja imettänyt kaksi lasta, minkä lisäksi minulla on 12-vuotiaasta saakka ollut runsaat kuukautiset sekä sittemmin todettu endometrioosi, Katja pohtii.

Urheilusta nauttiva Katja on myös infuusion jälkeen liikkunut maltillisemmin, sillä runsas liikunta ja etenkin juoksuharrastuksen aiheuttama jalkojen iskuliike pilkkoo punasoluja ja edesauttaa raudanpuutetta.

X